Haaveista totta

Mitä tehdä kun näytösbiisien musat so koko ajan päässä? Jalat hakeutuu ihan itsestään askelkuvioihin, ja lenkkipolulla olisi tilaa hyppiä vaikka grand jetét! Okei, sitä en ole vielä kehdannut tehdä. En ole ihan niin huomionkipeä, riittää kun pääsen toukokuun lopussa ihan oikealle lavalle yleisön eteen. Apua, tajusin just - siihen on enää kolme viikkoa!

Meillä on ollut nyt kolmet näytösharkat, lauantaisin Don Quijoten ja perjataisin Gisellen biisit. Tuo jälkimmäinen on vain noin 2,5 minuuttia pitkä, eikä siinä ole onneksi niin paljon muistamista. Se alkaakin olla aika hyvin kasassa, enää pientä säätöä siirtymisissä. Viime treenit olivat kyllä vähän hankalat kun mun pari ei päässyt tulemaan. Me tanssitaan nimittäin pareittan ja oli hieman haastavaa katsoa olenko linjassa näkymättömän kaverini kanssa! Mutta hän on onneksi konkariesiintyjä, ja osaa nää jutut paljon paremmin kuin minä. Eiköhän me selvitä siitä vaikka meillä onkin enää kahdet yhteiset harkat!

Gisellen biisi on pikkuinen pätkä wilien sisääntulosta, ja me tanssitaan se tosiaan kovilla. Mun eka kerta! Hieman jännittää.. Meitä on vain kahdeksan, kahdet parit kahdessa rivissä - mutta toisin kuin Donkkiksessa olen tässä oman parini kanssa koko ajan edessä. Piiloon ei pääse minnekään! Teknisesti se ei kuitenkaan ole vaikea numero, kärjillä tehdään vain pikeitä, bourreita ja muutama pas de bourrée. Vaikeampaa on pysyä linjassa ja kuvioissa, ja kohdistaa katseiden suunnat oikein. Puhumattakaan siitä että lyhyydestään huolimatta tanssitaan ihan oikeaa roolia. Ei enää pelkkää tekniikan harjoittelua tunneilla, vaan ilmaisua lavalla. Huikeeta :)

Muistan kun kävin pikkutyttönä katsomassa Giselleä vanhassa Ooperassa, se oli ensimmäinen balettiesitys minkä näin. Wilien sisääntulo lumosi mut silloin täysin. Ja nyt pääsen samalle lavalle tanssimaan tuota samaa pätkää! Vaikka siitä pikkutytöstä ei tullutkaan balleriinaa, niin yksi pieni unelma on nyt lopulta käymässä toteen.. Melkoisen mutkan kautta, mutta silti! :)

Valokuva: Angela Sterling.

Tanssia, 12 tuntia.

Viime viikolla tuli tanssittua koko rahan edestä: 10 balettituntia, joista neljä 90 minuutin pituisia. Eli yhteensä noin 12 tuntia tanssia! Lyhyt yhteenveto: maanantaina tavan mukaan J2 ja perustaso 2 peräkkäin. Tiistaina aloitin tavasta poiketen jo Pt1-tunnilla. Pidin tunnin taukoa ja jatkoin mun omilla J3 ja pointe tunneilla. Keskiviikko oli lepo- ja löhöilypäivä. Torstaina kävin ensin seuraamassa harjoituksia Oopperassa, ja jatkoin siitä Leppävaaraan G:n J1 tunnille. Perjantaina oli vuorossa mun vakisetti J3 ja pointe, ja lauantaina taas vapaa. Sunnuntaina kävin kahdella tunnilla, joista toinen oli Footlightin avoimien ovien tarjontaa. Jonkun mielestä tuossa on jo liikaa, mutta mun mielestä se oli just sopivaa! :)

Kroppa siinä kyllä joutuu vähän koville, joten on entistä tärkeämpi kuulostella omaa kuntoaan. Joka päivä ei voi painaa yhtä täysillä, eikä kaikilla tunneilla tarvi puskea itseään 100 % maksimi-suorituksiin. Tanssiessa on muutenkin hyvä säilyttää tietty rentous ja hengittävyys. Kun lihakset ja liikeradat alkavat jäkittää, katoa tanssista sen tanssillisuus! Se ei tarkoita että tunnille mennään hengailemaan, kyllä jokainen tietää että siellä tehdään oikeasti töitä :) Ja silti se on kivaa.

