Bajadeeri: Minna Tervamäen jäähyväiset

Olin 31.3. katsomassa Kansallisbaletin Bajadeeria, joka oli samalla tähtitanssija Minna "Minttu" Tervamäen jäähyväisnäytös. Osasin odottaa jotain hienoa ja samalla haikeata, mutta tunnelma lavalla ja erityisesti katsomon puolella yllätti silti. Sillä hetkellä kun Nikiya/Minttu astui pyhän temppelin verhon takaa ensimmäistä kertaa lavalle, yleisö puhkesi suosionosoituksiin - ja mulle nousi kyynelet silmiin. Kaikkihan me tiesimme että tämä on juhlitun balleriinan viimeinen suuri klassinen rooli, eikä toista samanlaista tilaisuutta tulisi enää koskaan toistumaan. Oli tullut aika sanoa hyvästit, molemmin puolin.

Minna Tervamäki ja Michal Krcmár. Kuva: Sakari Viika.

Mintun jäähyväiset tekivät esityksestä tavallista tunteellisemman, mutta eipä baletin tarinastakaan puutu suuria tunteita. Solorin, Nikiyan ja Gamzattin kolmiodraama, rakkauden kaipuu, petos, ja kuoleman ylittävä rakkaus - niistä aineksista on Bajadeeri tehty. Minttu oli erityisen koskettava rakkaudessa kärsivänä, ja kun hän tanssi Gamzattin ja Solorin juhlassa suru ja kaipuu tuntui todella aidolta. Baletti ei voi olla pelkkää tekniikkaa, korkeita jalkoja ja huimia piruetteja - teknisen osaamisen lisäksi täytyy olla myös ilmaisua, tanssillisuutta ja tunnetta! Balettitanssijan ehkä suurin ristiriita onkin se että kun taiteellinen kypsyys on vuosien kokemuksen myötä huipussaan, fyysinen suoritus alkaa vääjämätöntä laskuaan. Minna Tervamäki lopetti balettitanssijan uransa huipulla, hän tanssi viimeiseen iltaansa asti niin kuin tähdeltä sopii odottaakin. Suurella taidolla ja tunteella.

Tervamäen partneri, nuori ensitanssija Michal Krčmář (ei ihan helpoin nimi kirjoittaa), yllätti minut muuten ihan täysin. Se oli ensimmäinen kerta kun näin hänet tanssimassa, ja täytyy myöntää etten tiennyt hänestä mitään entuudestaan. Sanonpa vaan että vau! Miehellä on sitä ballonia ja nostetta, hypyt olivat uskomattoman korkeat - ja kuulin kaksois-cabriolen iskut parven ekalle riville asti! Piruetit olivat samaa luokkaa, siis sitä luokkaa että minulla meni laskut sekaisin. Michal sopii myös ulkomuotonsa ja olemuksensa perusteella täydellisesti Solorin rooliin, hän on juuri oikealla tavalla raamikas ja sankarillinen. Pitää muistaa että Solorin takia Gamzatti surmautti Nikiyan, ja Nikiya antoi kuolemalle periksi kun ei voinut saada Soloria itselleen. Sellainen rooli vaatii aikamoista uskottavuutta!

Gamzattina tanssi vieraileva Barbora Kohoutková, jota mulla oli ilo ja kunnia seurata tässä taannoin baletin aamutunnilla. Oli kieltämättä erikoista nähdä vielä päärooleja tanssivaa balleriina opettamassa - mutta se selitti sen miksi hän silloin tunnilla teki tangon mukana, ja näytti keskilattian pointe-sarjat itsekin kärjillä! Ja hyvin näyttikin, tekniikka oli ihan viimeisen päälle puhdasta. Gamzattina Barbora oli sopivan ylhäinen ja oman arvonsa tunteva prinsessa, mutta silti naisellinen rakkauden kaipuussaan.

Kansallisbaletin kuoro loisti jälleen, etenkin Varjojen valtakunnassa. Keskiviikon kenraali meni sekin jo hyvin (pienenpieniä horjahduksia lukuunottamatta), mutta nyt meni kaikki ihan nappiin! Jos jotain pitää vielä mainita, niin se on Anna Kontekin upea puvustus. Kauniita värejä, kultaa ja kimmellystä. Parasta baletti-blingiä! Ja nyt minunkin tekee kummasti mieli pukeutua johonkin kimmeltävään.. ;)

