"Baletti All Stars -esityksessä Helsingin jäähallin (23.5.) ja Ouluhallin (29.5.) jättinäyttämöillä nähdään koko Kansallisbaletti esittämässä upean
valikoiman parhaita paloja rakastetuimmista balettiklassikoista
Pähkinänsärkijästä Don Quijoteen ja kiinnostavimmista nykybaletin
teoksista, kuten huippusuositusta Minus 7:sta. Tätä ei kannata jättää
väliin: koko ilta balettia kympillä!"- Ooppera.
Huipputason balettia kympillä - ja lippuja on vielä jäljellä myös Helsingin esitykseen nyt lauantaina (23.5. klo 18.00)! En tiedä vielä tarkempaa ohjelmistoa, mutta olen menossa paikan päälle hyvissä ajoin, pääsen nimittäin seuraamaan backstage valmisteluita ja fiilareita ennen esitystä! Huisin jännittävää! All Stars -iltaan huipentuu myös mun oma balettikauteni. Meinasin jo kirjoittaa että "päättyy," mutta treeneille tulee ehkä vielä kahden viikon jatkoaika kesätiivarin muodossa. Muuten viimeinen tunti Footlightilla on tämän viikon torstain aamutunti (mikäli tokenen flunssasta siihen mennessä).
Tämä viikko piti tosiaan olla täyttä tanssia, mutta kevätflunssa pääsi yllättämään. Onneksi meillä oli TeaKin workshopin esitys jo viime viikolla. Se meni muuten tosi hyvin! Oli hyvin erilaista esiintyä studiossa, niin lähellä yleisöä... Tunnelma oli intiimi ja intensiivinen, mutta vaikka adrenaliini oli koholla, niin mua ei jännittänyt. Aiemmissa tanssikoulun kevätnäytöksissä olin aina ihan hermona, en juurikaan nauttinut lavalla olemisesta. Parasta näytöksissä oli oikeastaan niihin valmistautuminen, harjoitteluprosessi ja yhdessä tanssiminen. Ehkä koska asetan itselleni aika korkeat vaatimukset... On yksi asia treenata balettia tunnilla, mutta ihan toinen asia esiintyä yleisön edessä! Baletti on niin armotonta, tekniset puutteet ja virheet näkyvät heti. Tunneilla sillä ei ole väliä, niin kauan kun tekee töitä ja yrittää parhaansa. Virheitä tulee kun opettelee uutta, se kuuluu lajiin. Baletin liikekieltä ei rakenneta päivässä eikä kahdessa vuodessakaan. Sitä paitsi aikuinen harrastaja tanssii itselleen, puhtaasta tanssin ilosta. Mutta lavalla... Sekin vähä mitä teknisesti osaan kärsii siitä kun jännitän liikaa epäonnistumisia. Siksi on ollut ihanan vapauttava kokemus työstää workshopin yhteydessä omaa liikekieltä ja koreografiaa! Luulen että lisään nykytanssin lukkariin myös syksyn tullen.
Tänään olisin mennyt aamutunnille, ja harmittaa kun torstaina on jo viimeinen. Olen tykännyt tosi paljon Arjan tavasta opettaa. Hän on symppis, mukava ja rento - mutta opettajana tarkka. Hän antaa tasaisesti korjauksia, ja kun kerroin että mua saisi korjata enemmänkin, toiveeni toteutui! Olen sen sortin oppija että kaipaan runsaasti palautetta, korjauksia ja myös kannustusta. Tykkään tehdä töitä, ja mua saa myös puskea. Aikuiselle harrastajalle se ei ole aina itsestään selvää, että heitä korjataan ja pusketaan yhtä paljon kuin nuorempia - vaikka molempien kohdalla olisi kyse "pelkästä" harrastuksesta, eikä pyrkimyksistä ammattiopintoihin. Ehkä jotkut opettajat empivät vanhempien harrastajien kohdalla, kun eivät ole varmoja motivaatiosta ja fyysisestä jaksamisesta? Voin kuitenkin pitkän kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa että laadukas ja intensiivinen lähiopetus tuottaa hyviä tuloksia myös vanhempien aikuisten kanssa! Oppiminen kun ei lopu koskaan.
