2.11.11

Tutunelmia

Vaaleanpunaista hattaraa. Tutu ylösalaisin.

Väreissä on ihanan keväinen yhdistelmä, ja tykkään vihreästä yläosasta!
The Dancers Company (Australia), baletista Pähkinänsärkijä. Kuva: Jess Bialek


 Tästä tulee mieleen kukan terälehdet. Herkkä.
Australian Ballet. Kuva: Georges Antoni

Sireenihaltijatar on pääosassa, mutta pidän noista vedenvihreistä tutuista!
Marianela Nunez baletissa Prinsessa Ruusunen (Royal Ballet). Kuva: Bill Cooper.

Löytyi suosikki! Tutu ei ole romanttisen pitkä, muttei liian lyhytkään. Raikas ja tyylikäs.
Baletista Diamonds (George Balanchine), tässä Boston Balletin esittämänä.
Valokuva: Angela Sterling.

Tutu on balleriinan työasuista se kuuluisin, ja monen mielestä kaunein vaate mitä tanssija voi päälleen pukea. Joka tytön unelma. Itse en ole kuitenkaan koskaan haaveillut tutuista. En edes pikkutyttönä. Unelmoin kyllä tanssiaismekoista, mutta ne olivat täyspitkiä prinsessojen ja elokuvatähtien juhla-asuja. Baletti oli mulle ihan vieras maailma. Ja kun aloitin baletin nuorena aikuisena, tutut olivat minusta edelleen vähän hassuja, etenkin klassiset lyhyet mallit jotka hädin tuskin peittävät balleriinan peppua. Pitkään katsoinkin mielummin balettien harjoituksia joissa tanssijat olivat vielä tavallisissa treenivaatteissaan. Sen sijan viimeisen päälle laitettu balleriina pikkuisessa tutussaan ei ollut minusta yhtään niin vaikuttava!

Vuosien varrella olen kuitenkin pikku hiljaa tykästynyt tutuihin, jopa siihen kaikkein perinteisempään malliin. Eniten pidän silti romanttisista, runsaista ja pidemmistä tutuista. Ja sille on oma, eriskummallinen syynsä. Olen nimittäin alkanut miettiä miltä tuntuisi itse tanssia tutussa.. Minä, aikuinen harrastaja! Mun katu-uskottavuus taisikin lentää juuri ikkunasta ulos. Oikeasti, tämä on ihan uutta. Olen vastikään pukenut ensimmäisen sifonkisen balettihamosen tunnille, ja se oli mulle jo iso juttu. Mitä ihmettä tässä on oikein tapahtunut? :D

9 comments:

  1. Nyt mä täällä heti väitän vastaan! Ei siinä mikään katu-uskottavuus mene, jos aikuisena tahtoo tutun. Nih :D

    ReplyDelete
  2. Iepukka, kyse oli MUN uskottavuudesta! Mä olen entinen nykäri-tanssijaksi naamioitunut, kävin vuosikausia verttyneissä verkkareissa baletti-tunnilla.. :D

    En kuitenkaan haluais esiintyä lyhyessä tutussa, mutta pidempi malli olis ihana. Mä uskallan vihdoin tunnustaa että olen such a girl! :)

    ReplyDelete
  3. Kyllä se sieltä vielä puskee pintaan enemmän ja enemmän, baletti syö mukaansa ;) Ei vaan, musta on kivaa, että tutuja on olemassa niin paljon erilaisia. Riittää meillekin valinnanvaraa... Ööh, tai jotain :D

    ReplyDelete
  4. Jännä juttu, itsekkin mielummin seuraan tanssijoita treenivaatteissa. Jotenkin se on paljon rehellisempää ja persoonallisempaa, kuin viimisen päälle suittu esiintymisasu. Ja siis jos saisin valita, niin esityksen sijaan maksaisin lipunhinnan että pääsisin seuraamaan esim. oopperan balettiharjoituksia. Koskahan ne oopperalla tajuaa tässa markkinaraon??

