3.12.13

Ensimmäinen luukku


En ole harrastanut joulukalentereita moneen vuoteen, mutta en voinut vastustaa kimaltavaa Kansallisbaletin Lumikuningatarta! Olin eilen katsomassa balettia, ja kipaisin väliajalla Ooppera Shoppiin. Maksoin kalenterista 18,00 euroa, mikä on aika lailla yhden 90 minuuttisen balettitunnin hinta. Mutta onhan tässä 24 luukkua mitä avata...

Näin Kenneth Greven Lumikuningattaren nyt toistamiseen, ja tykkäsin siitä vieläkin. Helsingin Kauppatorille sijoittuva ensimmäinen suuri joukkotanssikohtaus on hurmaava, iloinen ja vauhdikas. Ja Lumikiteiden/hiutaleitten ensimmäinen esiinmarssi just sopivan hyytävä... Ehdoton suosikkikohtaukseni tapahtuu kuitenkin peikkojen saunassa, missä hurjan näköiset äijät heittävät sellaiset löylyt että oksat pois. Mahtavaa!

Roolijako oli uudistunut viime vuoden enskarista, ja oli kiinnostavaa nähdä erilaisia tulkintoja nyt jo tutuista hahmoista. Maria Baranova on pitkän kuntoutusjakson jälkeen tehnyt vihdoin paluun lavalle, ja olikin hienoa nähdä että hän oli teknisesti täydessä iskussa. Lumikuningattarena hän oli odotetusti viileän kaunis, mutta ehkä hieman etäinen... Kaipasin sitä erityistä säihkettä mitä Baranovalta ollaan totuttu näkemään. Tosin minulla on vielä vahvasti muistissa Tiina Myllymäen tulkinta, joka oli todella hyisen viekotteleva! Mutta tanssijat ovat taiteilijoita eivätkä toistensa klooneja, ja se juuri tekee samasta baletista aina uuden ja upean kokemuksen!

Lauantain esityksessä oli muuten vähän ylimääräistä jännitystä kun esiverho laskettiin yllättäen ennen väliaikaa. Olin kyllä pannut merkille että Kauppatorilta puuttui tausta, mutta tanssin tiimellyksessä unohdin sen saman tien. Kun baletin taiteellinen johtaja nousi lavalle kertomaan että heillä on teknisiä ongelmia shown kanssa, ja että korjaavat asiaa parhaillaan, olin oikeasti hämmästynyt! En usko että kukaan joka ei ollut nähnyt esitystä aiemmin, olisi kokenut jäävänsä jostain paitsi. Mutta yhtälailla on todettava että erikoistehosteet ovat oleellinen osa näyttämökuvaa ja juonenkulkua. Ja yleisö on tietenkin oikeutettu näkemään koko komeuden. Onneksi ongelma saatiin korjattua, ja jouduimme odottamaan vain kymmenisen minuuttia.

Seuraavana aamuna avasin ensimmäisen luukun, ja läksin aamupäivän balettitunnille. Tunti oli tosi vauhdikas, ja teknisesti melkoisen haastava. Sähelsin keskilattialla tavallistakin enemmän, mutta koin myös mukavia onnistumisen hetkiä. Paras tunti on oikeastaan sellainen jossa jonkin sarjan kohdalla voi vain nauraa että onko tuo edes mahdollista - ja sitten sitä kuitenkin yrittää pilke silmäkulmassa.. Onnistui tai ei. Ai niin, yleensä siinä oppii myös jotain uutta. Tunnin jälkeen hyppäsin ratikkaan ja kävin Tanssitarvikkeessa sovittamassa uusia kärkitossuja. Olen jo pitkään halunut kokeilla mun vakiomallia Balance Europeania puoli numeroa pienempänä, ja nyt sitä oli vihdoin myymälässä erikseen tilaamatta. Tossu osoittautui napakaksi, muttei liian pieneksi - joten ostin mukaani. Näihin tossuihin ei mahdu ouch pouchit, mutta olen viime aikoina totutellut tekemään vähemmällä toppauksella. Saas nähdä miten toimivat tunnilla.




P.S. Mun piti ehtiä avata jo kolmas luukku, ja kirjoittaa lisää mutta olen taas myöhässä... Tulevana pitkänä viikonloppuna postaan lisää! 

2 comments:

  1. Ihana blogi! Kiitos oon saanu täältä paljon superhyvää tietoa baletista!! Vaikken balettia harrastakaan se on mulle jotenki tärkeetä ja lähellä sydäntä, vaikka oonkin luistelija ja luistelu on kumminki se ykkönen. Silti baletti on jotain sanoin kuvaamattoman kaunista ja jotain mitä voi rakastaa välillä melkein liikaa<3

    ~Linnea

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Linnea! Eiks baletti ole teillä oheislajina? Yksi mun tutuista baletinopeista on pitänyt nimenomaan luistelijoille omaa balettitreeniä. Luistelu on kyllä kans mahtava laji, olen aina tykännyt seurata kisoja. Joskus olen nähnyt kun nuoret mimmit treenaa hyppyjä kuivalla maalla, ja se ponnistusvoima on ihan uskomaton!

      Ja olen samaa mieltä baletista... sitä voi rakastaa välillä melkein liikaa <3

      Delete