Kevätnäytös on tanssittu jo viikko sitten, mutta arki on yhä balettia aamusta iltaan! Näytöksen jälkeisenä maantaiaamuna ilmoittauduin nimittäin Helsingin Kansainväliseen Balettikilpailuun vapaaehtoiseksi työntekijäksi, ja siitä lähtien en ole juuri tiedostanut baletin ulkopuolista maailmaa. Viikon tiskit likoavat altaassa, pyykit on pesemättä ja kahvikin unohtunut kauppaan, puhumattakaan kertyneestä univelasta ja missatuista omista balettitunneista. Mutta se on pientä harmitusta! Kisoja tulee kolmen-neljän vuoden välein, ja vielä harvemmin sitä on tilaisuutta olla näin intensiivisesti mukana. On se vaan mahtavaa!
Mitä sitten olen tehnyt siellä kisoissa? No, mun tehtäviin on kuulunut päivystys respassa, eli englanniksi sanottuna front desk duty. Kirjataan tanssijat ja heidän opensa/saattajansa sisään ja ulos, ja opastetaan oikeat salit, pukkarit ja harjoitusaikataulut. Alussa se oli melkoista härdeliä, mutta nyt kaikki osaavat jo kulkea isossa talossa. Respa on ensimmäinen piste johon tanssijat ilmoittautuvat, mutta varsinainen hermokeskus on kisatoimisto - koko kilpailu pyöritetään sieltä käsin. Ja hyvin on toiminut! Ei ole mitään sellaista mistä ei oltais selvitty, oli sitten kyseessä viisumiasiat, tutuun pukeminen tai kielletyn hartsin putsaus lattialta. Osa vapareista päivystää hotellilla ja Footlightin Salmisaaren studiolla (yksi monista harjoituspaikoista), osa on iltaisin backstagella ja osa muuten vain käytettävissä. Kaikilla on jotain kytköksiä tanssiin, eikä voisi olla kivempaa työporukkaa missään!
Yksi vaparina olemisen etuista on tietty se että näkee kulissien taakse ja tutustuu tanssijoihin ja myös heidän valmentajiinsa. Ja nämä nuoret lupaukset ja taiteilijat ovat niin suloisia, kohteliaita, hymyileviä ja vaatimattomia - niin että sitä kyllä halua tehdä kaikkensa jotta heidän kokemus kisoista olisi mahdollisimman onnistunut ja mieluisa. Pääsi sitä sitten jatkoon tai ei. Ja se onkin kolikon toinen puoli, kun tutustuu tanssijoihin, toivois ettei kenenkään tarttisi mennä kotiin ilman jonkilaista palkintoa. Mutta suurelle osalle pelkästään kilpailuun osallistuminen on jo palkinto ja tärkeä opetus, ja samalla näkee myös mikä taso ja meininki on muualla. Se mikä pätee tanssin harrastajaan, pätee myös ammattilaiseen: tanssiessa ei tule koskaan valmista.
Kun vuoroni front deskin takana ovat päättyneet, olen vaihtanut sujuvasti katsomon puolelle. Kirjoitan tuohon toiseen blogiin omia kisaraportteja ja tunnelmia, ja sitä kautta sainkin kutsun kaikkiin esityksiin! Täytyy sanoa että se on ollut aika hiusia, ja tunnen oloni kieltämättä etuoikeutetuksi. Toisaalta pitäis muistaa että on niitäkin jotka saavat kirjoituksistaan ihan oikeata palkkaa. Mä nautin kuitenkin siitä että saan olla sekä bäkkärillä että katsomossa, ja saan kirjoittaa just niin kuin sen itse parhaaksi näen. Mulla ei ole muuta pomoa tai editoria kuin minä itse, ja se on just hyvä näin. Ja saan samat väliaikapullat kuten oikeat toimittajatkin! :)
Nyt pitääkin kipaista Oopperalle, toinen kierros semifinaalista alkaa klo 19. Kisoista voi lukea PTYD:n sivulla lisää. Tänne kirjoitan seuraavaksi omasta näytöksestä, vaikka se onkin jo viikon myöhässä!
P.S. Kisoilla on oma facebook-sivunsa, ja sieltä löytyy myös runsaasti kuvia bäkkäriltä!
