Showing posts with label Kansallisoopperan balettioppilaitos. Show all posts
Showing posts with label Kansallisoopperan balettioppilaitos. Show all posts

18.6.17

Kuopio kukkii ja tanssii - toka festaripäivä


Kyl mä vaan niin nautin tästä kaikesta. Treeniä ja tanssia aamusta iltaan ja Suomen kesä kauneimmillaan. Täällä Kuopiossa omenapuut ja muutpuut ovat nyt täydessä kukassa, ja suloiset syreenitkin avautuneet. Se ihana tuoksu mikä leijuu kaikkialla! Eilen kun kävelin klo 21 näytöksen jälkeen kaupunginteatterilta asunnolle, lämpimässä ja valoisassa yössä, kukkasia nuuhkien ja huikeata tanssiesitystä sulatellen... En muista milloin olisin viimeksi ollut niin tunteikkaassa kesähurmoksessa!

Balettioppilaitos: Coppélia. Koreografia: Wilfried Jacobs (Petipan ja Saint-Léonin mukaan)
Kuvassa Jessi Räty ja Samuel Haramo. Kuva (c) Kuopio Dance Festival. 

Festareiden ekana päivänä pääsin katsomaan Kansallisoopperan balettioppilaitoksen (balko) esitystä Musiikkikeskuksen suuressa konserttisalissa. Ohjelma koostui kevätnäytöksen kolmesta eri teoksesta: Otteita baletista Coppélia (koreografia Wilfried Jacobs, Petipan ja Sain-Léonin mukaan), Emreçan Taniksen Silence Among Us ja otteita Tommi Kitin teoksesta Pienen näyttämön juttu. Coppélia esitettiin tosin alkuperäistä huomattavasti pienemmällä miehityksellä, sillä noin 90:nen oppilaan joukkoa ei logistisista syistä voitu tuoda Kuopioon. Musiikkikeskuksen lavalla esiintyivät siis ammatillisen koulutuksen kolme luokkaa, joskin joitakin oppilaita jäi pois muista syistä johtuen. Harmillista, koska en päässyt näkemään Coppéliaa (ja kevätnäytöstä) kun se toukokuussa esitettiin Alminsalissa. Lähteet kertovat että hieno oli.

Ja olihan se nytkin valloittava ja nuorekkaan raikas. Etenkin nopeatempoinen mazurka vakuutti viimeistelyllä jalkatyöllään ja aidosti eloisilla ilmeillään. Kaikesta näkyi että työtä on tehty tosissaan. Swanildan ja Franzin roolit tanssivat tällä kertaa Jessi Räty ja Samuel Haramo. Jessi Räty on viehättävä ja solidi tanssija, jolle esimerkiksi codan haastava fouettépiruetti-osuus ei tuottanut ongelmia. Toinen pari mikä jäi mieleen oli Oskari Kymäläinen ja Matilda Nordberg tanssimallaan "Prayer" pas de deux:llään. Matildan pitkät ja kauniit linjat, ja Oskarin huomaavainen ja luontaisen charmikas partnerointi olivat ilo silmälle.


"Pienen näyttämön juttu", koreografia Tommi Kitti (2017). Balettioppilaitoksen tanssijoita.
Valosuunnittelu Janne Teivainen
Kuva (c) Kuopio Dance Festival


Tommi Kitin balettioppilaitokselle luomassa Pienen näyttämön jutussa nuoret tanssijat pääsivät ihan toisenlaisen liikemateriaalin kimppuun. Jatsahtavaa, soljuvaa, svengaavaa - upeasti sisäistettyä. Minuun teki vaikutuksen myös se että liikkeissä ja olemuksissa ei näkynyt oppilaiden balettikoulutus, muuten kuin ammattimaisella lavaläsnäolollaan. Nykypäivänä balettitanssijan on kyettävä venymään sekä liiketeknisesti että ilmaisullisesti hyvinkin erilaisiin teoksiin ja nykykoreografien vaatimuksiin.

