Baletti All Stars: Tanssia tähtien kanssa

Lämmittelytanko. Kuva (c) Johanna Aurava.

Seison pimeässä jäähallissa, tuntia ennen ovien avaamista. Tekniikka testaa valoja, värejä, heijastuksia, on ja off. Näen hahmoja kaukana lavalla, tankojen vieressä ja välissä. Taipuvia vartaloita, venyviä, ojentuvia jalkoja, käsiä jotka piirtävät pitkiä kaaria... Kansallisbaletin tanssijat ovat valmistautumassa illan esitykseen puolen tunnin lämmittelytangolla: tutut pliét, tendut, degagét, fonduet, rondit, frappéet, developpéet, tasapainot, omat venytykset, grand battementit. Pianisti Dmitry Pavlov säsestää, balettimestari Jarmo Rastas kulkee hyräillen tankojen välissä. Tunnelma on keskittynyt, lähestulkoon harras - vielä ei ole yleisöä kenelle esiintyä. Vielä on hetki omaa aikaa, ennen kuin tanssijat antavat kaikkensa katsojille.

Passé retiré, tasapaino. Kuva (c) Johanna Aurava.

Saan ottaa kuvia, mutta vaihtuvat valot tekevät kuvaamisesta vähintään haastavan. Missaan useita unelmaotoksia, upeita arabeskeja ja korkeita jalan nostoja. Tangon jälkeen muutama tanssija testailee piruettejaan, varoituksetta tietenkin. Taisi olla amerikkalainen Rebecca King joka pyöräytti yks kaks kutospiruetin (tai seiskan, laskut menivät sekaisin)! Sen kun olisi saanut videolle... Tangon jälkeen ei seuraa balettitunneilta tuttua keskilattiaharjoitusta, vaan tanssijat vetäytyvät lavan taakse ja yleisö alkaa valua sisään. Väkeä on vähemmän kuin Hartwall-areenassa kaksi vuotta sitten, mutta silloin tapahtuma oli ilmainen. Tällä kertaa show maksoi leffalipun verran, kokonaiset 10 euroa! Minusta on mahtavaa että Ooppera vie Kansallisbalettia kaikkien ulottuville ja nähtäville, kiertueille ja ulkolavoille, kouluihin, kauppakeskuksiin ja toreille. Baletti ei ole elitismiä vaan koko kansan kulttuuria!


Lauantai-illassa kolmituhatpäinen kansa lämpenee tosin hieman hitaasti. Aplodit kuulostivat alkuun yllättävän vaimealta, vai sanoisko kohteliaalta. Syy ei kuitenkaan ollut esityksessä, vaan paikassa. Jäähalli on suuri tila, näkyvyys ei ole samaa luokkaa kuin oopperatalolla. Lava on permantoon nähden liian matala, moni näkee tanssijoitten jalkojen sijan toisten katsojien päitä. Konsertissa sillä ei olisi väliä, mutta tanssia pitää voida nähdä päästä varpaisiin asti! Itselläni kävi kuitenkin tuuri: istuin permannon ekalla rivillä. En siis voi valittaa, vaikka harmittaakin muitten puolesta. Illan juontaja Marko Keränen lämmitteli yleisöä tosissaan, ja lopulta tanssijat valloittivat yleisönsä!

Ensimmäinen baletti on katkelma Anandah Konosen koreografiasta Muumipeikko ja pyrstötähti. Se on illan teoksista ainoa mitä en ole aikaisemmin nähnyt. Puvustus on ihana, hahmot ovat mainioita ja Panu Aaltion musiikki kantaa tarinaa. Ja voi miten sulokkaasti Niiskuneiti (Tiina Myllymäki) tanssii valtaisasta muumiasustaan huolimatta!

Toisessa teoksessa lähdetään täysin eri raiteille. Jacopo Godanin Spazio-Tempo on nykybalettia, ja jos en olisi tiennyt paremmin, olisin luullut sitä Forsythen koreografiaksi! Vaikutteista viis, biisi on magneettinen. Alussa ryhmä liikkuu aaltomaisesti kuin yhtenä organismina, ja mieleen tulee kuva vedenalaisesta korallista... Sitten liike on terävämpää, iskevää, jopa agressiivista. Yhden naistanssijan soolo on huikea, mutta en tiedä hänen nimeään. Ohjelmalehtiseen (Helsinki & Oulu samassa) on kirjoitettu vain teosten nimet ja koreografit, mikä on järkevää muutosten varalta - mutta ehkä tiedot tanssijoista voisi löytyä jostain muualta? Toinen ratkaisu olisi ollut heijastaa teosten päätteeksi nimet takaseinälle, ikään kuin televisiossa. Juontaja ei hänkään maininut kuin muutaman tanssijan, Tiina Myllymäen lisäksi Eun-Ji Han ja Michal Krčmářin (heistä lisää alempana).