Helsinki International Ballet Competition on facebook.
 |
| Alys Shee, juniorisarja (Canada). Valokuva: HIBC / Sakari Viika. |
Mitä sitten olen tehnyt siellä kisoissa? No, mun tehtäviin on kuulunut päivystys respassa, eli englanniksi sanottuna front desk duty. Kirjataan tanssijat ja heidän opensa/saattajansa sisään ja ulos, ja opastetaan oikeat salit, pukkarit ja harjoitusaikataulut. Alussa se oli melkoista härdeliä, mutta nyt kaikki osaavat jo kulkea isossa talossa. Respa on ensimmäinen piste johon tanssijat ilmoittautuvat, mutta varsinainen hermokeskus on kisatoimisto - koko kilpailu pyöritetään sieltä käsin. Ja hyvin on toiminut! Ei ole mitään sellaista mistä ei oltais selvitty, oli sitten kyseessä viisumiasiat, tutuun pukeminen tai kielletyn hartsin putsaus lattialta. Osa vapareista päivystää hotellilla ja Footlightin Salmisaaren studiolla (yksi monista harjoituspaikoista), osa on iltaisin backstagella ja osa muuten vain käytettävissä. Kaikilla on jotain kytköksiä tanssiin, eikä voisi olla kivempaa työporukkaa missään!
Yksi vaparina olemisen etuista on tietty se että näkee kulissien taakse ja tutustuu tanssijoihin ja myös heidän valmentajiinsa. Ja nämä nuoret lupaukset ja taiteilijat ovat niin suloisia, kohteliaita, hymyileviä ja vaatimattomia - niin että sitä kyllä halua tehdä kaikkensa jotta heidän kokemus kisoista olisi mahdollisimman onnistunut ja mieluisa. Pääsi sitä sitten jatkoon tai ei. Ja se onkin kolikon toinen puoli, kun tutustuu tanssijoihin, toivois ettei kenenkään tarttisi mennä kotiin ilman jonkilaista palkintoa. Mutta suurelle osalle pelkästään kilpailuun osallistuminen on jo palkinto ja tärkeä opetus, ja samalla näkee myös mikä taso ja meininki on muualla. Se mikä pätee tanssin harrastajaan, pätee myös ammattilaiseen: tanssiessa ei tule koskaan valmista.
Kun vuoroni front deskin takana ovat päättyneet, olen vaihtanut sujuvasti katsomon puolelle. Kirjoitan tuohon toiseen blogiin omia kisaraportteja ja tunnelmia, ja sitä kautta sainkin kutsun kaikkiin esityksiin! Täytyy sanoa että se on ollut aika hiusia, ja tunnen oloni kieltämättä etuoikeutetuksi. Toisaalta pitäis muistaa että on niitäkin jotka saavat kirjoituksistaan ihan oikeata palkkaa. Mä nautin kuitenkin siitä että saan olla sekä bäkkärillä että katsomossa, ja saan kirjoittaa just niin kuin sen itse parhaaksi näen. Mulla ei ole muuta pomoa tai editoria kuin minä itse, ja se on just hyvä näin. Ja saan samat väliaikapullat kuten oikeat toimittajatkin! :)
Nyt pitääkin kipaista Oopperalle, toinen kierros semifinaalista alkaa klo 19. Kisoista voi lukea PTYD:n sivulla lisää. Tänne kirjoitan seuraavaksi omasta näytöksestä, vaikka se onkin jo viikon myöhässä!
P.S. Kisoilla on oma facebook-sivunsa, ja sieltä löytyy myös runsaasti kuvia bäkkäriltä!
Helsinki International Ballet Competition on facebook.
Kuulostaapa ihanalta! Itse asustelen täällä Pohjois-Suomessa, enkä saanut edes mahdollisuutta päästä katsomaan kisoja:( Miten pääsit vapaaehtoistyöntekijäksi? Haettiinko sitä jostakin vai päästikö esimerkiksi "suhteiden" kautta?
ReplyDeleteHei Emma,
ReplyDeleteharmi että kisoja ei näy edes telkussa.. Kaikki esitykset eivät ole ihan niin ihmeellisiä (etenkään nykytanssi-osuudessa). Ja kun näkee samassa illassa neljä tai viisi Don Quixote varkkaa, käy sekin jo työstä! Ihan vain lohduttaakseni sua ;)
Mun pari ystävää on ollut noissa vapaaehtoishommissa jo viime kisoissa, ja sain vinkin sitä kautta. Hakulomake oli kilpailujärjestön sivulla, siinä kysyttiin mm. kielitaitoa ja aikaisempaa vastaavaa työkokemusta.
Terkuin, Johanna