Illan kohokohta oli minulle Kansallisbaletin tanssijan ja koreografin Emreçan Taniksen teos Silence Among Us. Näyttämökuva jossa tanssijoitten päälle heijastetetaan harmaan rakeista visuaalista kohinaa on jo itsessään vaikuttavaa. Kuten myös lavalla hitaasti etenevä "mörkö", joka toi mieleen Hayao Miyazaki / Studio Ghiblin animoidut hahmot. Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin itse koreografia ja tanssijoitten tulkinta. Siinä oli sellaista intensiteettiä ja voimallista ilmaisua mitä en välttämättä olisi odottanut nuorilta oppilailta. Mutta, olenhan mä nähnyt balettioppilaitoksen näytöksissä ennenkin hienoja nykytanssibiisejä, myös oppilaitten itsensä tekemiä. Se täytyy vielä mainita tässä että Oskari Kymäläinen veti ihan mielettömän hienon soolon, ja sanonpa tässä ihan pokkana että tätä nuorta miestä olisi hyvä pitää silmällä...


"Silence Among Us", koreografia Emreçan Tanis. Balettioppilaitoksen tanssijoita.
Valosuunnittelu Vesa Pohjalainen, puvustus Erika Turunen.
Kuva (c) Kuopio Dance Festival

On täällä Kuopiossa kyl ihanaa.


15.6.15

Tanssii ja Soi: City of Dance

Seriously, I had no idea Kuopio Dance Festival (KDF) would be this cool. It feels like the whole city has been taken over by dancers, young and adult. Everywhere you look, there are bunheads walking in groups - it's very cute! While young ballet students are the easiest to spot, all kinds of dancers have come here: jazz, modern, contemporary, flamenco, street. Choreographers, master teachers, artists. Dancers are here to perform or to take class, or do both. I've noticed that it's not unusual to have a mix of pros and amateurs in the same class, even though there are separate courses for professionals. I think it's great, because you get to see so many awesome dancers. Yeah, and I try to copy as much as I can. Always copy from the best!

I came here to dance, but I also came here for the shows. Kuopio's emphasis is more on contemporary than classical ballet, very cool, but I also adore the classics - which is why I left Arja's class early today: to see the National Ballet School's performance. About 25 young dancers got on the bus at 5:30 in the morning, travelled 5+ hours, unpacked themselves into the venue, did a warm-up led by the school's Artistic Director Wilfried Jacobs, followed by a stage rehearsal, then a short break before the show. After the performance, they had a one-hour late lunch break before returning to Helsinki on the same day. It's a shame they could not stay longer. The whole city of Kuopio is buzzing with young students and dancers from all over Finland.

The National Ballet School's show brought first, second and third year pre-pro students onto the stage, beginning with classic Paquita. It's a ballet that demands clean and crisp technique and elegant presentation. You may not be able to spot technical flaws in a modern choreography, but classical ballet reveals all. While it was a student performance, I was pleased to see that it was very well rehearsed. The corps work was professional, all lines and formations in place, smiles never fading, eyes never dull. You can put a dancer in the prettiest tutu there is, but if her eyes are not sparkling, the magic is not happening (same applies for the male danseur, sans the tutu). It's something I'm still working on, to project the joy of dance, and not keep it all to myself. Some teachers tell you "to sell it," but I prefer to think of it as generousity. Be a generous dancer.

It was also nice to see the progress of individual dancers. The boys are definitely getting better with their batterie in jumps, as there was more confidence in presentation. If I'd want to critique something: one of the boys "cheated" with his preparation for tours en l'air. He did a third of a turn while still in plié, which put his body at an odd angle to the audience. It was not the most elegant preparation, and it was repeated twice. Double tours en l'air are from easy, I struggle with single ones... But, his double tour had already nice elevation, and the preparation might have been off because of the different stage (not the best for jumps). Another technical issue that caught my eye (I sat in front row, at level with the stage): a multiple pirouette executed on quarter relevé instead of a full demi pointe, the kind you see in older ballet footage. I can't tell if it was a conscious decision, but I prefer seeing full relevés. It's in the details! Having said that, I must say this: hats off to the guys, they are making good and promising progress. Anyways, excellent technique alone does not yet a dancer make. It has to be interesting, and you want to see personalities on stage!


