14.7.14

Sujuu kuin tanssi

Baletti on vaikeata. Siis todella vaikeata. Juuri siksi se onkin erityisen palkitseva harrastus. Sitä tekee töitä, kokeilee rajojaan, korjaa virheitään ja oppii. Se tunne kun vihdoin sisäistää jonkun korjauksen tai haastavan liikesarjan... Se on mahtavaa, ihan parasta. Mutta baletti on opettanut mulle paljon muutakin kuin aukikiertoa, asentoja ja askeleita. Sinnikkyyttä, esimerkiksi. Ylipäätään se että kykenen keski-ikäisenäkin omaksumaan ja oppimaan uusia asioita. Jostain pitää vain aloittaa, tehdä päätös. Mä päätin tänä vuonna opetella kutomaan (ja tähän päättyi postauksen syvällisempi osuus).

Alkeistaso.

Lapsena/nuorena kokeilin virkkaamista. Ei tullut valmista mistään. Sitten mummo yritti opettaa neulomista. Mulla ei riittänyt kärsivällisyyttä. Pari hassua riviä tuli neulottua, ja se oli siinä. Sukkapuikkojen kanssa heiluminen oli mulle lähinnä salatiedettä. Päätin että jätän sukat mummoille. Isoäitini ovat sittemmin siirtyneet taivaaseen, mutta viime vuosina kiinnostus heräsi... Töitten puolesta tuli käytyä muutamilla käsityömessuilla ja lankojen valikoima houkutteli hypistelemään... Pinterestin sivuilla klikkailin sukka- ja säärystinkuvia ja sitten olinkin jo ostanut langat ja puikot. Kerroin myyjälle että olen täysi aloittelija, ja tämä suositteli paksumpaa lankaa ja neuvoi nettiin katsomaan ohjeita. Juuri niin teinkin.


Perustaso.

Balettia ei voi opetella ominpäin, lukuunottamatta teorian opiskelua (ranskalaiset termit, historia, jne). Kokeneempi tanssija voi tietenkin silloin tällöin turvautua johonkin opetus-DVD:hen, ja pitää itselleen treeniä. Pidemmän päälle tarvitaan kuitenkin aina hyvän opettajan tarkkaa silmää ja korjaavaa kättä. Omia virheitään ei usein edes tunne tai näe... Kokeilemalla ja virheitä tekemällä kuitenkin oppii - kuten myös käsitöitä harrastaessa.


Lisää lankaa! Muistan kun balettivarusteiden kanssa kävi samoin...

Inspiraatio Suomen kesästä. 
Halusin säärystimet jotka kävisivät yhteen mun lempparipukujen kanssa.

Googletin ohjeita, kuvia ja videoita ja aloitin ihan alusta: silmukoiden luomisesta. Puikot tuntuivat aluksi tosi kömpelöiltä mun käsissä, enkä osannut pitää lankaa. Kun sain vihdoin yhden siistin rivin aikaiseksi, olin oikeasti ylpeä itsestäni! Opettelin neulomaan englannikielisin ohjein (koska eniten videoita), ja pikku hiljaa etenin pikkuisiin patalappuihin. Mikä riemu! Seuraava iso etappi oli neljällä puikolla neulominen, ja siinä oli mulle haastetta jo edistyneen tason sarjan verran. Tyyliin fouetté-piruettia ja entrechattia samassa kasissa. Fouetté-piruja en hallitse vieläkään, mutta säärystimistä tuli valmiit. Hassua, mutta neuloessa tulin aika usein miettineeksi balettitunteja.

Mallia "Fouetté" :)

Innostuin tuotteistamaan ;)

15 comments:

  1. :) Kivat säärystimet! Ja näyttää tosi siistiltä ja tasaiselta jäljeltä kuule! Syystä voit olla ylpeä. Seuraaviin sitten ehkä jo vähän pintaneuletta tai palmikkoa, kenties? ;) Ennen kuin huomaatkaan sulla on puikoilla yksi huivi, kaksi villatakkia, joista toinen napin läpiä vaille valmis ja toinen vähän vajaampi, omasta päästä keksitty liivi (johon kyhäät ohjettakin) ja haaveilet jo kovasti aloittavasi pari muuta projektia... Nimim. balettia harrastava ja neulomiseen addiktoitunut

