Kenneth & Frendit

Tulevana viikonloppuna Helsingissä saadan nähdä todella megaluokan balettitähtiä! Kun näin listan "Kenneth & Friends" -gaalassa vierailevista tanssijoista, meinasin tippua tuoliltani: POB:n tähtitanssija Isabelle Ciaravola, Stuttgart Baletin ensitanssija Friedemann Vogel, English National Baletin taiteellinen johtaja Tamara Rojo, San Francisco Baletin ensitanssija Maria Kochetkova, ja Romanian Kansallisbaletin johtaja (ja entinen Royal Baletin ensitanssija) Johan Kobborg. Baletin maailma on tunnetusti kansainvälinen ja pieni - mutta on siinä Kennethillä aika vaikuttava frendikaarti... Ja onpahan Suomen Kansallisbaletin johtaja itsekin nousemassa takaisin lavalle! Baletissa Onegin Kenneth Greve jätti jäähyväisensä Tanskan Kuninkaalisen Baletin yleisölle, kuten myös Isabelle Ciaravola Pariisissa. Helsingissä saamme nähdä nyt kolmannen näytöksen tuosta baletista, näiden kahden tähden tanssimana. Arvatkaa vaan olenko innoissani?!

Lavalla nähdään tietenkin myös Kansallisbaletin omia upeita tanssijoita, ja otteita sekä klassisen baletin että nykytanssin upeimmista teoksista. Manon ja In the Middle, Somewhat Elevated kuuluvat kumpikin suosikkiteoksiini. Ihanaa! Nyt en hehkuta tässä sen enempää, on jo kiire ehtiä omiin harjoituksiin. Meillä on näytös sunnuntaina, ja sitä ennen vielä kahdet studioharkat ja yksi kenraali. Onneksi meidän vuoro on sunnuntaina, eikä lauantaina - muuten olisin joutunut jättämään gaalan väliin!

P.S. Katsoin just että lippuja on vielä jäljellä. Ja opiskelija-alennukset taitavat olla nyt myös voimassa. Tätä näytöstä ei kannata missata!

Kuvassa ylärivissä, vasemmalta oikealle: Johan Kobborg, Tamara Rojo, Friedemann Vogel,
Alhaalla, vasemmalta oikealle: Isabelle Ciaravola, Kenneth Greve (ja Caroline Cavallo), Maria Kochetkova.

Elämäni balettiaakkoset

A niin kuin arabeski, attitude, asenne. Baletti on ihana mutta ah niin vaikea laji. Parhaiten pärjää ja eniten nauttii tanssimisesta jos oma asenne on kohdallaan. Riittää kun on innostusta ja draivia, ja yritystä. Baletissa pitää muistaa että oppiminen ei ole tasaista ylämäkeä ikinä, joten kannattaa pitää se positiivinen asenne yllä - silloinkin kun treeni ei suju kuin tanssia vain. Totuuden nimissä on myönnettävä että se on tuottanut itselleni aika ajoin vaikeuksia. Mutta onneksi tässäkin on tapahtunut kehitystä parempaan. Ja nuo arabeskit ja attitudet? Kauniita asentoja joiden kanssa teen töitä viimeiseen asti!

B niin kuin baletti, tietenkin. Myös: ballon eli pomppu. Mulla ei juuri ole luontaisia taipumuksia klassiseen balettiin, mutta olen kyllä hyvä hyppimään. Tyyli ja tekninen puhtaus on sitten vielä asia erikseen, mutta pomppua löytyy.

C niin kuin "move like a cat." Kissamaisen pehmeästi.

D niin kuin la danse ja dagen efter. Se tunne kun kaikki lihakset ovat kipeinä, ja tietää tehneensä töitä.

E niin kuin "ennen". Ennen olin nuorempi tietenkin, ja keho nopeampi palautumaan, ja ehdin käydä enemmän tunneilla.. Mutta en ollut parempi tanssija kuin nyt. Muistelen menneitä elämyksiä, tunteja, korjauksia ja opettajia - mutta en tanssi menneessä. Nyt on parasta aikaa.

F niin kuin "You're allowed to f'*** up." Jos yrittää ja tsemppaa, saa tehdä virheitä. Jos ei tee ikinä virheitä, ei ole koskaan yrittänyt. Tuo f-alkuinen sana kuuluu muuten meidän äärimmäisen elegantin open sanavarastoon. Aika harvoin hän sitä käyttää, mutta aina vilpittömästi. Virheitä korjataan, mutta niitä saa tehdä.