Paquita. In the front: Sara Antikainen and Aapo Kokkonen (first year professional student). Photo (c) Kuopio Dance Festival.

The girls provided their own highlights. Sara Antikainen danced the Grand Pas de Deux with Aapo Kokkonen (first year), and she was secure and sweet. The final fouettés were nailed with confidence, and even a tiny slip on the last step of her variation was handled with aplomb. Eliisa Nenonen danced one of the solos with charming confidence and controlled balances. Katerina Torp has also blossomed since I last saw her, both technically and in her presentation. She is a versatile dancer, I especially enjoyed her contemporary solo (chor. by FNB soloist Terhi Räsänen). She was also responsible for one of the show's group choreographies, a neo-classical ballet called "Light".  I liked that there were no soloists, everyone had equal dance time. One moment I really enjoyed: when the girls piquéd onto arabesque, and their partners appeared from behind the curtains just at the height of their balances, taking hold of the girls' waist with perfect timing. One danc(er) I missed seeing: Erika Vilander in her own choreography "Helios". She has the most fluid way of moving, arms rippling as if underwater, unhampered by bones. It's a fusion of street and contemporary dance, something that I've seen a lot of here at Kuopio. While I love classical ballet, I find a fusion of styles more and more interesting. I've also realised that I want to do more than ballet!

The contemporary piece by Jouka Valkama ("Legioona") could also have been shown at the festival's gala performance. The choreography was interesting... A "legion" of masked dancers, which had a eerily distancing effect, not being able to see their faces. Then the contrast, when masks were removed and human faces revealed. I looked at is as a discourse between the individual and anonymity of a technologized society. But, hey, that's just my personal interpretation. What I liked: it was danced with intesity and conviction. The last class (third year) has already graduated, and this was their last performance with the school. I can only imagine how they must have felt, taking those last steps as students. At least one of the girls, Sara Antikainen, has secured herself a contract with the company, but I don't know about the other graduates. I expect that some will look for work with contemporary ensembles, and I trust that many will succeed. What I saw today, were mature artists, ready to enter the professional world. I wish them all the best, and an exciting and fulfilling career in dance!

Taking their bows. Photo by me.

There's so much happening here, I can barely keep up - but I'm loving every moment! Going from dance class to shows, having my cake and eating it too. I have a lot more posts coming up, about classes and shows and new ideas. Coming very soon!

16.8.14

Pinja ballerina - tanssien ammattiin

Tällä kertaa en postaile omista treeneistä, vaan haastattelen nuorta tanssijaa johon tutustuin jokunen vuosi sitten balettitunneilla. Vaikka Pinja kävi jo tuolloin ammatillisessa koulutuksessa, hänellä riitti kuitenkin energiaa ja intoa käydä lisäksi muutamalla iltatunnilla omassa koulussani. Tykkäsin Pinjasta heti koska hän oli aina hyväntuulinen, ystävällinen, puhelias ja myös ikäistään kypsemmän oloinen. Lisäksi hänen kanssaan oli hauska treenata. Pinjan energisessä imussa minunkin diagonaalini saivat lisää puhtia! Kun hän ilmoitti lähtevänsä Unkariin opiskelemaan tanssia, olin todella iloinen hänen puolestaan - mutta tuli häntä pikkasen ikäväkin.

Halusin haastatella Pinjaa myös siksi koska itse kirjoitan aina aikuisen harrastajan näkökulmasta. Kuitenkin tällä blogilla on myös paljon nuoria, Pinjan ikäisiä lukijoita. Toivottavasti saatte jutusta hyvän käsityksen ammattiin opiskelevan nuoren erilaisesta arjesta! 