Nykybaletin jälkeen vaihdamme taas klassiseen: iki-ihana Pähkinäsärkijä ja hiirikuningas. Kiinalaisessa tanssissa nähdään Linda Haakanan taituruutta, ja venäläisessä koristeellista pukuloistoa. Kohokohta on tietenkin suuri pas de deux, jonka tanssivat meille Petia Ilieva ja Sergey Popov. Petia on aina yhtä tyylikäs ja varma, ja Sergey huomaavainen ja salskea partneri. Tšaikovskin musiikki tulee nauhalta, mutta tenhoaa.

Muumipeikko ja pyrstötähti, koreografia Anandah Kononen. Kuvassa Tiina Myllymäki (Niiskuneiti) ja lihansyöjäkasvit. Kuva Mirka Kleemola / Suomen Kansallisbaletti.

Pähkiksen jälkeen Don Quijoten viimeinen näytös ja odotettu pari: Eun-Ji Ha ja Michal Krčmář jälleen yhdessä! Tarina on jo kuuluisa: Eun-Ji oli vapaa-iltanaan katsomassa balettia kun pääroolia tanssinut ballerina loukkasi itsensä aivan esityksen alussa. Eun-Ji oli jo bongattu yleisön joukosta, ja baletin johtaja Kenneth Greve kutsui tätä pelastamaan illan! Eun-Ji kiirehti lavan taakse, hänet puettiin ja meikattiin lennossa, jonka jälkeen pikainen lämmittely ja harjoittelu Michalin kanssa. Se oli ensimmäinen kerta kun tanssivat yhdessä! Itse en ollut paikan päällä, mutta tutut ovat kehuneet esitystä taivaisiin. All Stars yhdistää heidät jälleen, yleisön suureksi iloksi. Michal Krčmář on huimassa vedossa, piruetit ja hypyt saavat haukkomaan henkeä. Eun-Ji Ha on suloinen ja loistokas, vaikka yksi piruetti ei ihan nappiin menekään. Don Quijoten suuri pas de deux on teknisesti huikean vaikea, mutta viime kädessä esiintyjien lavasäteily on se mikä innostaa eniten - ja näillä kahdella sitä on runsain mitoin. Toivottavasti tanssivat jatkossakin yhdessä!

Väliajan skumppailun jälkeen seuraa katkelma Kansallisbaletin viimeisimmästä ensi-illasta: Jorma Elon Kesäyön unelma, ja kohtaus suuresta hääjuhlasta. Mendelssohnin häämarssi ja Elon raikas koreografia antavat tanssijoille siivet, ja tunnelma on katossa.

Häämarssin jälkeen jotain ihan muuta: Tom Waitsin musiikkia, ja iso keltainen sohva näyttämöllä. Itzik Galilin koreografia The Sofa leikittelee sukupuolirooleilla ja parinmuodostamisella, ja tulos on herkullisen hauska, kekseliäs ja pikkutuhma. Linda Haakana, Samuli Poutanen ja Frans Valkama ovat sisäistäneet hahmonsa täydellisesti, ei voi muuta kuin nauttia ja nauraa!

Sohvan jälkeen Valkonen laittaa meidät katsojat liikkumaan yhdessä Muuv-tiimin kanssa. Opettelemme pari yksinkertaista "muuvia", ja koko yleisö on liikkeellä! Jos et ole kuullut Muuvista aiemmin, niin kyseessä on Kenneth Greven alulle panema kaikki liikkeelle - liike, jossa tarkoitus on liikuttaa tanssin avulla älypuhelimissa ja tableteissa kiinni roikkuvia nuoria (ja miksei myös vanhempia). Muuvilla on kattava liikepankki, josta löytyy hip hopin lisäksi myös balettisanastoa.

