27.2.11

Katse eteen!

Piruettiviikko päättyi lopulta flunssaan, mutta onneksi kuntoa riitti just vielä perjantain balettitunneille. Kurkkua kutitti ja silmiä väsytti, mutta M-P:n treenejä ei sovi missata! Mä oikeasti uskon että mun motivaatio oli niin kova, että se piti pahemman flunssan loitolla. Sama juttu vuosi sitten kun valmisteltiin kevätnäytöstä - tauti meni siinä sivussa. Pitää silti olla varovainen, se on ihan selvä juttu. Jos on vähänkin vaikeata hengittää, tai on kova yskä - niin ei pidä missään nimessä rehkiä! Multa jää nyt väkisin parit treenit väliin, mutta jos ensi perjantaina selviän Otrivinin avulla tunneille, niin siellähän olen.

Ja oli se sen arvoista. Piruettiputki ei loppunut vieläkään ja tanko sujui niin hyvin kuin ikinä. Opettajakin tykkäsi että "everything is better now!" Ja uudet kärkitossutkin ovat vihdoin sopeutuneet mun jalkoihin. Parasta kuitenkin että M-P:ltä sai taas sellaista hienosäätöä ja ohjausta mitä aikuisten tunneilta ei yleensä odota. Mä nautin siitä että pitää ja saa kerrankin esiintyä myös treeneissä. Tarkoitan sillä että treenaaminen ei ole pelkkää tekniikkaa, vaikka M-P onkin super tarkka siitä että mitään ei tehdä sinne päin ("no in-betweens") ja kaikki mikä tehdään, tehdään loppuun asti ("do your maximum!)". Tekniikka ei kuitenkaan ole itseisarvo, vaan tanssiessa halutaan myös ilmaista jotakin. Ja sitä varten on avauduttava. Yleisölle. Olkoonkin että meidän pitää kuvitella se täysi katsomo peilin tilalle.
"Present yourself!"
Lana Jones is a senior artist with The Australian Ballet in Melbourne. 
(Justin Smith/Australian Ballet)

Pointe-tunnilla tehtiin yksinkertainen harjoitus jossa käveltiin salin pitkä sivu päästä päähän: neljä askelta, aina croisé, toinen käsi aukeaa etukautta sivulle - ja sitten coupé ja bourreét tuoden käsiä ylös - neljä laskua - uudestaan coupé, piqué takajalalla ja bourreét taaksepäin (kädet toista kautta). M-P oheisti meidät esittelemään itseämme - "Present yourself!" - toisin sanoen tanssimaan asenteella. 

Pitää oikeasti uskoa siihen mitä tekee, ja että tässä ollaan ottamassa "näyttämö" haltuun. Helpommin sanottu kuin tehty. Mun on pakko myöntää että tälläinen täysillä tanssiminen on baletissa aina vähän nolottanut mua. Etenkin silloin kun opelta ei ole tullut erikseen ohjausta, ja tunneilla on ollut niitä oikeita tanssijoita.. Siis ammattilaisia tai esim balettioppilaitoksen käyneitä lahjakkaita ja "hyviä tyttöjä"(yhden opettajan sanoin). Tuntuu että mä yritän ottaa osaa johonkin mihin mulla ei oikeasti ole rahkeita. Vähän niin kuin olisin tullut kuokkimaan hienoihin juhliin ja mekkokin on liian arkinen! 

Paul Kolnik/New York City Ballet

21st Century Movement: Sara Mearns and Jared Angle, center, with other members of New York City Ballet at the David H. Koch Theater at Lincoln Center in “A Simple Symphony.”


Pikkuhiljaa tähän on tullut muutosta. Mun toinen lemppariope G on jo viime vuodet ohjannut teknistä suoritusta pidemmälle ja nyt M-P:ltä olen saanut lisää rohkeutta. Perjantaina kun tehtiin just tuo harjoitus, niin hän neuvoi meitä oikeasti katsomaan jotain. Ei mitään epävarmaa vilkuilua sinne tai tänne tai alas, vaan rohkea ja pitkä katse suoraan kuviteltuun kohteeseen. Fearless! Ja vaikka harjoituksen aikana tuli koko ajan muistutusta kantapäistä ja polvista ja käsistä, niin katseharjoitus tehtiin sekin uusiksi. Opelle ja meille itselle. M-P vielä kertoi että hän oli nuorena tyttönä mielettömän ujo, ja että tästä on apua myös oikeassa elämässä tanssisalien ja lavan ulkopuolella! Mulle riittää kyllä se että saan olla oma itseni ihan tanssiessa - siis se tanssija joka haluan olla. Nolostumatta! 