 1. Hei Pinja! Minkä ikäisenä aloitit balettitunnit? Milloin opiskelusta tuli ammattiin tähtäävää? 

- Aloitin baletin 7 vuotiaana, mutta sitä ennen olin tanssinut nyky- ja luovaa tanssia 4-vuotiaasta lähtien. Viisivuotiaana ilmoitin vanhemmilleni, että minusta tulee isona niin kuuluisa tanssija, että minusta tehdään kuolemani jälkeen patsas Presidentinlinnan eteen. Kuitenkin virallisesti opiskelusta tuli ammattiin tähtäävää 9 vuotiaana, kun minut hyväksyttiin Helsingin Tanssiopiston erikoiskoulutusluokalle. 15-vuotiaana peruskoulun jälkeen pääsin Suomen Kansallisoopperan balettioppilaitoksen ammatilliseen koulutukseen.

Pinja alarivissä vasemmalla. Hungary Dance Academy. 
2. Opiskelit aiemmin oopperan balettioppilaitoksessa, mutta päätit vaihtaa koulua - voitko kertoa miksi?

- Halusin saada kokemusta siitä, millaista on opiskella ulkomailla. Olin saanut ensimakua jo ulkomaan kesäkursseilta, esim. Salzburgista ja Kööpenhaminasta. Tanssijalle on tärkeää saada eri näkökulmia uusilta opettajilta ja koreografeilta, jotta pystyy itse kehittymään niin teknisesti kuin taiteilijanakin. Siksi koin, että nyt olisi hyvä aika kokeilla jotain uutta. Lisäksi ulkomailla on hyvä luoda kontakteja, jotta sitten töitä hakiessa on helpompi etsiä mahdollisia ryhmiä ja ilmoittautua koetansseihin.