G voisi olla "gargouillade". Todella erikoinen, edistyneen tason hyppy, jota en osaa sinnepäinkään. Ei niin että sitä oltais meidän tunneilla edes harjoiteltu. Kerran, kun piti hypyn aikana tehdä rondi toisella jalalla, tuli vahingossa toinenkin mukana - ja se oli melkein siinä.

H niin kuin habaa! Olen enemmän atleettista kuin siroa vartalomallia, mutta olen aika ylpeä mun tanssin kasvattamista lihaksista. Pohkeet on ihan omaa luokkaansa.

I niin kuin ilmeet. Olen huomannut että ilmeeni voi näyttää vihaiselta vaikka olenkin vain keskittynyt. Toissapäivänä eräs opettaja kehoitti meitä rentouttamaan kasvoja avaamalla hieman suuta (huulet vähän erilleen). Se rentouttaa leukaa, ja siten hartioita ja loput kroppaa. Hymystäkään ei ole haittaa!

J niin kuin jeté, petit ja grand. Tulihan se jo sanottua, mutta rakastan hyppyjä. Vähemmän mukava j-alkuinen on jumi. Lihasjumi on tanssijan vihollinen.

K niin kuin kaunis. Baletti on kaunista. Joskus tanssiessa tulee sellainen tunne että hetkessä ja liikkeessä on kauneutta. Jos en näe katsoa itseäni peilistä, yritän pitää kiinni siitä tunteesta. Jos näen peilikuvani, näen heti sata korjattavaa asiaa. K on siten myös korjaus. Korjaukset ovat balettitunnin suola. Ilman korjauksia ei tule hyvää satoa. K on myös kaverit. Balettikamut.

L niin kuin love. I love ballet!

M niin kuin mukavuusalue. Tuttu on turvallista, mutta kun uskaltautuu oman mukavuusalueen ulkopuolelle, voi tapahtua jännittäviä asioita. Itselleni se on merkinnyt esimerkiksi ilmaisua, pään ja katseen käyttämistä. Tai sitä että olen mukana koulun näytöksessä vaikka esiintyminen jännittää aina todella paljon.

N niin kuin nautinto. Koska sitähän se tanssi on.

O niin kuin opettaja. Ilman hyvää opettajaa ei tule hyvää tanssijaa. Oma asenne on tietenkin myös tärkeä, mitään ei tapahdu jos ei ole valmis pistämään itsensä likoon. Mutta jos oikeanlainen ope osuu kohdalle, niin se on ihan parasta. Mun oma opettaja kannustaa ja korjaa, inspiroi ja motivoi, puskee eteenpäin mutta antaa myös tilaa olla oma itseni. Yhdessä on tehty töitä kohta jo neljä vuotta, ja luotan opeeni täysin.  

P niin kuin Pointe Til You Drop. Menossa jo neljäs vuosi kärjillä! Syksyllä 2010 aloitin pointe tunnit, ja saman vuoden marraskuussa kirjoitin ensimmäisen postauksen Pointe Til You Drop -blogiin. Ja P niin kuin plié, koska pitää mennä alas jotta pääsee ylös.

Q niin kuin quatrième, eli neljäs asento. Kärjillä hiton vaikea!

R niin kuin ranska, tarkemmin sanottuna balettiranska. Mulla oli koulussa kolme vuotta ranskaa, ja muutamien Pariisin reissujen lisäksi siitä on ollut eniten hyötyä balettitunneilla. Etenkin kun meillä on ranskalainen opettaja joka käyttää baletin sanastoa aktiivisesti.

S niin kuin Sylvie Guillem. Sylvie oli mun ensimmäisiä idoleita.

T niin kuin tasapaino. Tasapaino on mun toinen vahvuus, ja sen eteen olen tehnyt töitä. T niin kuin työ voisi myös lukea tässä. Tanssi (tärkein t:llä alkava) on fyysistä työtä, ja siitä työstä pitää osata ja voida nauttia. Mä tykkään tehdä töitä baletin eteen, se on oikeasti palkitsevaa.

U niin kuin uni. Olen nähnyt unta siitä että olen yhtäkkiä mielettömän notkea, tai pyörin kymmeniä piruetteja. Tai lennän grand jetéllä salin poikki. U on myös ujo... Esiintyminen ei ole mulla veressä, ja tunnillakin voi ujostuttaa jos tulee jotain hyvin ilmaisullista ja herkkää koreografiaa. Kun meidän ope teetti adagiossa port de bras:ta à la Odette, olin kaukana mukavuusalueeni ulkopuolella. Mutta lopulta se oli ihana kokemus.

V niin kuin "very good." Sitä on erityisen kiva kuulla.