Muuvsien jälkeen Lumikuningattaren mahtava peikkojen sauna! Olen nähnyt tuon kohtauksen varmaan jo kymmenisen kertaa, mutta aina se toimii. Ja kun jäähiutaleet liikkuvat keskikäytävällä yhtenä aaltona, saan edelleen kylmiä väreitä... Michal Krčmář oli jälleen vauhdissa Lapin velhona. Tiina Myllymäki on kaikista lumikuningattarista vaikuttavin: yhtä aikaa viettelevä ja jäätävä.

Jacopo Godani: Spazio-Tempo. Kuvassa Kansallisbaletin tanssijoita, kuva Sakari Viika / SKB.

Illan päätteeksi kestosuosikki: Ohad Naharinin koreografia Minus 7. Sama teos (katkelma) päätti illan myös Hartwall-areenalla kaksi vuotta sitten, ja onpa se nähty useassa gaala-illassa. Teos on tavallaan aina uusi: kun tanssijat hakevat yleisön joukosta pareja itselleen, ei koskaan tiedä mitä tapahtuu. Tälläkin kertaa nähtiin yllättäviä parkettien partaveitsiä, karismaattisia ja omaleimaisia tanssijoita. Yleisö kannusti ja hurrasi mukana: All Stars on todellakin "all stars" - tähtiä voimme olla kaikki!

Kesäkiertue

Helsingissä Kansallisbaletti esiintyy seuraavan kerran vasta elokuussa, mutta muu Suomi pääsee nauttimaan vielä ensi viikolla alkavasta kesäkiertueesta. Baletti lähtee liikkeelle torstaina 28.5. ikiomalla balettijunalla (meikä kyydissä Tampereelle asti), ja All Stars nähdään Ouluhallissa 29.5. klo 18. Liput All Stars:iin maksavat 10 euroa, mutta varsinaiseen kesäkiertueseen pääsy on ilmainen (säävarauksella koska ulkolavat).

Kesäkiertuepäivät:

Ke 3.6. klo 18 Vaasa, Kauppatori
To 4.6. klo 18 Turku, Varvintori
Pe 5.6. klo 18 Tampere, Keskustori
Ma 8.6. klo 18 Lahti, satama
Ti 9.6. klo 18 Jyväskylä, Lounaispuiston lava
Ke 10.6. klo 20, Kuopio, Matkustajasataman lava

Viimeinen viikko tanssia

"Baletti All Stars -esityksessä Helsingin jäähallin (23.5.) ja Ouluhallin (29.5.) jättinäyttämöillä nähdään koko Kansallisbaletti esittämässä upean valikoiman parhaita paloja rakastetuimmista balettiklassikoista Pähkinänsärkijästä Don Quijoteen ja kiinnostavimmista nykybaletin teoksista, kuten huippusuositusta Minus 7:sta. Tätä ei kannata jättää väliin: koko ilta balettia kympillä!"- Ooppera.

Kuvassa Eun-Ji Ha ja Frans Valkama, Don Quijote (kor. Patrice Bart). Kuva Sakari Viika 2015 / SKB.

Huipputason balettia kympillä - ja lippuja on vielä jäljellä myös Helsingin esitykseen nyt lauantaina (23.5. klo 18.00)! En tiedä vielä tarkempaa ohjelmistoa, mutta olen menossa paikan päälle hyvissä ajoin, pääsen nimittäin seuraamaan backstage valmisteluita ja fiilareita ennen esitystä! Huisin jännittävää! All Stars -iltaan huipentuu myös mun oma balettikauteni. Meinasin jo kirjoittaa että "päättyy," mutta treeneille tulee ehkä vielä kahden viikon jatkoaika kesätiivarin muodossa. Muuten viimeinen tunti Footlightilla on tämän viikon torstain aamutunti (mikäli tokenen flunssasta siihen mennessä).