23.2.11

Piruettiviikko

Se on nyt vissiin hiihtolomasesonki. Huomaa jo aamuisin että porukka on kadonnut pohjoisen rinteille kun ruuhkaa ei ole nimeksikään. Mua ei sen sijan saa rinteille maksamallakaan. Tai voisin ehkä mennä perinteiseen tyyliin jollekin kivalle maisemaladulle, jos mulla olisi ylipäätään enää suksia omistuksessa. En edes tiedä minne vintille ovat joskus kadonneet. Mutta monojen sijasta kiskonkin nykyisin mielummin kärkitossut jalkaan. Viettäköön muut hiihtolomansa pakkasessa, mä juhlistan piruettiviikkoa lämpimässä tanssisalissa!


Mun piruetit ovat nimittäin tulleet takaisin. Niin pitkään olivat hakusessa että olin jo lievästi epätoivoinen. Oikeasti, mikä niistä tekee niin ailahtelevat? Kuun kierto ja tähtien asemat? Välillä teen iloisesti kolmosia ja viidennestäkin tuplia ja sitten tulee vain _ _ _ _ (en viitti sanoa ääneen, saatikaan kirjoittaa). Mutta ymmärrätte varmaan. Silloin ei auta kuin palata perusteisiin. Teen vaikka ykkösiä jos mikään muu ei onnistu. Ja sitten selvitetään missä menee pieleen.

Ensi alkuun tarkistan onko keskivartalo vahvana, ja seuraavaksi teen tietoisesti syvemmän plién. Jos tuntuu että kaadun sivulle yritän korjata toiseen suuntaan. Jos katse on ilman spottia, yritän keskittyä. Usein vaan hätäilen ja hosun ja siksi asento ei pysy kasassa. Joskus piruetti onnistuu vasta tunnin lopussa tai tapahtumista sivussa kun en hermoile enää. Tuntuu että monesti piruetti onnistuminen onkin ihan korvien välissä. Pitää vain hengittää ja uskoa siihen että kyllä se pyörii sittenkin. Viime perjantaina ne tuli siis takaisin, ja viime maanantaina jo kolmosen voimalla! Tänään tein sitten enää tuplia, mutta yksi toisensa jälkeen onnistui. Palakakkua. Piruetti-onnea. 

Tässä vielä kerran hyvä piruetti-linkki: Improving pirouettes, kertoo viiden eri opettajien vinkkejä pyörimiseen.

Video on Anaheim Baletilta, ja aika hyvä ohjeistus piruetteihin vaikka kasit ei tähtäimessä olisikaan.

19.2.11

Tossujen tuunausta ja baletti-ranskaa ranskaksi

Eilen toinen tunti uusilla kärkitossuilla. Olin työstänyt ja tuunannut tossuja lisää, sekä TMT-ohjeiden mukaisesti kuumalla ja kylmällä että ihan vanhainaikaisesti käsin. En ihan lähtenyt vasarointi-linjalle, toisin kuin jotkut ystävälliset tahot neuvoivat! Mä kuitenkin löisin vasaralla korkeintaan peukaloni siniseksi, heh.. Ompelin myös uudet Blochin kuminauhat, ja tällä kertaa tossujen ulkopuolelle. Edelliset hiersivät kantapäätä ja olen nähnyt että myös monet ammattilaiset tekevät just näin. Ei nättiä, mutta nopeata ja mukavaa. Tosin heillä on sitten esityksiin siistimmät versiot. Itse ompelin käsin ja hyvin huolellisesti, ja kun Blochin "covert elastic" on puoleksi näkymätöntä, lopputulos on musta aika edustava.


Pointe-tunnilla tossut osoittautuivat edelleen liian koviksi, ja mulla oli täysi työ päästä lähimainkaan kunnolla kärjille, siis boxin yli. Ja oikean jalan pikkuvarpaan vieressä oleva hienoinen liikavarvas ei laisinkaan tykännyt siihen kohdistuvasta paineesta. Taisi kyllä yleisturvotuksella olla osuutensa. Kun läksin töistä teki jo tiukkaa survoa jalat mun vanhoihin talvisaappaisiin. Siinä kohtaa kyllä vähän mietitytty illan pointe-tunnin järjellisyys.. Mutta päätin että edeltävä J3 baletti saisi kyllä nesteet liikkeelle! Se tunti olikin taas mun tanssiviikon kohokohta.