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos paljon! :) Yllätyin miten koukuttavaa neulominen on!! On tosi kivaa kun voi itse sommmitella värejä ja suunitella erilaisia malleja. Säärystimien tekoon ei tarvinnut sen kummempia ohjeitakaan, itse päätin kuinka leveät resorit sun muut. Ja olet ihan oikeassa, mulla on jo uusia projekteja mielessä: kaulaliina/huivi, ekat villasukat (kantapää on kuulemma vaikein osuus?), ja tuo liivi kuulostaa kans kivalta. Niin ja säärystimiä lahjaksi rakkaille tanssikamuille!

      Delete
  2. Hei, olisi kysymys koskien lämmittelyä ennen tuntia! Missä lämppäät - pukkarissako?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei! Lämmittelen tanssisalin ulkopuolella. Ainakin mun koulussa on just sen verran tilaa käytävällä. Jos oma tunti on lukkarissa ensimmäisenä, pääsee myös saliin. Pukkarissa on liikaa trafiikkia. Mut hädän tullen lämmittelen ihan missä vain :)

      Delete
  3. Moi, tyhmä kysymys jota en viitsi/uskalla laittaa oppilastoimistolle, mutta onko Footlightin Manskun salilla ovikoodi, vai miten sinne pääsee sisään? :D yritin torstaina käydä kurkkaamassa tiloja ennen ekaa tuntiani maanantaina, mutten päässyt sisälle...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei!

      Manskun salilla ei ole ovikoodia, mutta ehkä toimisto oli kiinni? Ovi avataan muistaakseni varttia ennen ekaa tuntia (aamuisin). Tai sitten... Olisko mahdollista että menit vahingossa viereisestä sisäänkäynnistä DCA:n studiolle?

      Delete
  4. Heippa! Haaveilen Helsinkiin muutosta ja haastavammista balettitunneista! Ymmärsin, että tanssit footlightilla? Missä tunnit pidetään? :) olen myös saanut käsityksen, että "taviksillekin" olisi tunteja kansallisbaletin tiloissa?

    t. Nea

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei Nea!

      Footlightilla on kolme studiota, joista suosituin on varmasti Mannerheimintiellä sijaitseva. Se on ihan Svenskania ja Stockaa vastapäätä. Salmisaaren Liikuntakeskuksessa on toinen, ja sitten kolmas löytyy Leppävaarasta, lähellä juna-asemaa.

      Oopperalla on pari kertaa vuodessa avoimien ovien päivä, jolloin kaikki halukkaat pääsevät kokeilemaan balettituntia. Viimeksi Kansallisbaletin balettimestari Jarmo Rastas piti tunnit. Samana päivänä oli myös mahdollista seurata ammattilaisten aamutreeniä Alminsalin lavalla. Muuten ooppera/SKB ei järjestä opetusta "taviksille".

      Haastavia balettitunteja löytyy kyllä kaikista Helsingin tanssikouluista! Edellämainittu Jarmo Rastas pitää silloin tällöin tunteja Tanssivintillä (Aleksanterin teatterissa). Ja Kansallisbaletista eläkkeelle jäänyt tähtitanssija Juha Kirjonen opettaa omassa koulussaan, Helsingin Balettiakatemiassa. Katsoin juuri että esim aikuisille on lauantaisin uusi edistyneen tason tunti. Footlightin Karl Hedmanilla on myös tanssijan taustaa kansallisbaletista, ja Helsingin Tanssiopistolla esim Jane Spackman on vaativa ope (joka on myös tanssinut nuorempana SKB:ssä). Footlightilla opettaa myös ranskalainen ensitanssija Marie-Pierre Greve, joka tanssi aiemmin Tanskan Kuninkaallisessa baletissa.

      t. Johanna

      Delete
  5. Kiitos ihanasta blogistasi! Minulla olisi kysymys liittyen tunteihin, luotan sinun mielipiteeseesi... Olen käynyt vuoden 2-3 kertaa Gabriellan alkeissa ja hän on suositellut siirtymään perustasolle tänä syksynä. Luuletko että pärjäisin myös M-P:n perustasolla? En uskaltanut vielä ilmoittautua, sillä pelottaa että tulen sinne nolaamaan itseni täysin! Käsittääkseni tunnilla on paljon edistyneitä, mutta onko myös aloittelevia...?