Esityksen päätteeksi yleisö antoi Minna Tervamäelle seisovat aplodit, ja tietenkin osoitti suosiotaan myös muille illan tanssijoille. Mutta Minttu oli illan juhlittu sankaritar, ja verho sai nousta ja laskea hyvin monta kertaa - eikä taputuksille tullut loppua siltikään. Se hetki jolloin hän seisoi yksin lavalla, pää kumarassa.. mitä hän mahtoikaan ajatella ja tuntea? Se oli muuten ensimmäinen kerta kun näin balleriinan jäähyväisnäytöksen Kansallisbaletissa, ja ihmettelin miksei lavalle tuotu kukkia. Suomalainen tapakulttuuri? Vasta kun verhoja nostettiin viimeisiä kertoja tuli baletin johtaja Kenneth Greve valtavan ruusukimpun kanssa - ja onneksi tulikin, kyllä yleisökin ansaitsi nähdä Mintun ruusut sylissään! Kun esiriippu laskeutui viimeisen kerran, kuului verhon takaa vielä iloista naurua ja lisää aplodeja - ilmeisesti muut tanssijat odottivat jo vuoroaan päästä halaamaan tuoretta "eläkeläistä"!

Kiitos Minttu, kaikista näistä vuosista mitkä olet tanssille ja yleisöllesi antanut - ja onnea uudelle taipaleelle!

Ruusuilla tanssimista

Joskus elämä on ruusuilla tanssimista, ainakin hetkittäin.. Silloin tuntuu siltä että tähdet ja kuu ovat vihdoin oikeassa asemassa, ja tanssin jumalatar Terpsichore on hyvällä mielellä. Triplapiruetti vaikean sarjan keskellä, pitkä tasapaino kärjellä, tiukka korjaus ja siitä syntynyt oivallus, merkittävä kehu tärkeältä opettajalta, onnistumisen tunne, baletti-eliksiiriä.. Ehei, ei siinä tarvita mitään yliluonnollisia voimia - vain ja ainoastaan paljon työtä, sopivasti nöyryyttä ja runsain mitoin rakkauta tanssiin! Ja ehkä ihan vähäsen onneakin ;) 

Onni on ollut matkassa kun tajusin palata balettiin, ja kun löysin luotto-opettajani joka tiukalla ja kannustavalla komennollaan puski minua eteenpäin. Onni oli taas pelissä kun ihana ranskalainen prima-balleriina tuli opettamaan meitä ja löysin itsestäni aivan uusia puolia, sekä teknisesti että ilmaisullisesti. Onni oli mukana kun tapasin balettituntien ja blogien kautta yhtälailla hurahtaneita harrastajia, ja meistä tuli ystäviä. Ja onnekas sattuma johdatti myös Kansallisbaletin kulissien taakse!

Vinkkasin siitä jo aiemmin, mutta olen siis todellakin kirjoittamassa pientä sarjaa SKB:n tanssijoitten arkisista jutuista. Kuten esimerkiksi kärkitossujen valmistelusta. Juuri nyt työn alla on Mira Ollilan ja Salla Eerolan haastattelut heidän tossu-tuunauksistaan. Lisäksi vilkaistaan Kansallisbaletin "tossulaan", eli kärkitossujen aarrekammioon. Kävin myös baletin aamutunnilla, siitä voikin lukea jo PTYD:n blogissa: Behind the Scenes at FNB: Company Class.

Eilen olin seuraamassa Bajadeerin harjoituksia, ja lauantaina menen katsomaan Minna "Minttu" Tervamäen jäähyväisnäytöstä. Jännittävää ja samalla niin haikeata.. Kirjoitan molemmista näytöksistä vielä oman postauksen. Eilen olivat päärooleissa Salla ja Jaakko Eerola - ja upea suoritus molemmilta! Sallan ilmavat ja korkeat hypyt etenkin tekivät suuren vaikutuksen, samoin hänen tyyni varmuutensa ja sensuelli pehmeytensä kaikissa liikkeissä. Mutta siitä lisää myöhemmin! Samalla reissulla otin kuvia Prinsessa Ruususen tutuista, nämä olivat esillä suuressa lämpiössä. Puvut ovat Erika Turusen käsialaa, ja itsessään jo taideteoksia. Näissä kun pääsisi tanssimaan, olisi kyllä todella ruusuinen fiilis!

Fouettés - Here I come!

