23.2.11

Piruettiviikko

Se on nyt vissiin hiihtolomasesonki. Huomaa jo aamuisin että porukka on kadonnut pohjoisen rinteille kun ruuhkaa ei ole nimeksikään. Mua ei sen sijan saa rinteille maksamallakaan. Tai voisin ehkä mennä perinteiseen tyyliin jollekin kivalle maisemaladulle, jos mulla olisi ylipäätään enää suksia omistuksessa. En edes tiedä minne vintille ovat joskus kadonneet. Mutta monojen sijasta kiskonkin nykyisin mielummin kärkitossut jalkaan. Viettäköön muut hiihtolomansa pakkasessa, mä juhlistan piruettiviikkoa lämpimässä tanssisalissa!


Mun piruetit ovat nimittäin tulleet takaisin. Niin pitkään olivat hakusessa että olin jo lievästi epätoivoinen. Oikeasti, mikä niistä tekee niin ailahtelevat? Kuun kierto ja tähtien asemat? Välillä teen iloisesti kolmosia ja viidennestäkin tuplia ja sitten tulee vain _ _ _ _ (en viitti sanoa ääneen, saatikaan kirjoittaa). Mutta ymmärrätte varmaan. Silloin ei auta kuin palata perusteisiin. Teen vaikka ykkösiä jos mikään muu ei onnistu. Ja sitten selvitetään missä menee pieleen.

Ensi alkuun tarkistan onko keskivartalo vahvana, ja seuraavaksi teen tietoisesti syvemmän plién. Jos tuntuu että kaadun sivulle yritän korjata toiseen suuntaan. Jos katse on ilman spottia, yritän keskittyä. Usein vaan hätäilen ja hosun ja siksi asento ei pysy kasassa. Joskus piruetti onnistuu vasta tunnin lopussa tai tapahtumista sivussa kun en hermoile enää. Tuntuu että monesti piruetti onnistuminen onkin ihan korvien välissä. Pitää vain hengittää ja uskoa siihen että kyllä se pyörii sittenkin. Viime perjantaina ne tuli siis takaisin, ja viime maanantaina jo kolmosen voimalla! Tänään tein sitten enää tuplia, mutta yksi toisensa jälkeen onnistui. Palakakkua. Piruetti-onnea. 

Tässä vielä kerran hyvä piruetti-linkki: Improving pirouettes, kertoo viiden eri opettajien vinkkejä pyörimiseen.

Video on Anaheim Baletilta, ja aika hyvä ohjeistus piruetteihin vaikka kasit ei tähtäimessä olisikaan.

4 comments:

  1. Joo, mäkin olen todennut että korvien välissä usein vika. Sen takia olenkin nyt yrittänyt rentoutua, ja keskittää ajatukset niihin sun antamiin vinkkeihin, ja tadaa, sanoisin että parannusta on tapahtunut. En dedansitkin on mennyt paremmin, toisin sanoen olen vielä yhden kierroksen jälkeen pystyssä, niukin naukin, mutta pystyssä kuitenkin.

    Suurin ongelma ehkä mulla tossa en dedansissa on hidas passé. Mutta sekin on parantunut sitä kautta että pidän keskivartalon jämäkkänä. Ja muistan sen plién!

    Myös se ajatus että on tekemässä tasapainoa on auttanut. Paljon!

    Onneksi olkoon takaisin tuleista pirueteista! :)

    m

    ReplyDelete
  2. Jes, hyvä "m"! Tai niin kuin mun ope sanoo: good girl! :)

    Unohdin muuten kysyä, teetkö passén suoraan vai ojennatko jalan ensin sivulle ja sitten kiinni? Tästä on kaksi tapaa/koulukuntaa, ja on opesta kiinni miten tehdään (vai saako peräti itse valita). Mun opella se eka versio on oletusarvona, ja toinen vaan jos hän sen erikseen meille teettää.