    Muttamutta, myönnän että itekin olen viimeaikoina alkanut haaveilemaan tutuista. Olisi kiva joskus päästä kokeilemaan sitä fiilistä kun vetää tuollaisen ylleen. Ja juurikin nuo kuvien pidemmät mallit olisi ihania. Sisäinen girly girl nostaa päätään...

    m

    ReplyDelete
  5. Ehdottomasti treenien seuraaja täälläkin! Jotenkin se tanssin upeus ja vaativuus tulee konkreettisemmin esille harjoitusvideoilla (livenä en olekaan kuin aniharvoin nähnyt!) - ehkä siihen vaikuttaa, että näkee sitä työskentelyä lähietäisyydeltä arkisemmassa ympäristössä, silloin muut esitykseen kuuluvat aspektit on poissa ja keskittyy vaan siihen tanssijan työskentelyyn?

    Mutta tutut ja esiintymisasut..onhan ne kauniita! Ehkä enemmän tykkään tanssin liikkeessä vapaasti liikkuvasta kankaasta - riippuu koreografiasta. Asu korostaa sitä tarinaa, sekä myös liikekieltä - on osana muodostamassa liikkeen illuusiota joko korostaen tanssijan liikkeitä tai luoden ihan omaa liikettä. On siis tosi tärkeä osa esityksen kokonaisuutta!

    ReplyDelete
  6. Hei m!

    Todellakin hyvä idea, mä voisin kyllä maksaa myös treenin taikka harjoitusten seuraamisesta :)
    Mutta on se työrauha tanssijallekin tärkeä, koko ajan ei halua olla yleisön edessä framilla.

    Lähiaikoina postaan tänne myös harjoitus-kuvamatksua, se on ollut mielessä jo pidempään.

    Onhan se tavallaan "rehellisempää" nähdä tanssija treenivaatteisssaan ja ilman meikkiä ja lavasteita. Mutta sama tanssija se on myös siellä lavalla, pistämässä parastaan. Itse tykkään erityisesti nähdä sitä koko prosessia, eli harkoista valmiiseen esitykseen.

    Mun sisäinen "girly girl" on myös alkanut nostaa päätään. Joku pitkä Giselle-tutu vois helpottaa sen kutkutusta! ;)

    ReplyDelete
  7. Hei Iina!

    Se on totta että tanssin vaativuus tulee harjoituksissa paremmin esille, ja on jännittävää seurata sitä työskentelyä. Mutta kaiken sen taustalla on saada valmis tanssi näyttämään vaivattomalta ja luontevalta. Siihen pyritään, se on harjoitusten kulminaatio.

    Vaikka sitä tekisi lavalla kuolemaa, tanssija vaan hymyilee ja antaa kaikkensa yleisölle. Itse olen esiintynyt vain muutaman kerran, ja todennut ettei se ole ihan mun ominta alaa. Vaikka jänskää olikin. Mutta kunnioitus esiintyjiä kohtaan on kasvanut vain entisestään. Miten alastomana sitä onkaan yleisön edessä!

    Nykyaikana tutu on kyllä mielenkiintoinen asu.. Jollain muotoa se vieraannuttaa
    balleriinaa yleisöstä, tehden hänestä entistä erikoisemman ja meistä poikkeavamman. Mikä on ehkä tarkoituskin.

    Kirjoitit todella oivaltavasti siitä, miten asut ja kankaat (ja kankaiden liike) vaikuttavat ja tukevat tanssin tarinaa. Hyvä huomio! :)

    ReplyDelete
  8. Sama juttu täällä, treenien seuraamisessa on jotain paljon valmista esitystä kiehtovampaa! Vaikka tietysti valmiitkin ovat upeaa seurattavaa...ulkonäön puolesta tykkään itse kovasti treenivaatteiden päälle puetuista harjoitustutuista mutta esiintymisasut ovat usein jotenkin "liikaa." Esimerkiksi Pariisin oopperan balettikoululaisten "demonstraatioita" on ihana seurata senkin vuoksi että näkee upeaa tekniikkaa ilman turhaa krumeluuria.

    ReplyDelete
  9. Hei Kris!

    Onhan se kiehtovaa, kun pääsee ihan läheltä seuraamaan miten tanssijat harjoittelavat. Mutta se "valmis" on se minkä eteen nähdään niin paljon vaivaa. Luulen että jos tanssijat heitettäisiin lavalle keskeneräisinä ja omissa treeniasuissaan, jäisimmme kuitenkin kaipaamaan sitä loistokkuutta ja blingiä ;)

    Mutta mä haluan nähdä sen koko prosessin! Se Pariisin Oopperan baletista kertova dokumentaarinen elokuva "La Danse" onnistuu siinä tosi hyvin.

    ReplyDelete