W niin kuin warm-up! Päivästä ja tunnista riippuen tarvitsen 10-20 minuuttia lämmittelyä alle. Joskus viisikin minuuttia riittää jos sarjat ovat tuttuja ja opettaja aloittaa lempeästi.

X niin kuin "Cross your legs!" Mun ope ohjeistaa meidät lähestulkoon joka tunnilla laittamaan jalat enemmän ristiin. Kun tehdään degagé eteen tai taakse, jalan tulee olla keskilinjassa. Etenkin takana jalka jää helposti liiaksi sivulle.

Y niin kuin yksi piruetti. Se on laatu, eikä määrä. Vaikka yritän puskea tuplia ja triplojakin, niin hallittu ja puhdas adagiopiruetti on hieno asia.

Z niin kuin zzzzz.... Huomenna on aamutunti, joten menen tästä nukkumaan. Kiitän jos jaksoit lukea tänne asti! Kommenttiboksiin saa kirjoitella omia aakkosia, niin monta kirjainta kuin haluaa.

Aamutunti Alminsalissa

Lauantai on yleensä viikon ainoa päivä jolloin voin ottaa aamuni rennosti: hidastellen ja laiskotellen, mielellään ison latten kera. Tänään oli kuitenkin ihan pakko kiskoa itsensä ylös ennen kahdeksaa ja kipaista oopperalle. Miksi? Avoimet ovet, aamutunti Alminsalin lavalla ja siihen päälle vielä tulevan baletin Peer Gyntin harjoitukset! En voinut vastustaa mahdollisuutta bongata Kansallisbaletin upeita tanssijoita heidän omissa treeneissään. Ja kannatti todellakin lähteä liikkeelle...

Koko ryhmää ei nähty lavalla, eivät he sinne kaikki kerralla edes mahtuisi. Normaaliaamuinakin tunteja on tarjolla kaksi samaan aikaan, ja tanssijat valitsevat itse kummalle menevät. Tällä kertaa tuntia piti vieraileva opettaja Yannick Boquin. Hän on opettanut mm. sellaisissa huippuryhmissä kuten Hollannin Kansallisbaletti (Het Nationale Ballet), Australian Ballet Company, Béjart Ballet Lausanne ja Pariisin Oopperan baletti. Sattumalta hän on oman opettajani hyvä ystävä ja entinen tanssipartneri, mikä todistaa kuinka pieni baletin maailma oikeasti on. Odotinkin paljon tältä opettajalta, mutta harmikseni Boquinin kommentteja ja korjauksia ei kuultu katsomoon asti. Tanko ei muuten ollut kovin mutkikas taikka raskaan oloinen, mutta sen ensijainen tarkoitus on ylläpitää tekniikkaa ja valmistella kroppaa päivän koitoksiin - eikä opettaa uusia temppuja. Yhteen asiaan kiinnitin myös huomiota: venyttelyosuudet olivat vapaat. Ammattitanssijoilla on omat päiväkohtaiset tarpeensa, ja yksilöllinen venyttelyhetki on heille varmaan hyödyllisempi kuin tarkoin määritetty koreografia. Omilla tunneillani meillä on sekä vapaita että opettajan ohjaamia venytyksiä, ja riippuu vähän päivästä ja kropan kankeudesta kummasta pidän enemmän.

Tankoharjoituksia oli kiva seurata, mutta tanssijat olivat lavalla sen verran ahtaasti että näin kunnolla vain mitä edessä olevat tekivät. Bongasin kuitenkin monta tuttua kasvoa ja tähteä: Tiina Myllymäki, Petia Ilieva, Eu-Jin Ha, Edita Rauserova, Nicholas Ziegler, Frans Valkama, Terhi Räsänen, Ilja Bolotov, Xiaoyu He, Tuukka Piitulainen, ja monia muita. Ihan kaikkia en tunnistanut, taloon on tullut taas uusia tanssijoita. Olisi ihanaa jos voisi nähdä kaikki myös lavalla!

