 |
| Aasinpää ja taikayrtti valmiina. Kuva: Ooppera. |
Viikko sitten pääsin seuraamaan Kansallisbaletin Kesäyön unelman harjoituksia melkein kosketusetäisyydeltä: Istuin peilin edessä, ison balettisalin keskilinjalla. Kun tanssijat muodostivat käytävän, ja Tiina Myllymäki eteni grand jeté -hypyin takaa eteen, olisin voinut melkein ottaa kopin hänestä! On mahtavaa seurata ammattilaisten työskentelyä noin läheltä, silloin näkee sen valtavan työn ja luovuuden minkä balettiesitys vaatii. Ensin on inspiraatio ja idea, ehkä joku tietty musiikki tai tarina... Sitten liikekielen työstäminen yhdessä tanssijoitten kanssa, kohtausten rakentaminen, tarinan kuljettaminen, ja siihen päälle vielä koko tuotanto puvuista valaistukseen. Uuden baletin tie koreografin mielikuvituksesta lavalle asti ei ole helppo mutta huikea!
Näissä harjoituksissa työstettiin osia kuoron ja solistien yhteisistä kohtauksista, ja paikalla oli tanssijoitten lisäksi myös suuri joukko baletin tuotantotiimiä: harjoittajia ja balettimestareita (laskujeni mukaan kolme), ensitanssijoitten koutsi, lasten opettaja, pianisti, tuottajia, baletin taiteellinen johtaja Kenneth Greve ja Jorma Elo, teoksen koreografi. Boston Baletissa työskentelevä Elo on muuten harvinaisen symppis mies, rento ja ystävällinen. Minuakin kätteli, vaikka olin ihan random henkilö. Olen kyllä tavannut miehen aiemmin, edellisten Helsingin Kansainvälisten Balettikilpailujen aikana, muttei me mitenkään tuttuja olla. Tuttavuudesta viis, Elo on mielestäni ihan nero. Mitä olen aiemmin lavalla nähnyt, on kolahtanut. Elo sekoittaa klassista balettia ja nykytanssia, mikä ei sinällään ole uutta, mutta hän tekee sen omaleimaisesti ja kekseliäästi. Unelman harkoissakaan en kokenut yhtään tylsää hetkeä.
Oli jännää seurata miten koreografian opettelu eteni. Jorma Elo ei tässä kohtaa harjoituksia opettanut uusia askeleita ja kuvioita, vaan antoi pelkästään joitain tarkennuksia. Apunaan hänellä oli koreografian läpikotaisin tunteva harjoittaja, joka opetti sekä kuoroa että solisteja. Jos vertaisi tanssiteosta elokuvan tekoon, niin harjoittajalla on hallussaan käsikirjoitus - ja koreografi on kaiken ohjaaja. Elon harjoittajan teosmuisti on kyllä ihan huikea. Katsoin suu auki kun hän veti hihasta kaikkien paikat ja askeleet. Kuten jo mainitsin, koreografia ei ole sitä perusklassista balettia... Petipan baleteissa esimerkiksi port de bras (käsien vienti) on tuttua jo tunneilta, mutta tälläisessä teoksessa koreo ei nojaudu valmiiksi opittuun. Lisäksi Kansallisbaletin omat balettimestarit (kuten Francis Guardia) pitivät koko ajan kirjaa paikoista ja kuvioista, ja antoivat myös säätöjä aiempien harjoitusten perusteella. Ai niin, seurasin kuoron viimeisen kohtauksen opettelua niin tarkasti
että taisin vahingossa oppia pätkän Elon koreografiaa! Se ei ollut
teknisesti vaativa, ei mitään balettiaskeleita - mutta siinä oli aika
mutkikas elekieli. Voisin sijaistaa milloin vain! ;)
Ihan parasta oli titenenkin seurata itse tanssijoita. Oumai, oli vilpitön reaktioni kun miehet valtasivat sekä lattian että ilmatilan. Mitä lentoja! Silmä lepäsi linjoissa, eikä kestänyt kauan kun oli kevättä rinnassa... ;) Sergey Popov ja Michal Krčmář tanssivat vuorotellen Kuningas Oberonin roolit, Samuli Poutanen ja Frans Valkama vuorottelevat kepposteleven Puckin osassa. Minulla on kova hinku nähdä molempia osajakoja, sen verran hieno roolijako on. Naisista ihana Tiina Myllymäki tanssii Titanian roolin, ja toisena piti olla alunperin kaiketi Maria Baranova. Muistan että olisin nähnyt hänen nimensä ohjelmistossa. Mutta viime hetken muutoksia tapahtuu baletissa aina, joku loukkaantuu tai sairastuu tai koreografi päättää toisin. Harjoituksissa kiinnitinkin huomiota siihen miten varalla olevat tanssijat peilasivat solistien liikkeitä salin taustalla. Heitä ei koutsata erikseen, mutta näin miten Tiina avusti sivussa "varanaistaan". Baletti on yhteistyötä ja toveruutta, ei keskinäistä kilpailua. Harjoitusten jälkeen kysyin varalla ollen tanssijan nimeä, ja tänään luin että amerikkalainen Rebecca King ei ole enää varalla vaan toisen osajaon Titania. Ei huonompi saavutus vasta kiinnityksen saaneelta solistitanssijalta.
Harmikseni en voinut ottaa kuvia harjoituksista, mutta Oopperan facebook-sivulla näkyy joitain otoksia. Odotan lisäksi kuvia puvustuksesta, lavastuksesta, bäkkäritunnelmista... Mutta ennen kaikkea odotan baletin näkemistä livenä. Se on ihan parasta!
Tanssillisin terveisin,
Johanna
ÄLÄ OHITA NÄITÄ:
Kesäyön unelma - mistä tarinassa on kyse? Shakespearen näytelmä tuli luettua yliopistossa osana englannin kirjallisuuden opintoja, mutta oli pakko virkistää muistia. Vaikka olen myös sitä mieltä että koreografian pitäisi kuljettaa tarinaa ilman käsiohjelmaa. Eikä teoksen tarvitse muutenkaan noudattaa alkuperäistä näytelmää mitenkään orjallisesti. Koreografi voi luoda myös pelkkiä tunnelmia, tai poimia tarinasta vain osat. Jos kuitenkin haluat tietää kuka tekee näytelmässä mitä ja miksi, lue tästä tiivistelmä (englanniksi):
Midsummer Night's Dream - Summary.
Harjoituksen seuraamisen mahdollisti Pro Dance yhdistys, yhteistyössä Kansallisbaletin kanssa. Pro Dance ry järjestää erilaisia tapahtumia, tutustumiskäyntejä, luentoja ja vuosittaisen tanssigaalan. Yhdistyksen tarkoituksena on tukea tanssitaidetta ja nuoria lupauksia mm. stipendien avulla. Lue lisää yhdistyksen toiminnasta ja jäsenyydestä:
Pro Dance.