3. Ulkomaille muutto 16-vuotiaana vaatii sekä rohkeutta että perheen tukea. Miten vanhempasi suhtautuvat? - Vanhempani ovat aina olleet suuri tuki ja kaikessa mukana. He kannustivat minua kokeilemaan ulkomaille lähtöä, vaikka itseä jännitti. He pystyvät helposti samaistumaan minuun ja auttamaan, sillä isäni on myös ollut balettitanssija ja näin tietää, miten raskasta tämä joskus on.
4. Miten olet sopeutunut unkarilaiseen arkeen (kieli, asuminen, kulttuuri)? - Olen sopeutunut yllättävän hyvin! Rakastan Budapestiä kaupunkina, vaikka se ensin tuntuikin vähän liian suurelta Helsinkiin verrattuna. Kaikki on tosi kaunista ja kaupunki on täynnä kulttuuria. Kämppäni on ihan keskustassa, mistä on vain 15-20 min matka koululle. Lisäksi vastapäätä on iso teatteri, Vígszínház, jossa kävin katsomassa Eifman Balletin esitystä keväällä! Unkarin kieltä opiskelen 2 kertaa viikossa muiden ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa. Kielitaitoni ei todellakaan ole vielä täydellinen, mutta kyllä minua on usein kehuttu taitavasta kielen käytöstä jo tässä vaiheessa!
Valokuvaaja: Joni Österlund.
5. Millainen on tyypillinen päiväsi? - Herätys on klo 6 ja päivä alkaa baletilla klo 8. Päivästä riippuen balettitunnin pituus vaihtelee 90 minuutista jopa kahteen tuntiin ja 50 minuuttiin. Tämän jälkeen on joko repertuaaria, kärkkäritunti, pas de deuxia, nykytanssia tai improvisaatiota päivästä riippuen. Tuntien välissä on harvoin taukoja, joskus saattaa olla 10 minuuttia. Normaalit tunnit päättyvät yleensä klo 13, jonka jälkeen on lounas. Lisäksi on iltaharjoituksia, yleensä klo 17-20 välillä. Silloin harjoitellaan esityksiin ja konsertteihin, joihin koulumme osallistuu todella paljon! Illalla kun tulen kotiin, opiskelen vielä itsenäisesti lukiota verkossa. Sitten venyttelen ja syön ja menen suoraan nukkumaan. Jos vapaa-aikaa on, ei yleensä jaksa lähteä oikein mihinkään. Tai sitten on lukiojuttuja hoidettavana.
6. Ovatko opettajat tiukempia kuin Suomessa? - Minusta niin Suomesssa kuin Unkarissakin se on hyvin opettajakohtaista, kuinka tiukka kukin on. Jokaisella opettajalla on tottakai oma tapansa opettaa. Omalla kohdallani Unkarissa oli tänä vuonna todella tiukka opettaja, joka vaati oppilailtaan tosi haastavia asioita. Minusta se on kuitenkin vain hyvä asia - tykkään kun on opettaja, joka puskee eteenpäin! Hän osasi myös antaa rakentavaa palautetta ja kehuja tarpeen tullen.
7. Kuinka paljon treenaat viikottain? - Treenaan kuusi kertaa viikossa. Kotona teen extravenyttelyä joka päivä ja joskus kehonhuolta tai pilatesta.
8. Ehditkö harrastaa mitään muuta? - Tanssi vie lähes kaiken ajan, joten harrastuksille ei malta jäädä tilaa. Pidän kuitenkin yllä blogia, jota päivitän aina kun kerkeän. Tykkään myös musan kuuntelusta ja laulamisesta. 9. Mitkä ovat olleet tanssitaipaleesi kohokohtia? - Tottakai ne hetket kun minut hyväksyttiin ek-luokalle Helsingin Tanssiopistolle, balkolle (Kansallisoopperan balettioppilaitos) ammatilliseen koulutukseen ja viime syksynä tuonne Hungary Dance Academyyn. Lisäksi mieleen on jäänyt ensimmäinen vaariationi, jonka tanssin. Olin juuri täyttänyt 13 ja tanssin Maalais- pas de deux:n variaation Gisellestä. Oli myös mieletön kokemus tanssia vuonna 2012 mukana Kenneth Greven Lumikuningattaressa! Tänä keväänä teimme toisen suomalaisen oppilaan kanssa, joka opiskelee myös Unkarissa, koreografian nimeltä "Szürkület". Esitimme duetomme koulun koreofgrafiakisassa ja voitimme 3. sijan! Tämän johdosta meille tarjotiin useita muita esitysmahdollisuuksia, myös koulun omien esitysten ulkopuolella - se tuntui hienolta!
Lumikuningattaren hiutale tauolla. 
10. Mikä on haastavinta? - On haastavaa pysyä henkisesti vahvana silloin, kun stressitaso on korkea. Hyvä esimerkki on tämän vuoden loppukevät, kun kahden viikon sisällä oli lukion kokeet, baletin, nykytanssin, pas de deux:n ja historiallisten tanssien examenit, normaalit treenitunnit ja lisäksi tavallisten arkisten asioiden hoito kotona. Onneksi kaikesta selviydyin hyvin, vaikka aika vaikealta se tuntui. Loppuun vielä muutama lisäkysymys: Mitä kärkitossuja käytät?
- Käytän Grishko Maya -tossuja. Unelmabaletti/rooli? - Unelmarooleja on aika monta, mutta olen aina tykännyt Nikitasta La Bayaderessä. Flames of Parisin pas de deuxia haluaisin päästä tekemään ja sitten jotain Forsythen biisejä! Esikuva (tai useampi)? - Esikuvia on esim. Misty Copeland, Maria Kochetkova, Alina Cojocaru ja Tamara Rojo. Missä haluaisit olla viiden vuoden päästä? - Viiden vuoden päästä haluan olla tekemässä oikeita tanssijan töitä, tanssia paljon terveenä kuten tähänkin asti ja edelleen kehittyä tanssijana. Tottakai unelmaryhmiä on vaikka kuinka monia, esim. San Fransico Ballet, Royal Ballet, Salzburg Ballet.... Isot on unelmat ja niiden mukaan pitää tehdä paljon työtä, jos niitä haluaa.
Kiitos Pinja haastattelusta! Pinjan blogin löydät täältä: Do What You Love, Love What You Do