    Yksi mikä unohtui on piruetin lopetus. Sen pitää olla AINA siisti. Myös silloin kun piruetti meinaa ottaa komennon ;) Siis kun tulet pirtsasta alas, lopeta aina kauniiseen "poosaan", esim kädet auki sivuille. (tai miten ope haluaa) Jos piruetti menee esityksessä mönkään, siisti lopetus pelastaa! Tietenkin kauniit aloitukset ja lopetukset kuuluvat muutenkin asiaan.

    Mun lemppariopella on tapana teettää piruettiharkkoja myös erikseen itse sarjoista, ja hänellä on monia loistavia "niksejä". Ollaan esim harjoiteltu piruettia ilman käsiä, yhden käden kanssa, pitkien tasapainojen kanssa.. Ollaan tehty hyppysarjoja jotka päättyy nopeeseen piruettiin (ei ehdi jännittää), spottausharjoituksia, piruetteja kaikista asennoista ja vaikka mitä..

    Parasta tietenkin on kun ope korjaa ja ohjaa tunnilla. Ensin harjoitellaan, sitten putsataan ja sitten tehään paremmin. Mä oon monta kertaa saanut tehä pirtsoja uusiksi, vaikka 8 kertaa putkeen kunnes onnistuu! Hyvä ope myös näkee ja viitsii korjata oppilaiden yksilöllisetkin ongelmat.

    Yksi vinkki vielä: pidä paino valmiiksi tukijalan päällä ennen kun nouset tasapainoon, toisin sanoen älä nojaa poispäin. Ja pefa alhaalla ;) Ja tukijalka suoraksi (ajattele että painat päkiällä alas).

    Tsemiä tunneille! :)

    ReplyDelete
  3. Teen passén suoraan, se tehdään meillä yleensä niin. Olen kyllä joskus kokeillut tuota ensin sivulle viemistä, mutta se tuntui kyllä vaikeammalta. Tuntuu että siitä saisi varmaan enemmän momenttia, jos haluaisi pyöri useita kierroksia.

    Joo, korjausten saaminen on kyllä ihan parasta. Ensinnäkin siitä saa juuri sen hyödyn että voi parantaa omaa suoritustaa, itse kun ei välttämättä juuri tajua esim hidasta passétaan. Mutta sen lisäksi ajattelen jotenkin että opettaja jaksaa korjata koska uskoo kehitykseen, ja se taas kannustaa yrittämään vieläkin enemmän.

    Pystyisin analysoimaan näitä asioita pääni sisällä tunteja päivässä, ja niin varmaan teenkin. En tajua mihin käytin aikani ennen kuin aloitin tanssimisen. :D

    m

    ReplyDelete
  4. Heh, sama täällä! Sitä huomaa olevansa pahasti koukussa kun kävellessäkin miettii esim sisäreiden loitontajia ja niitten vaikutusta aukikiertoon. Musta tuntuu että mun takaraivo ei muuta enää teekkään. ;)

    Kun tuo passeen sivulta, se on tosiaan ihan eri piruetti! Siitä saa kyllä vauhtia, mutta se vaatii voimaa. Ja siinä pitää olla tosi tarkkana että jalka on sivussa todella auki ja ojennettuna. Välillä sitä on ihan hauska tehdä. Perjantaina tehtiin yksi harjoitus jossa en dedans -pirtsan alotusasento oli paljon isompi, ja plie siksi pakostakin syvempi.. Ja se todella toimi! Kun oli pakko mennä tukijalan kanssa todella alas, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pyöriä ylös! Mahtavaa.

    Musta tuntuu että monet korjaukset ovat nyt alkaneet upota mun päähän ihan uudella tavalla, etenkin uudet asiat. Mun ope onneksi jaksaa toistuvasti korjata ja kannustaa - ja ihan kuten sanoit, sitä yrittää sen takia vielä entistä enemmän!

    ReplyDelete