Viime lauantaina kävin pitkästä aikaa Karl (Kalle) Hedmanin tunnilla. Taukoa on ollut osin workshopin takia, en ole ehtinyt enkä jaksanut ottaa ylimääräisiä tunteja. Kallen tyyli on old school vaganovaa, ja fyysisesti melko rankkaa pitkine toistoineen... Mutta hän on edelleen intohimoisesti mukana, palautetta tulee suoraan ja kursailematta. Vaikka itse kallistun ranskalaiseen koulukuntaan, ja tykkään tanssia vähemmän akateemisesti, on silti hyvä hakea vahvuuksia myös muista tyyleistä ja tavoista. Viimeksi Kalle puski mua tekemään puhtaan tupla fouettéen (en dedans) tangossa, spottauksen kera. Sain tehdä uusiksi aika monta kertaa! Kun tein vaaditun siistin ykkösen, Kalle totesi että olisin voinut tehdä samantien tuplan, ja sitten ei auttanut kuin yrittää uudestaan, ja uudestaan. Lopulta onnistuin! Sama juttu keskellä isojen hyppyjen kanssa. Olin alkavan flunssan takia aika puhki, mutta tsemppasin korjausten kanssa. Siitä entrelacé-sarjasta olen nähnyt untakin.
Tällä viikolla siis enää kaksi tanssituntia. Perjantaina yritän päästä katsomaan Ooopperan balettikoulun kevätnäytöstä, ja sitten lauantaina All Stars jäähallilla. Sunnuntaina vielä oma treeni - ja se on siinä. Jos kesätiivari ei toteudu, seuraava balettitunti on vasta elokuussa, toivon mukaan tiistai aamu Marie-Pierren kanssa. Postaukset eivät kuitenkaan lopu tähän, ensi viikolla hyppään Balettijunan kyytiin! Siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa :).
Tanssillisin terveisin,
Johanna
 |
| Kuvassa Eun-Ji Ha ja Frans Valkama, Don Quijote (kor. Patrice Bart). Kuva Sakari Viika 2015 / SKB. |
Huipputason balettia kympillä - ja lippuja on vielä jäljellä myös Helsingin esitykseen nyt lauantaina (23.5. klo 18.00)! En tiedä vielä tarkempaa ohjelmistoa, mutta olen menossa paikan päälle hyvissä ajoin, pääsen nimittäin seuraamaan backstage valmisteluita ja fiilareita ennen esitystä! Huisin jännittävää! All Stars -iltaan huipentuu myös mun oma balettikauteni. Meinasin jo kirjoittaa että "päättyy," mutta treeneille tulee ehkä vielä kahden viikon jatkoaika kesätiivarin muodossa. Muuten viimeinen tunti Footlightilla on tämän viikon torstain aamutunti (mikäli tokenen flunssasta siihen mennessä).
Tämä viikko piti tosiaan olla täyttä tanssia, mutta kevätflunssa pääsi yllättämään. Onneksi meillä oli TeaKin workshopin esitys jo viime viikolla. Se meni muuten tosi hyvin! Oli hyvin erilaista esiintyä studiossa, niin lähellä yleisöä... Tunnelma oli intiimi ja intensiivinen, mutta vaikka adrenaliini oli koholla, niin mua ei jännittänyt. Aiemmissa tanssikoulun kevätnäytöksissä olin aina ihan hermona, en juurikaan nauttinut lavalla olemisesta. Parasta näytöksissä oli oikeastaan niihin valmistautuminen, harjoitteluprosessi ja yhdessä tanssiminen. Ehkä koska asetan itselleni aika korkeat vaatimukset... On yksi asia treenata balettia tunnilla, mutta ihan toinen asia esiintyä yleisön edessä! Baletti on niin armotonta, tekniset puutteet ja virheet näkyvät heti. Tunneilla sillä ei ole väliä, niin kauan kun tekee töitä ja yrittää parhaansa. Virheitä tulee kun opettelee uutta, se kuuluu lajiin. Baletin liikekieltä ei rakenneta päivässä eikä kahdessa vuodessakaan. Sitä paitsi aikuinen harrastaja tanssii itselleen, puhtaasta tanssin ilosta. Mutta lavalla... Sekin vähä mitä teknisesti osaan kärsii siitä kun jännitän liikaa epäonnistumisia. Siksi on ollut ihanan vapauttava kokemus työstää workshopin yhteydessä omaa liikekieltä ja koreografiaa! Luulen että lisään nykytanssin lukkariin myös syksyn tullen.
