Fouettés - Here I come!

Ihmeiden aika ei ole ohi.. Olin tänään tavan mukaan balettitunnilla, ja C laittoi meidät taas harjoittelemaan niitä "ihania" fouetté-piruetteja. Jotka ovat siis vain ihania ja upeita jos ne osaa. Tai voishan niitä tehdä joku mun puolesta, ja vaihdetaan sitten vain pää erikoistehosteiden avulla.. ;) Oli miten oli, fouetté-pirtsan kanssa olen vielä alkutekijöissä. Tajuan kyllä jotenkuten jo teorian ja olen  saanut harjoitella erittäin hyvän opettajan ohjauksessa, mutta puhtaasti olen silti pystynyt tekemään korkeintaan kaksi. Siis alle tupla-piruetti ja päälle kaksi fouettéta plus siisti lopetus. Vaikeinta mulle on säätää sen ekan piruetin nopeus, siten että saan tehtyä kunnon plien ennen kuin secondiin avaava jalka ehtii viedä mut pois akselista. Välillä meno on ollut aika villiä..

Anyway, tänään päästiin siis taas pyörimään. Ope vaan heitti että tehkää, ja ainakin 16 tai vähintään kahdeksan. Siinä ne ohjeet olikin. Mä en usein avaa suutani tunnilla (en melkein koskaan, ellei ope kysy jotain meiltä), mutta siinä kohtaa puhuin. "Anteeks, mut mun maksimi on ollut vasta kaksi.." Tarkoitin sillä sanoa  että yritän kyllä, mutta ei pidä odottaa mitään. Siihen ope, että tee sitten neljä. Ja että klassiseen balettiin kuuluu myös temppujen tekeminen (ja kuvittelenko vaan vai oliko äänensävy hieman ivallinen?). Kas kun mä olen aina ajatellut että aikuisen tanssijan kuuluisi ensisijaisesti oppia mahdollisimman puhdas tekniikka,  ja sitten tanssia. Siis todella tanssia. Tietty fouettét ja muut vastaavat ovat osa baletin liikekieltä, sokerina pohjalla ja silleen, mutta se ei tee tanssin harrastajasta luuseria jos kaikki temput ei kuulu repertuaariin.

(POST EDIT: yksi kommentoija käsitti vähän väärin, enkä selvästikään ilmaisut itseäni hyvin. Tarkoitin sanoa että aikuisen ei tarvitse treenata otsa rypyssä temppujen perässä, vaan että hänen pitää saada keskittyä puhtaan tekniikan opetteluun ja itse tanssimiseen! Mä kirjoitan näitä välillä yömyöhään, ei aina pysy näppis ajatusten perässä. En todellakaan ole sanomassa että aikuinen harrastaja ei saisi nauttia tanssimisesta ja ilmaisusta jos ei ole ensin opetellut täydellistä tekniikkaa. Sehän olis ihan bullshittiä. Ja mä en myöskään ymmärrä niitä joitten mielestä aikuisten harrastajien ei kuuluis missään nimessä mennä esiintymään, ei edes oppilasnäytökseen, koska se on heidän mielestä tosi noloa! Mutta ei kukaan meistä kuvittele olevansa joku balleriina, tehdään vaan parhaamme. Miksei aikuinen saisi nauttia esiintymisen huumasta?)

En tiedä, ehkä tämä ope ajatteli etten ole koskaan viitsinyt harjoitella tai että olen vaan avuton/lahjaton kun en osaa vielä? Hei, mä en oo tanssinut lapsesta saakka! Haluan kyllä tehdä töitä ja oppia, kunhan saan myös jotain koutsausta ja aikaa. Mutta tiedättekö mitä? Mulle tuli niin "whatever"-fiilis, etten ottanut yhtään paineita, ja muistelin vain mitä mun toinen ope oli takonut mulle kroppaan.. Musiikki alkoi, ja kun sain kerrankin hyvän tuplan alle fouettét vaan lähti pyörimään! Tein koko musan edestä, enkä ole koskaan tehnyt niin monta putkeen! Hittolainen! Mun teki oikeesti mieli huutaa opelle että hei tää oli parasta multa so far! Etenkin kun odotin jotain palautetta, ja erityisesti korjausta. Tiedän varsin hyvin että ne eivät olleet puhtaita, luultavasti aika karseita, mutta pääsin ympäri - ja vieläpä mun huonommalla puolella. 