    Nythän tunti onkin jo täynnä, mutta voisin ehdottomasti ainakin kokeilla jos tilaa tulee. Kiitos vastauksestasi etukäteen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei! Ihan varmasti pärjäisit myös M-P:n perustasolla. Itse asiassa M-P etenee G:tä hitaammin, osin myös siksi että hänellä on perustason opetusta vain kerran viikossa. Kaikilla opettajilla on myös omat mieltymyksensä, tyylinsä ja painotuksensa. Nyt kun käyt jo perustasolla, on hyvä ammentaa uutta oppia erilaisista koulukunnista!

      M-P:n perustasolla suurin osa tunnista tehdään vielä tankoon päin, ja keskellä ehditään tehdä vain muutama yksinkertainen tendu ja port de bras sarja, plus pikkuhypyt. Mutta henkilökohtaisia korjauksia tulee paljon, ja tarkkaakin tarkempaa hienosäätöä. Laatu on avainsana, ei määrä. Siihen päälle vielä upea ylävartalon käyttö, ja taiteellisuus.

      Lisäksi M-P on aivan ihana persoona, todella lämmin ja aurinkoinen. Korjaa ja kannustaa kaikkia oppilaitaan. Minulle hän on hyvin tärkeä ja inspiroiva opettaja, tykkään tosi paljon hänen tunneistaan. :)

      Laita ihmeessä nimesi jonotuslistaan!

      Delete
    2. Unohdin lisätä: Perustasolla suurin osa oppilaista on aloittelevia, kuten sinäkin. :) Mutta perustasoilla käy aina myös edistyneempiä tai pitkään harrastaneita, syystä tai toisesta. Yksi haluaa putsata perustekniikkaa, toisella on ollut vamma, ja kolmannelle aika vain sopii parhaiten. Jos saat tangossa viereesi edistyneen tanssijan, älä vertaa omaa tekemistäsi häneen. Hänelläkin on omat juttunsa, mihin keskittyy sillä tunnilla. Ja opettaja osaa kyllä suhteuttaa korjaukset ja kehutkin oppilaitten yksilöllisiin tasoihin. :)

      Delete
  6. Hei Johanna, ja kiitos ihanasta blogista! Olen tässä kevään mittaan sitä lueskellut ja inspiroiduin uskaltautumaan tänään ensimmäiselle alkeistunnille. En ole koskaan tanssinut, ikää on yli 30 v, painoakin löytyy ja kunto ja venyvyys nollassa... Mutta päätin että nyt vain menen, ei se kroppa takapuolella kököttäen muutu! Onneksi uskalsin, oli aivan ihanaa! Muutkin olivat ihan aloittelijoita ja ryhmässä oli hyvä fiilis. Oltiin melkein koko tunti molemmat kädet tangolla, keskilattialla vähän hyppyjä ja valssiaskelia. Opettajakin oli mukava ja antoi paljon kaikille suunnattuja korjauksia.

    Haluaisin nyt kysyä sinulta vaatteista: Olen aina ollut vähän välineurheilija ja haluaisin hankkia sukkikset, leotardin ja sifonkihameen tossujen lisäksi, mutta onko sellainen asu hölmö ihan aloittelijalla? Haluaisin oikeasti oppia enkä piiloutua löysiin vaatteisiin, ja mitä nopeammin tottuu peilikuvaansa sen parempi, eikö? Mutta en halua näyttää siltä että luulen liikoja itsestäni...

    Minna

    ReplyDelete
  7. Hei Minna!

    Mahtavaa että uskaltauduit tunneille - onneksi olkoon tanssitaipaleen aloittamisesta :)

    Tottakai voit pukeutua perinteisen balettioppilaan asuun jos siltä tuntuu! Klassinen leotardi ja vaaleanpunaiset sukkikset antavat treenille ihan uutta ryhtiä, ja samalla opettaja näkee koko vartalon linjat. Ja olet ihan oikeassa, mitä nopeammin tottuu omaan peilikuvaansa, sitä parempi. Mun koulussa aika moni pukeutuu perinteisesti, myös alkeistasoilla. Hame puetaan usein vasta tangon jälkeen, mutta ei se mikään sääntö ole (paitsi ehkä ammatillisessa opetuksessa).

