Neuvottelut työnantajien ja opettajien välillä eivät ole tuottaneet toivottua tulosta, joten STTL (Suomen Tanssitaiteilijain liitto) on päättänyt julistaa lisää lakkopäiviä:
To 10.5. - la 12.5.
Ma 14.5. - ti 15.5.
Pe 18.5. - la 19.5.
Lakko koskee siis kaikkia yksityisiä kouluja ja kaikkia niitä töitä ja työtehtäviä mitä tanssinopettajalla voi olla. Sillä ei ole merkitystä kuuluuko liittoon vai ei, koska kaikki työ on lakonalaista. Tämä on muuten ensimmäinen kerta kun tanssinopet lähtevät lakkoon, eikä siihen ole todellakaan ryhdytty kevyin perustein. Kyse on palkankorotusten tasosta ja työvelvoitteiden laajentamisesta. Uuden työehtosopimuksen mukaan opettajia voitaisiin mm. velvoittaa myymään pääsylippuja tai ompelemaan pukuja - ilman korvausta. Mietipä jos sinun pomosi antaisi sinulle tehtäväksi siivota toimisto omalla ajallasi ja palkatta, tai farkkukauppa antaisi lyhennettävät housut työntekijälle mukaan kotiin. Ilman korvausta. Tai jos tuntipalkkasi olisi sitä luokkaa että joutuisit tekemään kahta työtä tullaksesi edes jotenkuten toimeen.
Tanssinopettajan työ ei ole harrastus, tai sivubisnes. Se voi olla kutsumus, mutta pelkällä tanssilla ja pyhällä hengellä ei elä. Opettajat ovat korkeakoulutettuja ammattilaisia, ja sen pitäisi heijastua myös palkoissa. Vaikka työ tiedetäänkin matalapalkkaiseksi, sen ei pidä tarkoittaa että opettajat voidaan kyykyttää ikuiseen palkkakuoppaan ja antamaan kaikkensa pelkkää hyvätahtoisuuttaan. Jokaisen ammattitaitoisen ja työtään rakastavan ihmisen pitää voida elää työstään ja tuntea olevansa arvostettu. En mene sanomaan etteikö Suomessa olisi tanssikouluja jossa kaikki on niin kuin pitää ollakin. Varmasti löytyy läjäpäin rehtoreita jotka vaalivat ja arvostavat työntekijöitään. Varmasti löytyy myös monia opettajia jotka ovat kaikesta huolimatta onnellisia ja melko tyytyväisiä työssään. Mutta lakkoon ei olisi lähdetty ellei siihen olisi aidosti perusteita. Suosittelen lukemaan myös Toimihenkilöliitto ERTON puheenjohtajan Juri Aaltosen blogikirjoitusta lakosta:
Lakkoon pakotetut.
Miten tämä sitten vaikuttaa meihin harrastajiin? Jos koulu järjestää sijaiset, onko sillä loppujen lopuksi niin väliä? Emme kuitenkaan voi vaikuttaa päätöksentekoon.. Vai voimmeko sittenkin? Miettikää millaisen viestin annamme jos lähdemme lakosta huolimatta sijaisen, siis rikkurin tunnille. "Kunhan nyt joku pitää tunnin, ihan sama vaikka se olisikin yksi edistyneistä harrastajista. Kai sitä pärjää parit tunnit ilman ammattitaitoista opettajaa.." Varmasti pärjääkin, mutta miten käy jos meidän työlleen omistautuneet ja innokkaat opemme eivät jaksa enää innostua? Kuka huolehtii heidän motivaatiostaan ja työssä jaksamisestaan? Hyvällä opetuksella kun on väliä, paljonkin.
Jos lakko laajenee, minulta jää huomattava määrä tunteja väliin, vähintään kymmenen kertaa. Ehtisin käydä vielä ensi tiistaina, mutta koska en pääse keskiviikkona, taukoa tulisi sen jälkeen kuusi päivää: 15.5. asti. Keskiviikkona 16.5. on yksi lakkovapaa päivä, joten rientäisin äkkiä tunnille, mutta sen jälkeen onkin jo helatorstai ja perjantai-lauantai taas lakko. Kolmen viikon päästä meillä on jo kevätnäytös. Harjoitukset voidaan siirtää sunnuntaipäiville, mutta ilman tekniikkatunteja ei ole kiva lähteä lavalle. Meidän oman opettajan tunteja olisi huomisen jälkeen seuraavan kerran mahdollisesti vasta kahden viikon päästä. Lakko tuntuisi minulla myös rahallisesti. Tanssin ns. anytime-kortilla, eikä koulu ole velvoitettu pidentämään käyttöaikaa, kunhan se järjestää sijaiset kaikille tunneille. Jos haluan tukea opettajien työtaistelua se menee siis omaan piikkiin. Mutta teen sen siitä huolimatta.
Arvostan opettajiani, ja haluan tukea myös ammattiin opiskelijoita - tulevia opettajia. Haluan että opetuksen taso pysyy yhtä korkealla kuin se on ollut tähän asti. Haluan että myös valtio, kaupunki ja kunnat ymmärtäisivät tanssin ja taiteenopetuksen merkityksen, viimeistään silloin kun päätökset jaettavista tuista tehdään. Toivon että osapuolet pääsevät sopuun.
Ammattitaitoinen ja työnsä rakastava tanssinopettaja on parasta mitä tanssia harrastavalle tai opiskelevalle voi sattua. Hän katsoo ja näkee, opettaa, korjaa, koutsaa, kannustaa, motivoi ja inspiroi. Loisto-ope voi ohjata eksyneen nuoren uuteen alkuun, ja herättää orastavan taiteilijan - mutta myös tavallinen harrastaja hyötyy ja iloitsee laadukkaasta opetuksesta. Minulla on ollut aina mahdottoman hyvä onni opettajieni kanssa, en olisi sama tanssija ilman heidän mahtavaa opastustaan ja tukeaan. En kirjoittaisi tätä blogia, enkä kokisi niitä ihania tanssillisia elämyksiä tunnista toiseen. Tuskinpa olisin edes sama ihminen. Joten on sillä väliä. Paljonkin.
