Auts!

Eilen oli pakko jättää baletti ja pointe väliin. En edes muista milloin viimeksi en olis päässyt tunnille.. Ai niin, kevällä oli ne pari työmatkaa jolloin olin maantieteellisesti ihan toisaalla. Tällä kertaa se on kuitenkin se ikävin vaihtoehto: vamma. Nilkkaan sattui viime tiistaina, tehtiin toista petit allegro sarjaa ja yhtäkkiä vain vihlaisi. Mitään ei mennyt nurin, mutta kun ponnistin hyppyyn, jalan sisäyrjään sattui. Tätä ennen tunti oli sujunut ihan hyvin.

Jalkaan ei kuitenkaan sattunut muuten, pyörittelin sitä ees taas ja tuntui olevan ihan ok. Kokeilin seuraavaa hyppysarjaa, vähän varovaisemmin, mutta sama juttu taas. Menin tunnin lopuksi sivuun, ja vaihdoin kärkitossut jalkaan. Mikä kuulostaa tässä kohtaa ihan järjettömältä, myönnetään! Mutta, kuten sanottua, jalkaan ei muuten sattunut. Relevé tuntui ihan normilta, ja nilkan ojennus samoin. Kärjillä tuntui itse asiassa ihan hyvältä, ei pienintäkään ongelmaa. Kun pointe-tunti alkoi, mainitsin opelle että hypyissä oli jotain ongelmaa, mutta muuten ok. Vaan eipä sittenkään.

Tehtiin ensimmäiset lämppärit ja relevét ja hyvin meni. Seuraavaksi piti tehdä plié, piqué sivulle ja sous tenu. Auts! Kun jalkaterä oli sivulle auki ja ponnistin siitä (ja vain piqué, ei edes hyppy) pois, vihlaisi niin julmetusti. Ravistin nilkkaa, tein toiselle puolelle, kokeilin uudestaan - ja sama juttu. Oli pakko luovuttaa ja riisua tossut. Hain tomistosta jääpussin, pidin sitä 20 minsaa ja tanssisisko joka sattuu olemaan lääkäri, vilkaisi myös. Koska kipu tuntui keskellä, jalan sisäsyrjässä, arveli sen olevan jänneperäistä (ehkä tätä). Pääsin kävellen ihan hyvin kotiin, jalka ei edes ollut turvoksissa. Ei mitään sen kummempaa dramatiikkaa, onneksi.

Kotona olen jatkanut hoitoa jäällä, levolla, Felden-geelillä ja parina ekana päiväna ibuprofenilla. Lääkäriin en ole mennyt koska olisi kuitenkin vain määrännyt lepoa. Tunneilla en tietenkään ole ollut sen jälkeen. Nyt on siis vasta neljäs päivä menossa, ja jalka on päällisin puolin kunnossa. Paitsi kun lähden vahingossakin ponnistamaan sillä jostain tietystä kulmasta. Eli jos jalka on voimallisesti fleksattuna (dorsifleksio) ja samalla puskee lattiasta irti. Mikä tekee aika monen liikkeen mahdottomaksi. Arvaatteko minkälaiset fiilikset täällä on ?

Mulla on ollut harrastaja-urani aikana kaikenlaista pientä ei-kivaa. Kun on tanssinut lähemmäs 20 vuotta sitä ehtii tapahtua, ja tekevälle sattuu. Mm. venähdyksiä, pohjelihaksen revähdys, yksi polven tähystys (rustossa pieni kieleke joka poistettiin), iliotibiaali-jänteen toistuva tulehdus (ei onneksi enää vuoteen) ja nyt tämä viimeisin. Tai itse asiassa tätä on ollut ennenkin.. Vuosi sitten kun harjoiteltiin näytöstä, se ärähti pari kertaa muttei näin inhasti. Alkaa epäillyttää että kyseessä voisi olla baletintanssijoiden keskuudessa niin yleinen anteriorinen pinnetila. Mutta kas kun en ole lääkäri, eli jos tämä ei viikossa asetu, pitänee mennä ammattilaisen näytille.

Paljon pahempiakin ongelmia voisi olla, tiedän sen. Se mikä mua eniten huolettaa että tämä on joku pitkäkestoinen juttu. Voisin ehkä tehdä vielä perustason treeniä ilman releveitä ja hyppyjä, mutta.. Kuitenkin olen "vain" harrastaja, eikä mun ole "pakko" kärsiä kivuista - tanssista pitää nauttiakin! Lukekaapas tämä Darcey Busselin haastattelu, niin ei tarvi ihmetellä miksi hän lopetti vain 38-vuotiaana ja uransa huipulla! 

Laitan myös videon, koska mun baletit rajoittuu tällä hetkellä muutenkin juutubeen. On ollut aikaa löytää kaikkea kivaa, kuten seuraava Kenneth McMillanin  koreografia "Elite Syncopations". Koko teoksen sais DVD:llä, muttei Darceyn esittämänä. Tässä pätkässä Darcey kuitenkin esittelee teosta ja nähdään myös otteita. Muuten, aika kreisit puvustukset! Anyway, mua se piristi. :)

Jos joku haluais pitää mulle peukkuja että tämä on nopeasti ohimenevää, eikä lainkaan niin ikävää kuin pelkään, niin kiitokset siitä! Ja jos joku haluaa jakaa omat kipeät polvensa, nilkkansa tai muut (tanssi-)vammansa, niin saa laittaa kommenttiboksiin. Lääketieetellistä neuvoa en voi antaa, mutta sympatiaa kyllä!