Viime viikko oli siitäkin kiva että mun piruetit tulivat takaisin! Niillä kun on taipumus kadota aika ajoin. Tein myös ensimmäistä kertaa kärjillä en dedans piruetit. Ei kuitenkan pointe-tunnilla, vaan perustasolla jonka teen kärkkärit jalassa. Olisin voinut ottaa vain tasapainot, mutta päätin kokeilla saman tien piruetin kera. Ja kato perhana, sehän onnistui! Ei vielä tuplia, mutta jostainhan pitää aloittaa. Pitkälti siinä on kyse uskaltamisesta, ollaan kuiteskin harjoiteltu tosi paljon yhden jalan relevétä. Mutta tulipa hyvä fiilis siitä ykkösestä! :)

Toinen pointe ensi-ilta sattui perjantaina. Opettaja halusi että harjoittelemme tangossa balloné-hyppelyä yhdellä jalalla. Sitä samaa mitä Giselle (videossa upea Marianela Nunez) tekee soolo-varkassaan. Ensin ei sujunut lainkaan. Tuli ihan liikaa painoa isolle varpaalle, tuntui että kynsi menee lattian läpi. Auts! Ope tuli kysymään että sattuuko, minä vastasin kyllä vaan ja yritin sitten korjauksen kera uudestaan. Ei siitä silti tullut mitään. Ihan kökköä ja luonnotonta liikkumista, jos sitä edes sellaiseksi voi kutsua. Tosin, ei kai kärjellä hyppely ole kovin luonnollista muutenkaan.. ;)



Oltiin siis harjoiteltu muutaman kerran, ja ope lähti jo vaihtamaan musiikkia seuraavaan juttuun. Mua jäi kuitenkin häiritsemään etten saanut askelta toimimaan, ja kysyin osaavammalta kaverilta miten hän oikein vie sitä jalkaa eteenpäin? Kokeilin sitten uudestaan, mutta ilman tankoa - ja hei, se meni heti paljon paremmin! Harjoittelin lisää ja hyppelin aika tyytyväisenä lattialla just kun ope kääntyi katsomaan.. Olipas kiva nähdä se hämmästynyt ilme. "Sehän sujuu paremmin ilman tankoa!" Yllätin sekä openi että itseni! Olen tietenkin ikuisesti kaukana Marianelan prima-tekniikasta, mutta askeleen pystyi silti tunnistamaan samaksi. Mahtavaa tää baletti. :)

Eka kerta

Olin koukussa heti ekasta kerrasta. Minulla ei ollut ennakko-odotuksia balettitunnista, olin vain innoissani ja hieman jännittynyt. Vähän aikaisemmin en edes tiennyt että aikuisenakin voisi vielä aloittaa ja harrastaa balettia, ja nyt istuin tanssisalin lattialla ojentamassa nilkkojani. Heel - ball - toe! Ohje tuli englanniksi, vaikka newyorkilainen opettajamme puhui muuten sujuvaa suomea. Kantapää - päkiä - varpaat! Selkä suorana, jalat ojennettuna eteen. Teimme yksinkertaisen mutta niin tärkeän harjoituksen klassisen musiikin tahtiin, ja tiesin sen jo silloin. Baletista tulisi mun juttuni.

Olin päätynyt balettitunnille mutkan kautta, mutta voisin vannoa että kyse oli enemmän johdatuksesta kuin sattumasta! Tosin kesti aikansa ennen kuin ensi-ihastus balettiin muuttui oikeaksi suhteeksi. Näin ensimmäisen balettini noin 11-12 vuotiaana vanhassa Oopperassa. Ukki vei katsomaan, ja sain ostaa tilaisuutta varten uuden mekonkin. Baletti oli Giselle, ja viimeistään sillä hetkellä kun hunnutetut wilit astuivat näyttämölle, olin myyty. Miten kaunista! En kuitenkaan tiennyt että olisin itsekin voinut harrastaa balettia, eikä sitä kukaan mulle ehdottanutkaan. Paras ystäväni oli käynyt balettikoulua, mutta muistaakseni hän oli silloin jo lopettanut. Kuvittelin että baletti on vain harvojen ja valittujen tanssia.

Noin kymmenen vuotta myöhemmin työkaveri halusi aloittaa jazz-tunnit ja houkutteli minua mukaan. En epäröinyt hetkeäkään! Gisellen jälkeen olin harrastanut vähän sitä sun tätä; uintia noin seitsemän vuotta, naisvoimistelua puolisen vuotta, ja opiskelijavaihdossa jopa hetken aikaa sirkusta. Liikunnasta olin aina tykännyt, jopa koulussa, mutta tanssia ihailin vain kaukaa.  Kun sitten lopulta päädyin kaverin imussa jazz-tunneille, treeni oli hikistä ja hauskaa. Mutta en kokenut vielä mitään suurta ahaa-elämystä. Sitten kiva opettajamme kertoi että voisimme kokeilla myös klassista balettia, ja että uusi aikuisten alkeistunti alkaisi vuoden alusta..