Tämä viikko piti tosiaan olla täyttä tanssia, mutta kevätflunssa pääsi yllättämään. Onneksi meillä oli TeaKin workshopin esitys jo viime viikolla. Se meni muuten tosi hyvin! Oli hyvin erilaista esiintyä studiossa, niin lähellä yleisöä... Tunnelma oli intiimi ja intensiivinen, mutta vaikka adrenaliini oli koholla, niin mua ei jännittänyt. Aiemmissa tanssikoulun kevätnäytöksissä olin aina ihan hermona, en juurikaan nauttinut lavalla olemisesta. Parasta näytöksissä oli oikeastaan niihin valmistautuminen, harjoitteluprosessi ja yhdessä tanssiminen. Ehkä koska asetan itselleni aika korkeat vaatimukset... On yksi asia treenata balettia tunnilla, mutta ihan toinen asia esiintyä yleisön edessä! Baletti on niin armotonta, tekniset puutteet ja virheet näkyvät heti. Tunneilla sillä ei ole väliä, niin kauan kun tekee töitä ja yrittää parhaansa. Virheitä tulee kun opettelee uutta, se kuuluu lajiin. Baletin liikekieltä ei rakenneta päivässä eikä kahdessa vuodessakaan. Sitä paitsi aikuinen harrastaja tanssii itselleen, puhtaasta tanssin ilosta. Mutta lavalla... Sekin vähä mitä teknisesti osaan kärsii siitä kun jännitän liikaa epäonnistumisia. Siksi on ollut ihanan vapauttava kokemus työstää workshopin yhteydessä omaa liikekieltä ja koreografiaa! Luulen että lisään nykytanssin lukkariin myös syksyn tullen.

Peilin kautta räpsitty kuva. Tykkään tuosta nilkasta, mutta ärysttää että tossujen kantapää pussittaa aina...

Tänään olisin mennyt aamutunnille, ja harmittaa kun torstaina on jo viimeinen. Olen tykännyt tosi paljon Arjan tavasta opettaa. Hän on symppis, mukava ja rento - mutta opettajana tarkka. Hän antaa tasaisesti korjauksia, ja kun kerroin että mua saisi korjata enemmänkin, toiveeni toteutui! Olen sen sortin oppija että kaipaan runsaasti palautetta, korjauksia ja myös kannustusta. Tykkään tehdä töitä, ja mua saa myös puskea. Aikuiselle harrastajalle se ei ole aina itsestään selvää, että heitä korjataan ja pusketaan yhtä paljon kuin nuorempia - vaikka molempien kohdalla olisi kyse "pelkästä" harrastuksesta, eikä pyrkimyksistä ammattiopintoihin. Ehkä jotkut opettajat empivät vanhempien harrastajien kohdalla, kun eivät ole varmoja motivaatiosta ja fyysisestä jaksamisesta? Voin kuitenkin pitkän kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa että laadukas ja intensiivinen lähiopetus tuottaa hyviä tuloksia myös vanhempien aikuisten kanssa! Oppiminen kun ei lopu koskaan.

Viime lauantaina kävin pitkästä aikaa Karl (Kalle) Hedmanin tunnilla. Taukoa on ollut osin workshopin takia, en ole ehtinyt enkä jaksanut ottaa ylimääräisiä tunteja. Kallen tyyli on old school vaganovaa, ja fyysisesti melko rankkaa pitkine toistoineen... Mutta hän on edelleen intohimoisesti mukana, palautetta tulee suoraan ja kursailematta. Vaikka itse kallistun ranskalaiseen koulukuntaan, ja tykkään tanssia vähemmän akateemisesti, on silti hyvä hakea vahvuuksia myös muista tyyleistä ja tavoista. Viimeksi Kalle puski mua tekemään puhtaan tupla fouettéen (en dedans) tangossa, spottauksen kera. Sain tehdä uusiksi aika monta kertaa! Kun tein vaaditun siistin ykkösen, Kalle totesi että olisin voinut tehdä samantien tuplan, ja sitten ei auttanut kuin yrittää uudestaan, ja uudestaan. Lopulta onnistuin! Sama juttu keskellä isojen hyppyjen kanssa. Olin alkavan flunssan takia aika puhki, mutta tsemppasin korjausten kanssa. Siitä entrelacé-sarjasta olen nähnyt untakin.

Tällä viikolla siis enää kaksi tanssituntia. Perjantaina yritän päästä katsomaan Ooopperan balettikoulun kevätnäytöstä, ja sitten lauantaina All Stars jäähallilla. Sunnuntaina vielä oma treeni - ja se on siinä. Jos kesätiivari ei toteudu, seuraava balettitunti on vasta elokuussa, toivon mukaan tiistai aamu Marie-Pierren kanssa. Postaukset eivät kuitenkaan lopu tähän, ensi viikolla hyppään Balettijunan kyytiin! Siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa :).


Tanssillisin terveisin,
Johanna