Ihmeiden aika ei ole ohi.. Olin tänään tavan mukaan balettitunnilla, ja C laittoi meidät taas harjoittelemaan niitä "ihania" fouetté-piruetteja. Jotka ovat siis vain ihania ja upeita jos ne osaa. Tai voishan niitä tehdä joku mun puolesta, ja vaihdetaan sitten vain pää erikoistehosteiden avulla.. ;) Oli miten oli, fouetté-pirtsan kanssa olen vielä alkutekijöissä. Tajuan kyllä jotenkuten jo teorian ja olen  saanut harjoitella erittäin hyvän opettajan ohjauksessa, mutta puhtaasti olen silti pystynyt tekemään korkeintaan kaksi. Siis alle tupla-piruetti ja päälle kaksi fouettéta plus siisti lopetus. Vaikeinta mulle on säätää sen ekan piruetin nopeus, siten että saan tehtyä kunnon plien ennen kuin secondiin avaava jalka ehtii viedä mut pois akselista. Välillä meno on ollut aika villiä..

Anyway, tänään päästiin siis taas pyörimään. Ope vaan heitti että tehkää, ja ainakin 16 tai vähintään kahdeksan. Siinä ne ohjeet olikin. Mä en usein avaa suutani tunnilla (en melkein koskaan, ellei ope kysy jotain meiltä), mutta siinä kohtaa puhuin. "Anteeks, mut mun maksimi on ollut vasta kaksi.." Tarkoitin sillä sanoa  että yritän kyllä, mutta ei pidä odottaa mitään. Siihen ope, että tee sitten neljä. Ja että klassiseen balettiin kuuluu myös temppujen tekeminen (ja kuvittelenko vaan vai oliko äänensävy hieman ivallinen?). Kas kun mä olen aina ajatellut että aikuisen tanssijan kuuluisi ensisijaisesti oppia mahdollisimman puhdas tekniikka,  ja sitten tanssia. Siis todella tanssia. Tietty fouettét ja muut vastaavat ovat osa baletin liikekieltä, sokerina pohjalla ja silleen, mutta se ei tee tanssin harrastajasta luuseria jos kaikki temput ei kuulu repertuaariin.

(POST EDIT: yksi kommentoija käsitti vähän väärin, enkä selvästikään ilmaisut itseäni hyvin. Tarkoitin sanoa että aikuisen ei tarvitse treenata otsa rypyssä temppujen perässä, vaan että hänen pitää saada keskittyä puhtaan tekniikan opetteluun ja itse tanssimiseen! Mä kirjoitan näitä välillä yömyöhään, ei aina pysy näppis ajatusten perässä. En todellakaan ole sanomassa että aikuinen harrastaja ei saisi nauttia tanssimisesta ja ilmaisusta jos ei ole ensin opetellut täydellistä tekniikkaa. Sehän olis ihan bullshittiä. Ja mä en myöskään ymmärrä niitä joitten mielestä aikuisten harrastajien ei kuuluis missään nimessä mennä esiintymään, ei edes oppilasnäytökseen, koska se on heidän mielestä tosi noloa! Mutta ei kukaan meistä kuvittele olevansa joku balleriina, tehdään vaan parhaamme. Miksei aikuinen saisi nauttia esiintymisen huumasta?)

En tiedä, ehkä tämä ope ajatteli etten ole koskaan viitsinyt harjoitella tai että olen vaan avuton/lahjaton kun en osaa vielä? Hei, mä en oo tanssinut lapsesta saakka! Haluan kyllä tehdä töitä ja oppia, kunhan saan myös jotain koutsausta ja aikaa. Mutta tiedättekö mitä? Mulle tuli niin "whatever"-fiilis, etten ottanut yhtään paineita, ja muistelin vain mitä mun toinen ope oli takonut mulle kroppaan.. Musiikki alkoi, ja kun sain kerrankin hyvän tuplan alle fouettét vaan lähti pyörimään! Tein koko musan edestä, enkä ole koskaan tehnyt niin monta putkeen! Hittolainen! Mun teki oikeesti mieli huutaa opelle että hei tää oli parasta multa so far! Etenkin kun odotin jotain palautetta, ja erityisesti korjausta. Tiedän varsin hyvin että ne eivät olleet puhtaita, luultavasti aika karseita, mutta pääsin ympäri - ja vieläpä mun huonommalla puolella. 

Parasta kuitenkin että tiedän nyt.. Fouettét eivät ole mulle mahdottomia sittenkään. Nyt tarvii enää hioa niitä kauniiksi - siinä sitä onkin tekemistä. Ja se on tosi hyvä juttu, sillä mä rakastan baletin treenaamista yli kaiken!

Tähän loppuun vielä yksi hieno variaatio, POB:n Dorothee Gilbert tanssii:


Kuva ylinnä: Anastasia Matvienko, Mariinsky, rehearsal photo. © Gene Schiavone