Olin täydellisen hämmästynyt. Balettia aikuisille?! Minäkö voisin harrastaa balettia?? En ollutkaan liian vanha tai "vääränlainen"! Menin samantien ostamaan ensimmäiset pehmeät tossuni Balleriina-shopista, joka silloin sijaitsi vielä Fredalla. Ne olivat Freedin ja valkoista nahkaa. Minulla on myös hämärä muistikuva valkoisesta treenipuvusta, mutta muistaakseni en käyttänyt sukkiksia vaan jotain muuta treenihousun tapaista. Hei, siitä on jo aikaa kun olin 21 vuotias! :)

Ensimmäisen balettitunnin suhteen mulla oli melkoinen tuuri. Tunti alkoi aivan alusta, ja salissa oli mukavan sekalainen seurakunta. Oli arviolta saman-ikäisiä, teinejä ja minua reippaasti vanhempia. Joku oli harrastanut jo muita tanssiljajeja tai voimistelua, ja joku aloitti liikunnan ihan nollasta. Oli helppo ystävystyä tämän porukan kanssa! Opettajan kanssa onnisti myös. Hyvä opettaja on nimittäin baletin opiskelussa ratkaisevassa asemassa, ja jos löytää sellaisen josta vielä pitää niin sitten lähtökohdat ovat jo parhaat mahdolliset! Meidän opella oli karismaa ja sellaista tyyntä arvovaltaa joka kertoi pitkästä kokemuksesta ja tietotaidosta. Hän oli jämpti ja ystävällinen ja kiinnitti tarkkaa huomiota liikeratojen turvalliseen suorittamiseen. Jill oli myös tavattoman musikaalinen, tyylikäs ja varma tanssija. Hänestä tuli nopeasti ensimmäinen roolimallini baletissa. Kaipaan häntä vieläkin.

Baletin lisäksi jatkoin jazz-tanssin parissa ja aloitin myös nykytanssin tunnit. Näillä tunneilla vauhti oli ihan erilainen, tehtiin mutkikasta koreografiaa ja vaativia askel-yhdistelmiä. Se oli todella hauskaa, mutta baletin paljon hitaampi ja perusteellisempi työskentelytapa ei haitannut yhtään, päinvastoin! Pidin jo silloin tuntien keskittyneestä ja kurinalaisesta tunnelmasta sekä selkeistä raameista. Baletissa kun on etenevä ja tavoitteellinen opetusmetodi, joka voi tuottaa hienoja tuloksia kunhan on sekä ahkera että innokas. Ja malttaa työstää asiat rauhassa. Tämä on silleen mahtava laji, että vaikka oppimiseen tarvitaan tuhansia toistoja, sitä ei ehdi kyllästyä. Tunneilla on omat rutiininsa, ja silti yksikään päivä ei ole samanlainen!

Sillä ensimmäisella balettitunnilla saatiin opetella ekaa ja tokaa asentoa, plié tuli tutuksi ja harjoiteltiin tenduta ja keskellä yksinkertaista port de bras:ta. Paljon on sen jälkeen ehtinyt tapahtua. En ole pitänyt tarkkaa lukua, mutta tunteja on kertynyt useita tuhansia. Parhaimmillaan treenasin kuutena päivänä viikossa, usein kaksi tuntia putkeen (joskus oli taukoakin välissä). Ja tässä sitä mennään, vieläkin! Onneksi baletissa ei tule koskaan valmista.

Tämä postaus oli osittain toisen bloggaajan Marian inspiroima - ja kiitos hänelle siitä! Oli mukavaa muistella menneitä. Mites teidän ekat kertanne? Milloin te tiesitte että baletti on se oma juttu?

Kalenteri: 23.1.11 klo 18, Bolshoi Ballet: Class Concert / Giselle

Nyt tuli vihdoin tietoa Finnkinon sivuille, ja myös lipunmyynti on lähtenyt nopeasti käyntiin! Ensi sunnuntaina on siis mahdollisuus nähdä Bolshoi-baletin Giselle live-lähetyksenä elokuvateatteri Maximissa alkaen klo 18. Ennen kun päästään Gisellen pariin, nähdään ekstrana yksinäytöksinen Class Concert, joka ilmeisesti kertoo tähtien balettitunnista.

Gisellen roolissa nähdään Svetlana Lunkina, Albrechtina Dmitry Gudanov ja Myrthana Maria Allash. Koreografia on uusi (Juri Grigorovitsh), mutta musiikki tietenkin Adolph Adam.

Esityksen kesto n. 3h 35 min, sis kaksi väliaikaa. Liput 22 / 19 €. Liput tulivat myyntiin 18.1.2011 ja voit ostaa ne suoraan täältä: www.finnkino.fi/Websales

La 22.1.2011 klo 17:45 Huomiseen näytökseen vielä 129 lippua jäljellä!