 |
| Peilin kautta räpsitty kuva. Tykkään tuosta nilkasta, mutta ärysttää että tossujen kantapää pussittaa aina... |
Tänään olisin mennyt aamutunnille, ja harmittaa kun torstaina on jo viimeinen. Olen tykännyt tosi paljon Arjan tavasta opettaa. Hän on symppis, mukava ja rento - mutta opettajana tarkka. Hän antaa tasaisesti korjauksia, ja kun kerroin että mua saisi korjata enemmänkin, toiveeni toteutui! Olen sen sortin oppija että kaipaan runsaasti palautetta, korjauksia ja myös kannustusta. Tykkään tehdä töitä, ja mua saa myös puskea. Aikuiselle harrastajalle se ei ole aina itsestään selvää, että heitä korjataan ja pusketaan yhtä paljon kuin nuorempia - vaikka molempien kohdalla olisi kyse "pelkästä" harrastuksesta, eikä pyrkimyksistä ammattiopintoihin. Ehkä jotkut opettajat empivät vanhempien harrastajien kohdalla, kun eivät ole varmoja motivaatiosta ja fyysisestä jaksamisesta? Voin kuitenkin pitkän kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa että laadukas ja intensiivinen lähiopetus tuottaa hyviä tuloksia myös vanhempien aikuisten kanssa! Oppiminen kun ei lopu koskaan.
Viime lauantaina kävin pitkästä aikaa Karl (Kalle) Hedmanin tunnilla. Taukoa on ollut osin workshopin takia, en ole ehtinyt enkä jaksanut ottaa ylimääräisiä tunteja. Kallen tyyli on old school vaganovaa, ja fyysisesti melko rankkaa pitkine toistoineen... Mutta hän on edelleen intohimoisesti mukana, palautetta tulee suoraan ja kursailematta. Vaikka itse kallistun ranskalaiseen koulukuntaan, ja tykkään tanssia vähemmän akateemisesti, on silti hyvä hakea vahvuuksia myös muista tyyleistä ja tavoista. Viimeksi Kalle puski mua tekemään puhtaan tupla fouettéen (en dedans) tangossa, spottauksen kera. Sain tehdä uusiksi aika monta kertaa! Kun tein vaaditun siistin ykkösen, Kalle totesi että olisin voinut tehdä samantien tuplan, ja sitten ei auttanut kuin yrittää uudestaan, ja uudestaan. Lopulta onnistuin! Sama juttu keskellä isojen hyppyjen kanssa. Olin alkavan flunssan takia aika puhki, mutta tsemppasin korjausten kanssa. Siitä entrelacé-sarjasta olen nähnyt untakin.
Tällä viikolla siis enää kaksi tanssituntia. Perjantaina yritän päästä katsomaan Ooopperan balettikoulun kevätnäytöstä, ja sitten lauantaina All Stars jäähallilla. Sunnuntaina vielä oma treeni - ja se on siinä. Jos kesätiivari ei toteudu, seuraava balettitunti on vasta elokuussa, toivon mukaan tiistai aamu Marie-Pierren kanssa. Postaukset eivät kuitenkaan lopu tähän, ensi viikolla hyppään Balettijunan kyytiin! Siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa :).
Tanssillisin terveisin,
Johanna
No comments:
Post a Comment