Keskilattia oli tankoa paljon mielenkiintoisempi, Yannick Bouquin teetti porukalle tosi näppäriä, tyylikkäitä ja isosti liikkuvia sarjoja. Tuntia oli säestämässä pianisti, mikä tarkoittaa että harjoitus ei lopu vasemman puolen jälkeen - vaan sitä toistetaan tauotta kunnes ope toisin sanoo. Kun yksi ryhmä päättää sarjan, toinen jo aloittaa. Tuolleen haluaisin joskus itsekin treenata. Etenkin piruettiharjoituksia olisi hyvä tehdä pitkään putkeen. Siinä karsiutuu turha jännitys. Mä en muutenkaan ole luokan nopein oppilas, kestää ennen kuin uusi sarja uppoaa aivoista jalkoihin. Harmillisen usein multa jää parhaat tehot käyttämättä kun energia menee sarjan muistamiseen. Ja just kun olen pääsemässä siihen kiinni, mennään jo eteenpäin. No, ei auta kuin yrittää. Ja yrittää... Siksi olikin lohdullista nähdä että ammattilaisillakin menee välillä askeleet ja jalat sekaisin! Mutta he vain nauroivat itselleen ja jatkoivat täysillä loppun asti - tästä voisi ottaa itsekin oppia! Tosin kyseessä ei ollut se tavallinen aamuinen työpäivän avaus. Normaalisti tanssijat treenaavat peilin edessä. Nyt vastassa oli valoisa katsomo ja alati vaihtuva yleisö. Kysyin tunnin jälkeen ensitanssija Tiina Myllymäeltä mitä tämä tuumasi erikoisesta aamutunnista:

"Tietty siinä oli pienoinen stressi päällä, kun yleensä aamutunnilla ei ole katsojia...Mutta jos tulee joku askelmoka, niin virnistää ja koittaa saada kiinni askelista. Voihan niitä black outteja tulla lavallakin. Ja koska treeni on jokapäiväistä, on hyvä pitää huumoria matkassa mukana."

Juttelin Tiinan kanssa myös peilin puuttumisesta, ja toisaalta liiallisesta peiliin tuijottamisesta. Peili kun voi olla hyvä apu, mutta myös petollinen kaveri. Jos tarkistaa linjaukset ja asennot aina peilin kautta, ei kiinnitä huomiota siihen miltä liike oikeasti tuntuu. Lisäksi épaulement kärsii jos katseen harhautuva suunta vie pään väärään asentoon. Liiallisesta peilaamisesta tulee helposti ikävä maneeri. Meidän opettaja M-P on tästä tosi tarkka, eikä säästele korjauksiaan. Itse en katso niinkään paljon peiliin, mutta unohdan usein käyttää päätäni ja katsettani yhdessä épaulementin kanssa. Opettajan sanoin: "Johanna, where is your head? Where do you look?" Katseella on siis liikkeen kannalta merkitystä. Kuulin vähän aikaa sitten että Suomessakin vieraillut tanssija ja opettaja Barbora Kohoutkova puhuu silmistä peräti "lihaksina". Kun nämä kääntyvät sisäänpäin, tanssijan koko olemus seuraa mukana. 

Mitä sitten näin lavalla, keskilattialla? Keskittynyttä vartalon hallintaa, kauniita linjoja, korkeita jalkoja, hulppeita hyppyjä, huimia piruetteja, nauravia ilmeitä omille sähläyksille, tsemppiä muille tanssijoille... Tunnin loppua kohti yleisökin innostui, miesten tour en l'airit ja monenkertaiset piruetit saivat ansaitut aplodinsa. Naisista muutama pyöräytti hienot fouetté-codat päälle, ja hupi loppui vasta kun tekniikalta tuli valomerkki. Loppuun vielä suuri kiitos opettajalle ja tanssijoille, oli mahtavaa kun pääsi seuraamaan aamutuntia livenä!

Tanssijan liike on kuin siveltimen veto... Kuva: (c) Johannan Balettikassi, kuten myös yllä.

Random notes:

- Tuukka Piitulainen on vahvassa nousussa. Varma tekniikka, upeat linjat ja komea kuin mikä!
- Tanssijoitten eläytyminen treenin aikana, hyväntuulisuus, yhteishenki.
- Treenivaatteet: Alussa toppaliiviä, paksuja verkkareita, toppatossuja. Kerroksia riisuttiin sitä mukaan kun tunti eteni. Leopardiprinttileggarit (Terhi Räsänen). Miehillä shortseja, saliverkkareita ja trikoitten ja shortsien yhdistelmiä. Naisilla ei yksiäkään vaaleanpunaisia sukkiksia. Tossut lähes kaikilla ruskettuneen ihon väriset.
- Kärkitossuja: osa käytti, suurin osa teki pehmeillä.
- Katsojat jotka eivät ole perehtyneet baletin maailmaan voisivat hyötyä selostuksesta: mitä tunneilla oikein tehdään ja miksi. Jonkilainen Baletin perusteet -seminaari voisi olla hyvä idea!

P.S. Yannick Bouquin on tehnyt yhteistyössä Yumikon kanssa opetusvideon. Esittelypätkä löytyy täältä: Class with Yannick Bouquin