Yritän ehdottomasti päästä paikalle! Ja tiedän kysymättäkin että tuttuja kasvoja tulee näkymään kasapäin:)

Svetlana Lunkina, Giselle, 1.näytös:

 
Vertailun vuoksi Natalia Osipova:



Ja vielä Dorothee Gilbert:

Tervetuloa Balettikassiin!

Dear reader, hyvä lukija!

Saatat tuntea mun jorinoita ennestään englanninkielisestä  Pointe Til You Drop  -blogistani, jota olen pitänyt viime marraskuun alusta. Välillä tekee kuitenkin mieli kirjoittaa suomeksi ja kertoa ja kommentoida myös paikallisista tanssijutuista. Ja miksei jostain muustakin! Treeni-smoothien resepti tulossa.. "Johannan Balettikassi" on siten tarkoitus olla ikään kuin pikkusisko sen vanhemmalle blogille, yhteisiä piirteitä ja tyyliä, mutta omat juttunsa kuitenkin. En siis käännä tekstiä sieltä suoraan tänne. Paitsi jos joku lukijoista haluaisi vastaavan postauksen myös suomeksi. :) Muitakin ideoita ja toiveita otetaan mielellään vastaan!

Kuulin just kavereilta (kiitos Janina ja kiitos toinen Johanna!), että Maximiin olisi tulossa taas baletti-live-lähetystä! Joulukuussa näyttivät suorana Pähkinäsärkijän, jonka missasin kun en tiennyt. Grr.. Mutta siis nyt 24.1. 23.1. olisi nähtävissä jotain joka omituista kyllä ei näy millään Finnkinon nettisivuilla. Kyseessä taitaa olla kuitenkin Bolshoin Giselle, ja ennen varsinaista näytöstä päästään kurkkaan myös harjoituksiin! Pitänee vissiin vanhanaikaisesti soittaa itse teatteriin.. Ja kun tiedän niin juttu tänne! Giselle oli muuten ensimmäinen baletti jonka näin livenä, muistaakseni joskus 12-vuotiaana. En tiennyt baletista juuri mitään, mutta se teki ison vaikutuksen pieneen tyttöön! En ikinä unohda sitä hetkeä kun 2.näytöksessä wilit tulivat näyttämön molemmilta puolilta yhteisen morsiushunnun alla, ja sit - hui - huntu nousi ilmaan ja maailma oli ihan toisenlainen. Baletin tarina on varmaan monelle tuttu ennestään, mutta tässä vielä mun yhteenveto:  

Natalia Osipova, photo:Damir Yusupov.

Herttua huijaa viattoman maalaistytön Gisellen uskomaan että hän on eri ja vapaa mies, ja Giselle kihlautuu rakastuneena. Sadonkorjuujuhlissa ehditään tanssia ja iloita mutta juoni paljastuu kun oikea morsio saapuu paikalle ja heikko-sydäminen Giselle kuolee sydänsuruun. Tarina ei tietenkään lopu tähän vaan Giselle kutsutaan haudan takaa liittymään wileihin, jotka kuolivat neitseinä ja rakkaudessa pettyneinä. Wilit houkuttelevat yölliseen metsään kulkeneita miehiä tanssimaan kuolemaansa asti. 

Katso mitä tapahtuu kun Natalia Osipovan Giselle muuttuu wiliksi ja uhmaa kaikkia painovoiman lakeja! Huokaus, miten upeata...

Kun herttua Albrecht lopulta tuo kukkia haudalle näkee Giselle kuitenkin miehen syvän katumuksen. Ja koska rakkaus voittaa lopulta kaiken ja Giselle on anteeksiantoa täynnä, pelastaa hän Albrechtin muitten wilien (ja heidän kuningattaren) käsistä. Kun Albrecht tajuaa että  Giselle pelasti hänen henkensä, jää hän itkemään tämän haudan viereen...

Jos haluat lisää, mun yhdellä suosikkisivustolla on juuri nyt loistava Giselle taustoitus, historiaa, tanssijoita, videolinkkejä jne.. Klikkaa tänne: The Ballet Bag: Giselle.

P.S. Ja vielä vinkki niille, joilta tämä suomalainen 3-osainen tanssi-dokkari Balettioppilaitoksen nuorista tanssijoista "Baletti on kivaa!" meni ohi. Linkin alta löytyy Ylen nettitelkku Areena, ja sarjan ensimmäinen osa. Samalta sivulta pääsee tietenkin katsomaan myös osat 2 ja 3. Esityspäiviä on jäljellä enää 14. Älä missaa!