    Toiset tykkäävät pukeutua yleisen "pukukoodin" mukaan. Eli jos kaikki käyttävät joogahousuja tms, niin voi tuntua vähän orvolta pukeutua leo & sukkis -komboon. Mutta yhtä hyvin voisit olla se joka aloittaa teidän tunneilla uuden trendin! :)

    Sitäpaitsi on niin paljon ihania leoja mistä valita! ;)

    t. Johanna

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitoksia, lähdenkin sitten shoppailemaan :-) ja uskon myös että optimaaliset vaatteet auttavat pääsemään oikeaan mielentilaan paremmin kuin vaatteet joissa voisi yhtä hyvin mennä vaikka punttisalille. Ihmeellistä muuten, kuinka suuren vaikutuksen yksi tunti voi tehdä; töissä ojentelin salaa nilkkojani pöydän alla, ja lastani nukuttaessa pohdin samalla ojennetaanko tenduessa eteen jalka suoraa linjaa pitkin eteenpäin siten, että kantapäästä taakse vedetty viiva osuisi ko. jalan lonkan keskelle, vaiko hiukan keskemmäs siten että viiva osuisi jalkojen väliin, jos ymmärrät mitä yritän sanoa. Ensimmäisellä tunnilla opettaja varmasti tarkoituksella jätti huomauttamatta joka asiasta, mutta itselleni jäi paljon kysymyksiä liikkeiden tarkasta suorittamisesta. Toivottavasti tulevat tunnit antavat niihin vastauksen!

      Minna

      Delete
  8. Hei Minna!

    Tuosta tendusta on olemassa kaksi koulukuntaa (oman kokemukseni mukaan). Yhden mukaan asento on hieman avonaisempi, kuten tuossa itsekin kuvailit. Silloin tendu ojennetaan suoraan eteen. Itse kuitenkin noudatan Madamen opettamaan tapaa: tendu (degagé) on croisé - eli se viedään hiemaan ristiin alkuasennosta. Linja on tällöin keskellä vartaloa, nenän kohdalla. Sama pätee taakse, linja osuu silloin nutturan kohdalle. Mikä on sitten oikeaoppista? Mene ja tiedä. Jälkimmäisessä tavassa aktivoidaan tehokkaasti sisälähentäjiä (muista että tendu tuodaan aina suoralla polvella sisään, loppuun asti). Ja minusta se myös näyttää kauniimmalta. Itse en edes osaa/halua enää tehdä toisin, niin paljon M on työstänyt ja korjannut mua - ja luotan häneen 100%. Mutta etenkin alkeisopetuksessa on parasta noudattaa opettajan esimerkkiä, vaikka olisikin nähnyt muunlaisia suoritustapoja toisaalla. Ja jos käy eri opettajilla, voi aina pyrkiä siihen että oppii useamman tavan ja tyylin. Joissain asioissa tulee ajan mittaan omia mieltymyksiä, ja sitten voi toki valita tuntinsa ja opensa sen mukaan. :)

    Sen voin sanoa että jo pelkän tendun ja hyvän plien oppiminen vie tosi paljon aikaa ja tuhatta toistoa. Jalkatyöskentelyn lisäksi on vielä sata muuta asiaa... Jos ope korjaisi ja kertoisi kaikkea kerralla, aivot ja kroppa eivät pysyisi mitenkään mukana. Yksi asia kerrallaan. Mitä enemmän edistyy, sitä enemmän tulee myös uusia korjauksia. Mä olen tanssinut yli 20 vuotta, ja Madamen ohjauksessa kohta neljä vuotta... Silti hän korjaa joka tunnilla about 20 kertaa mun tekemisiä. Ja se on hyvä asia se! Ihanaa kun näitä ahaa-elämyksiä ja edistymisiä vieläkin riittää :)

    Tsemppiä ja tanssillisia elämyksiä!
    t. Johanna

    ReplyDelete