Tajusin eilen myös vihdoin mitä M-P aina sanoo kun tehdään venytykset tangossa: jambes sur la barre! Jotenkin mun korva oli kuullut sen "jumps" sur la barre, ja eihän se nyt voinut olla oikein. Jambes tarkoittaa tietenkin jalkoja! Mun lukion lyhyestä ranskasta ei ole tainnut paljon jäädä päähän. Jos Anna tai Eliane tai Katja luette tätä, pardonnez-moi! En vaan koskaan miettinyt sitä sanaa sen enempää kun näin kuitenkin mitä piti tehdä.. Sen verran olen kuitenkin tiedostanut että ranskalaiset käyttävät baletti-ranskaa hieman toisin kuin muunkieliset. Plié, tendu, fondue ja jne. eivät ole vain nimiä jollekin asennolle, vaan ihan aktiiveja verbejä! Kun esim M-P sanoo "plié, tendu, relevé", se tendu tarkoittaa ojennusta/venytystä. Eikä siis työskentelevän jalan ojennusta poispäin tukijalasta. Mulla oli aikoinaan amerikkalainen opettaja ja hän käytti aina tuota tenduta kuvatessaan kyseistä liikettä, ja se on muillakin pitkälti vakiintunut. Dégage on kuitenkin ranskalaisen baletti-ranskan mukaan se ainoa oikea termi (ja taitaa olla myös RAD:issa). Kuka muuten tiesi että dégage tarkoittaa irrottautumista? 

Meidän tunneilla M-P:n sanoo asennot useimmiten ranskaksi (esim. neljäs = quatrième, viides = cinquième) ja välillä myös englanniksi. Kaikki askeleet ja hypyt sun muut tavan mukaan ranskaksi mutta yleiset ohjeet / kommentit / korjaukset sentääs englanniksi. Onneksi osaan ranskaa kuitenkin vielä sen verran että kun ope sanoo"trés bien", se tietää hyvää. < insert grin here> Aiheesta löysin sattumalta hyvän artikkelin, käykää lukemassa tästä: Seven commonly used ballet terms and what they actually mean in France. 

Mitäs me sitten tehtiinkään tunnilla? Tanko oli näppärä ja nopea, ja keskellä jätettiin adagio pois. Sen sijaan tehtiin enemmän piruetteja (attitude ja arabeski) ja mm yksi ihanan kreisinopea allegro "Forsythe"-tyyliin! Loppuun myös hyppysarja jonka nimeä en nyt kertakaikkiaan muista, mutta se loppui " Giselle"-tyyliin - edeltävä hyppy jeté en tournant, jää pliéseen, askel eteen ja  fouetté käännös (kädet allongé). Sen paremmin en osaa sitä selittää. Tunnin lopuksi vielä sen sortin reverance, joka on lavalla varattu vain ensitanssijoille. Hyvä etten punastunut!

Pointe oli sitten tuskaa, vaikka en rakoista enää kärsikään. Opettajakin puoleksi harmitteli kun hän ei voi teettää meille "hauskoja" harjoituksia - ilman hikeä ja ponnistelua kun ei tule voimaa ja edistystä. Sentään meidän ei tarvitse treenata jalat verille! Tangossa tehtiin ensi kertaa niitä venytyksiä (jambes sur la barre!) kärjillä, eli aina plién jälkeen ylös varpaille. Pystyin tekemään sen taaksepäin taivutuksen jossa toinen jalka tangolla - kärjillä! Mutta kun tehtiin pliét niin että takajalka tangolla, ja siitä olisi pitänyt nousta varpaille - no chance in hell! Se ei muutenkaa ole kaikkein mukavin asento, olen iloinen että ylipäätään saan jalan alemmalle tangolle.

Tunnin jälkeen pyysin sitten kuitenkin Marie-Pierreltä apua. Hän oli jo aikaisemmin ehdottanut että voisi leikata tossut mulle sopivammaksi (lue juttu täältä), katkaisihan hän ne edellisetkin (ja hyvin toimivat). En vaan halunnut tuunata uusia tossuja liikoja kun en tiennyt vielä miten ne toimivat tunnilla. Nyt hänellä oli kuitenkin mattoveitsi mukana ja ojensin tossuparini luottavaisin mielin. M-P leikkasi mahdollisimman siististi, kun mulla on vain nämä yhdet - toisin kuin se pari per päivä, minkä hän kulutti uransa aikana. Ja niistä tuli oikein hienot! Piti vielä pukea jalkaan että ope näki, ja jalan linja näytti oikeesti heti paljon paremmalta (ylin kuva mun kintuista).
Merci Madame, c´est trés bien!