Parasta kuitenkin että tiedän nyt.. Fouettét eivät ole mulle mahdottomia sittenkään. Nyt tarvii enää hioa niitä kauniiksi - siinä sitä onkin tekemistä. Ja se on tosi hyvä juttu, sillä mä rakastan baletin treenaamista yli kaiken!

Tähän loppuun vielä yksi hieno variaatio, POB:n Dorothee Gilbert tanssii:


Kuva ylinnä: Anastasia Matvienko, Mariinsky, rehearsal photo. © Gene Schiavone

"Dance first. Think later. It´s the natural order."

Ei ollut ihan paras päivän alku eilen.. Heräsin aamulla puoli viiden aikaan aivan vietävään pohjelihaksen kramppiin! Siinä sitten kyyneleet silmissä yritin venyttää ja hengittää ja saada kivikovaa lihasta palautumaaan rennoksi. Enkä keksi syytä miksi kramppi nyt iski, kun mulla ei ole ollut näitä aikoihin. No, uni ei tullut ihan heti takaisin, ja kun olin muutenkin mennyt turhan myöhään nukkumaan niin olo oli melko raihnainen koko loppupäivän. Mikä ei tiennyt hyvää illan balettitunneille. Mutta en jätä Marie-Pierren tunteja väliin pikku väsyn tai krampin takia! 

Eka 90 min jatko 3-taso oli kyllä rankka.. Toisin kuin viime viikon "simple but 100% clean"-tankosarjat, tehtiin nyt nopeata ja vaikeata, ja joko mun port de bras kärsi tai sitten mun jalat sekoili. Yhden sarjan nappasin vasta toisella kerralla ja ihan viime hetkellä. Kun aivot ovat melkein narikassa ja kroppa tuntuu kantavan salamatkustajaa mukanaan (niin painavalta tuntui), itsevarmuuskin romahtaa pian perässä.. Onneksi M-P on niin ihana että näkee aina jotain hyvääkin, vaikka samalla korjaisi kuinka tiukasti! Aloinkin pikku hiljaa elpyä ja löytää sisäisen tanssijani uudelleen..

Tunnin lopussa hyppysarjoissa olin taas oma itseni - rakastan petit ja moyen allegroa erityisesti! Hypyistäni olenkin saanut aina eniten kehuja, siis lähinnä korkeudesta, tekniikassa riittää vielä hiomista. Mutta ehkä mun jalat yksinkertaisesti vaan sopivat hyppimiseen. Mulla tulee usein "pomppu" olo tunneilla  (ja lapsena ihan missä vain). Kuvittele Nalle Puhin Tikrua niin tiedät mitä tarkoitan.. Enpä muuten muistanut että Tigger on näin oivallinen tanssin opettaja! :)

Keskellä tehtiin piruettisarjoja - mutta mikä Murphyn laki se oikein on että opettaja katsoo aina eri suuntaan kun onnistuu pyörimään triplat!? Niitä kun ei tule muutenkaan liukuhihnalta. Tietty saan kicksit niistä ilmankin kehuja, mutta olis kiva jos M-P joskus näkisi.. Vaikka hän luultavasti korjaisi mua heti nilkan tai varpaiden asennosta! :) Tehtiin keskellä myös sarja mikä päättyi a la seconde -piruettiin, ei ihan mun ominta alaa. Varsinkin kun pyöritään vasemmalle, siis niin että oikea jalka on sivulla. Tällä kertaa pääsin sentään ympäri, mutta kun jarrutin jalka kääntyi just sen verran sisään että opettaja näki -  ja hän oli jo ehtinyt kehua  piruettia ennen kuin se oli valmiskaan! Auts.

Ja taas tuli tämä kommentti: "You start very well, but at the last moment you give up/lose it." Miten mä saisin itseni uskomaan siihen mitä teen, ja tekemään se 100% loppuun asti? Varsinkin pirueteissa heittäydyn liian usein virran vietäväksi, tyyliin sormet ristiin ja silmät kiinni ja ehkä nyt tulis se tripla.. Kuitenkaan kyse ei ole tuurista, vaan tekniikasta. Jospa mun pitäsikin miettiä sarjoja pidemmälle, siis ajatella ettei tanssi lopu siihen vaikeaan piruettiin (tai muuhun vastaavaan) vaan nähdä itseni jo ennen piruettia, venyttämässä sen jälkeistä viimeistä fraasia..

