Match Made in Heaven

Alessandra Ferri ja Roberto Bolle. New York:in skyline taustalla. Voiko enää olla upeampaa? Paitsi että Ferrillä on ehkä baletin kauneimmat jalat, ja Bolle on muutenkin varsinainen hottis.. Huh. Niin ja New York - sinne on päästävä vielä tanssimaan (siis tunneille). Joku teistä on varmaan käynytkin?

Valokuva: Fabrizio Ferri.

Ryhmäkuva

Ennen pitkään se oli tännekin laitettava: ryhmäkuva mun kärkitossuista! Olen nähnyt vastaavia parissa muussakin blogissa, esim Rorin viimeisessä postauksessa - ja vaikka hän antaa mulle krediittiä, niin eka samantyyppinen kuva tuli yhdeltä toiselta kommentoijalta mun Pointe Til You Drop blogilla.. Ja Pas de Chat -blogin ylläpitäjä Kris vinkkasi tekemään sarja-postauksen yhden tossuparin elinkaaresta, mikä onkin hauska idea. Tossukuva-postaukset ovat siis nyt SE juttu! 

Kuvassa vasemmalta oikealle:

Capezio, mallia Aerial, kokoa en muista mutta tavallisissa kengissä jalkaan menee koko 38 - 38,5. Ensimmäiset tossut, nyttemin kuolleet. Ei täydelliset, pohjallinen liian pitkä mun jalkaan, ja niin napakat että mikään ouch pouch ei mahtunut sisään. Käytin sen sijan teippiä varpaisiin ja lampaanvillaa isovarpaan alle. Muutama verinen rakko pääsi silti yllättämään. Plussaa näissä kaunis persikkainen väri ja hiljainen käyttö, jopa juostessa.

Bloch, mallia Serenade TMT, koko 5 C. Näissä tossuissa on erikoisvalmisteinen liima pohjallisessa. Eli ne muokataan ennen käyttöä jalkaan sopivaksi kuumentamalla ja jäähdyttämällä. Täältä löytyy postaus tossujen ekasta sisäänajosta: New Pointes: No Match Made in Heaven Yet. 

Nämä tossut ovat mulla vielä käytössä. Alku oli vaikea taival, niin kuin aina uusien tossujen kanssa, mutta nyt tulemme suht hyvin toimeen. Vaikka valitsin nämä opettajan avustuksella, olen sitä mieltä että koteolo-osa on mun lyhkäisille varpaille ja jalan kaarelle vähän liian pitkä. Ollaan harkittu että leikattaisiin narujen solmukohdassa tossu sisään ja ommeltais uudestaan. Saas nähdä viitsinkö nähdä vaivaa, en nimittäin ole maailman paras ompelija.. Pohjallinen on näissä aika kova, ja itse asiassa shankissa on sisällä rikkoutumaton muovike. Tuunattiin sitten pohjiin lisää taipuisuutta leikkaamaalla ulompaan nahkaan viilto, aina satiiniin asti (sitä kuitenkaan rikkomatta). Tai siis Marie-Pierre leikkasi mattoveitsella ja minä katsoin vierestä. Toimi tosi hyvin! Arvioisin että näillä on vielä muutama tunti elinaikaa jäljellä..

Bloch, Jetstream, koko 5,5 C.

Nämä ovat ne uudet tossut mitkä ostin Saksasta. Mulla on juuri sisäänajo kesken, ja olen ommellut vasta yhden kuminauhan kantapään taakse. Olen tykästynyt Blochin covert-elastic -nauhaan, se on mukavan leveä, eikä paina käytössä. Ne pitää vain ommella tossun ulkopuolelle, muuten raapii ihoa. Ompelussa on omat niksinsä, itse olen kääntänyt nauhan kaksinkerroin ja sitten ompelen neliömäisesti kaikilta sivuilta tossuun kiinni. Riittää kun menee satiinin läpi, ja yläreunassa voi pistää neulan kanttauksen läpi (kunhan katsoo että kiristysnaru ei jää kiinni). Yllä näkyviin Serenade-tossuihin vaihdoin covert -nauhat sen jälkeen kun olin jo ehtinyt ommella tavalliset.

Muuten näissä tossuissa on just se lyhyempi boksi mitä kaipasinkin. Ja pohjallinen on pehmeämpi, eli olen jo nyt koti-sisäänajossa saanut pohjan taipumaan kaaren mukaisesti. Ongelma näissä on kuitenkin, että voisivat olla ehkä puolta kokoa pidemmät. Vaikka sovitin pehmusteiden kanssa, tuntuvat ne nyt liiankin napakalta. Pitää kai vaihtaa pehmusteet kevyempään sarjaan. Tai sitten ostan Bunheadilta sellaiset yhden varpaan "sukat" suojiksi. Isovarvas on hieman kovilla, samoin "liikavarvasalueet". Ja pikkuvarvas on niin pieni, että se tahtoo aina jäädä alle. Mitä sillä muuten oikeasti tekee?

