5.5.12

Haaveista totta

Mitä tehdä kun näytösbiisien musat so koko ajan päässä? Jalat hakeutuu ihan itsestään askelkuvioihin, ja lenkkipolulla olisi tilaa hyppiä vaikka grand jetét! Okei, sitä en ole vielä kehdannut tehdä. En ole ihan niin huomionkipeä, riittää kun pääsen toukokuun lopussa ihan oikealle lavalle yleisön eteen. Apua, tajusin just - siihen on enää kolme viikkoa!

Meillä on ollut nyt kolmet näytösharkat, lauantaisin Don Quijoten ja perjataisin Gisellen biisit. Tuo jälkimmäinen on vain noin 2,5 minuuttia pitkä, eikä siinä ole onneksi niin paljon muistamista. Se alkaakin olla aika hyvin kasassa, enää pientä säätöä siirtymisissä. Viime treenit olivat kyllä vähän hankalat kun mun pari ei päässyt tulemaan. Me tanssitaan nimittäin pareittan ja oli hieman haastavaa katsoa olenko linjassa näkymättömän kaverini kanssa! Mutta hän on onneksi konkariesiintyjä, ja osaa nää jutut paljon paremmin kuin minä. Eiköhän me selvitä siitä vaikka meillä onkin enää kahdet yhteiset harkat!

Gisellen biisi on pikkuinen pätkä wilien sisääntulosta, ja me tanssitaan se tosiaan kovilla. Mun eka kerta! Hieman jännittää.. Meitä on vain kahdeksan, kahdet parit kahdessa rivissä - mutta toisin kuin Donkkiksessa olen tässä oman parini kanssa koko ajan edessä. Piiloon ei pääse minnekään! Teknisesti se ei kuitenkaan ole vaikea numero, kärjillä tehdään vain pikeitä, bourreita ja muutama pas de bourrée. Vaikeampaa on pysyä linjassa ja kuvioissa, ja kohdistaa katseiden suunnat oikein. Puhumattakaan siitä että lyhyydestään huolimatta tanssitaan ihan oikeaa roolia. Ei enää pelkkää tekniikan harjoittelua tunneilla, vaan ilmaisua lavalla. Huikeeta :)

Muistan kun kävin pikkutyttönä katsomassa Giselleä vanhassa Ooperassa, se oli ensimmäinen balettiesitys minkä näin. Wilien sisääntulo lumosi mut silloin täysin. Ja nyt pääsen samalle lavalle tanssimaan tuota samaa pätkää! Vaikka siitä pikkutytöstä ei tullutkaan balleriinaa, niin yksi pieni unelma on nyt lopulta käymässä toteen.. Melkoisen mutkan kautta, mutta silti! :)

Valokuva: Angela Sterling.

4 comments:

  1. Mä olen ihan tohkeissani sun puolesta, voin kuvitella miten hienolta ja jännittävältä tää kokemus tuntuu! Tästä lähtien voit aina tän varkan nähdessäsi ajatella että "noi tanssii mun askelia" ;)

    ReplyDelete
  2. Hih. Vaikka tanssi on lyhyttä lyhyempi, niin sitä kokemusta en varmaan tuu koskaan unohtamaan! Hei, ja me päästään lavalle kahdesti!

    Kiitos Aija ihanasta kommentista! :)

    ReplyDelete
  3. Hei Johanna!

    Tää on vähän off-topic, mutten tienny mihin muuallekaan kommentoida tätä :)

    Ootko kuullu Niken uusista "balettitossuista"? (http://guercyeugene.carbonmade.com/projects/3092984#1) Ne on aika jännän näköiset, mietin että tiiätkö jonkun joka ois päässy kokeilee niitä ja myös että mitä mieltä olet tollasista erilaisista kengistä.

    ReplyDelete
  4. Hei!

    Joo, näin tuon jutun joitain viikkoja sitten.. Siitä käytiin aika vilkasta keskustelua mm. twitterissä. Itse asiassa kyseessä ei ole Niken projekti, vaan yhden design-opiskelijan show-case, eräänlainen opinnäytetyö. Puhtaasti paperilla. Nike ei ole tässä mukana, eikä tietääkseni ole myöskään aikeissa lähteä valmistamaan kärkitossuja. Tämä opiskelija käytti Niken logoa saadakseen työlleen lisää näkyvyyttä.

    Valitettavasti "suunnittelija" ei ole kuitenkaan baletin, saatikaan pointe-tekniikan asiantuntija. Kävi kuulemma nuorempana ilmaisu/taidepainoitteisen lukion tms. ja treenasi joitain vuosia tanssia. Siinä kaikki. Kun katsoo vähän tarkemmin niitä kuvatekstejä, paljastuu kyllä puutteellinen alan tuntemus. Harmi!

    Moni balettilainen on kyllä tykännyt konseptista, siinä mielessä että kengissä olis sitä haluttua "bad-ass" asennetta.. Itse vierastan ainakin tossujen logo-brändäystä. Eivätkä noi tossut näytä mitenkään eleganteilta. Mutta makunsa kullakin, ja jossain jutuissa voisivat näyttää aika päheiltä ;)

    Kritiikkiä on tullut myös teknisistä seikoista, esim tossuissa ei ole kärkitekniikassa vaadittavaa kovaa pohjallista joka tukee tanssijan jalkaa täydessä relevessä. Myös ulkopohjallisen liiallista kitkaa on arvosteltu. Säädettävät takaremmit painaisivat akilles-jännettä. Myös ajatus että nilkkaa pitäis ikäänkuin "tukisidota" remmeillä jotta jalan linjaus olis oikeaoppinen on ihan vinksallaan. Se työ kun tehdään lihaksilla ja oikealla tekniikalla. Lisäksi tossukonseptissa ei ole huomioitu tanssijoitten erilaiset jalat, valmiudet ja vaatimukset.

    Mielenkiintoinen idea mutta kuitenkin aika kaukaa haettu.. :)

    ReplyDelete