Pointe tunti ei ollut yhtään helpompi. Siinä muuten kaksi sanaa jotka eivät sovi samaan lauseeseen: pointe + helppo! Tankoharjoitukset menivät ihan ok, myös ne hitaat relevét. Echappét ovat edelleen työn takana, etenkin kun noustaan 4. asentoon. Mutta nyt saan jalat "liukumaan" yhtäaikaa ylös, ilman hyppimistä: edistystä! Yhden jalan relevét ovat sitten ihan toinen tarina.. Yhdessä sarjassa piti mennä kierros ympäri, siten että joka neljännes ylös ja takajalka coud de pied (kuva ylinnä, ja olispa mun jalat!). Kun tehtiin vasemmalle, toimi suht hyvin ja kehuja. Kun mentiin oikealle, tiesin jo lähtiessä ettei tuu mitään. Mun oikea jalka/polvi on nimittäin tosi huono suoristumaan kärjellä. Luulen että osasyy on n 10 v sitten tehty polven tähystys, jonka jälkeen ympäröivät lihakset ovat jääneet laiskaksi - tai siis kehitin varmaan silloin tiedostamatta itselleni maneerin. Ja nyt kun tiedostan sen, pää on jo valmiiksi puolittaisessa paniikissa joka kerta kun meen ylös! 

Sarja meni siis arvaten täysin pieleen oikealle, eikä ollut eka kerta kun se koipi petti mut. Näin heti M-P:n ilmeestä mitä tulemaan piti.. "Johanna, show me again!" Ja yritin, ja pieleen meni.. "Do it just to the front, straighten your knee.." Ja yritin, ja pieleen meni. "Come here.." Ja M-P otti käsistä kiinni ja pisti tekemään uusiksi, ja vielä kerran. Ja vielä. Ja sitten se suoristui! Mun surkea polvi suorana relevéssä! M-P: "You see, you can do it! It´s not your leg, just a bad habit!" Läpimurto! Ei se tietenkään ole nyt kerralla ikuiseksi ajoiksi korjattu, mutta sen jälkeen alkoi sujumaan paljon paremmin. Kunhan saan tämän tunteen takaraivooni, voin lakata hermoilemasta ja keskittyä itse tanssiin.

"Think first. Dance later. "Dance first. Think later. It´s the natural order." - Samuel Beckett 

Kuva ylinnä: Australian Ballet gallery, Herald Sun (klick here)

Paremmin kuin minä itse

Vuodatin tuossa muutama postaus takaperin etten ikinä onnistuisi oppimaan sitä kirottua fouetté piruettia, eikä millään ilveellä ajoissa tulevaan kevätnäytökseen. Tosin nyt näyttäisi siltä että opettaja ehkä muuttaakin tanssin loppua, ja säilyttää fouetté huipennuksen vain yhdelle kokeneelle ja varmalle tanssijalle. Mikä helpotus! Itse asiassa helpotuin niin suuresti että omat piruetit alkoivat vapautua heti triplojen verran. Onnistuin jopa heittää muutaman fouetté-kierroksen sekaan! Ettei vain ois jotain käänteis-psykologiaa?

Jotkut asiat eivät vaan tule pakottamallakaan, vaan tarvitsevat oman aikansa kypsyäkseen. Mun oma vaki-opettajani ystävällisesti muistutti mua siitä että olen fouetteiden kanssa vasta alkuvaiheessa, ja että kyllä ne sieltä vielä tulevat. Ei pidä luovuttaa! Baletti vaan on todella vaikeaa, ja mitä pidemmälle edistyy sitä paremmin tajuaa kuinka paljon riittää opittavaa ja loputtomasti parannettavaa. Ei kannata lähteä vertaamaan itseään muihin, eikä ainakaan jos hakee vain todisteita oletetusta huonommuudestaan! Onhan mullakin joitain omia vahvuuksia (esim tasapaino, ja linjojakin on joskus kehuttu "kauniiksi"), ja tekniikkaakin sen verran että pystyn jo nauttimaan siitä.  Fouettét sitten aikanaan, ja jos ei silloinkaan - big deal! Ei baletti siihen kaadu. Lainatakseni itse tanssin jumalaa Baryshnikovia: "I only try to dance better than myself."

Kuva ylinnä: "Natalia Osipova in rehearsal". Valokuvaaja: Gene Schiavone