Toivon että saan nämä sellaiseen kuntoon että pystyn tanssimaan irvistämättä. Näissä tossuissa on nimittäin paljon parempi tasapaino, ja pääsen myös huonommalla oikealla jalalla kunnolla boksin yli. Jalkaa täytyy kuitenkin voida artikuloida myös demi-pointe kautta, ja jos tossu on koko ajan liian ahdas ei hyvää seuraa. Näitä en ainakaan voi käyttää jos on vähänkään turvo olo.. No niin, pitäisi kai jatkaa tuota ompeluprojektia ettei jää taas viime tinkaan! 

Kuka laittaa seuraavan tossukuva-postauksen?

Terveisiä Saksasta!

Viimeiset kaksi viikkoa on tullut harrastettua tätä ei-tanssimista oikein kiusaksi asti.. Edellisen kerran olin tunnilla perjantaina ennen Vappua, sitten pitikin jo valmistella työmatkaa Saksaan josta tulin takaisin viime sunnuntai yöllä. Eilinen maanantai meni lähinnä torkahdellen matkalla töihin ja kotiin ja melkein vähän töissäkin. Heh. Jätin treenit suosiolla väliin. Mutta huomenna viimeistään on aika katkaista tämä turhauttava treenitaukoputki! Menen helpommalle J1-tason tunnille, ja toivottavasti saan jalat alle taas suht nopeasti. Ja mielellään ilman kolmen päivän lihaskrapulaa!  Taitaa olla kyllä turha toivo..

Työmatka onnistui silti yli odotusten. Asiakkaita riitti ja vaikka oltiin messuilla töissä klo 9.30-18, jäi kuiteskin illat vapaiksi. Sää oli ihan huippua, ekan päivän jälkeen tarkeni istua ulkona t-paidassa. Mittarikin hehkutti lauantaina jotain +26 astetta! Ruhrin alueella oleva Essen on muuten tosi kiva kaupunki, väkiluvultaan jotain Helsingin kokoa, ja viimevuotisen kulttuuripääkaupunkeilun jälkeen entistä ehommassa kunnossa. Vanha keskusta on pelkkää kävelykatua, joka kulman takana on kivoja aukioita, taidetta ja suihkulähteitä, vehreitä puita, istutuksia, kauppoja, terasseja, italialaisia jäätelöbaareja.. Ja paljon ihmisiä vaeltamassa kaupasta ja terassilta toiseen. Pahoittelen muuten omien kuvien puuttumista, mutta macbook ei tue työkännykän bluetooth-yhteyttä. En kyllä ottanut kuin muutamaa hassua otosta, kun en halunnut olla liian turistina liikenteessä..

Essenin paras ruokakokemus löytyi vaaleanpunaisen Grillo-teatterin takaa, pienestä luomuravintolasta nimeltä Seitenblick. Niin herkullista, runsasta ja tuoretta salaattia saa harvoin. Ja Saksassa oli sopivasti paras parsa-aika, tuoreena tosi herkkua. Jälkiruoaksi nautin kokonaisen kakun kokoisen mansikka-raparperi-tiramisun, voi miten hyvää.. Jostain syystä tarjoilija toi meille kysymättä kaksi lusikkaa, vaikka tilaus oli vain mulle! No, tarjosin kyllä työkaverille mutta tällä oli (onneksi) jo ähky, heh..

Kuva: Seitenblick

Messuilla ei ehditty pitää lounastaukoja, mutta sämpylä- ja kakkukärry kiersi kerran päivässä. Pakko sanoa että saksalaiset taitavat tarjoilun, kakkukin oli täyttä tavaraa, ihan taatusti voilla leivottua ja yksi pala ainakin puolen kilon painoinen. Torstaina saatiin luumu-strudel-piirakkaa, perjantaina Käsekuchenia (rahkakakkua), ja lauantaina omenapiirakkaa. Niin hyvältä kuin maistukin, kakut ja leivät ja suklaat ja namit ja oluet ja viinit - kaikki on kyllä mennyt suoraan reisiin ja takapuoleen. Kun ei treenaa ja silti herkuttelee yli päivän fyysisen tarpeen, sitä yksinkertaisesti lihoaa. Hieman ahdistaa pukea taas treenivaatteet päälle, mutta yleensä unohdan murehtia mahdollisia muhkuroitani viimeistään tangon puolessavälissä. Ylimääräiset kilot katoavat kuiteskin muutamassa viikossa. Etenkin kun taukoilu on nyt toistaiseksi loppu!

Miltä teistä tuntuu palata taukojen jälkeen tanssimaan? Kauankos kestää saada jalat taas alle?

P.S. Työmatkasta ei selvitty kokonaan ilman balettia (tai siihen liittyvää), mutta siitä meinaan kirjoitaa enemmän tohon toiseen blogiin. Pieni vihje tässä:

:)