7.9.11

Haaveista totta


Viime kevät-talvena haaveilin siitä miten huippua olisi jos molemmat suosikkiopettajani opettaisivat balettia samaan aikaan - siis sen sijan että yksi sijaistaa toista. G oli jäänyt lokakuun lopussa äityislomalle ja saimme ihanan M-P:n sijaistamaan, ikään kuin "läksiäislahjaksi". Tykästyin tunteihin heti, vaikka alku (ja jatko) oli vähintäänkin haastava. M-P:llä oli kuitenkin sama ote opettamiseen kuten "omalla opellani", eli tiukkaa settiä, paljon korjauksia ja hienosäätöä ja aina kannustavaa palautetta. Lisäksi hän toi ihan oman liikelaatunsa ja prima-balleriinan olemuksensa tunnille - jota ei aluksi tullut mieleenkään edes yrittää kopsata! Kuvittelin että se on hänen juttunsa - mutta hän halusikin että se huikea port de bras ja épaulement tehdään just niin eikä toisin.

Itse olin opetellut baletissa aina vain sen akateemisen tavan, joten oli ihan mieletön kokemus päästä tekemään jotain niin taiteellista. Vaikka huoletti välillä, että en kai näytä ihan hassulta wannabelta (en viittaa mihinkään tanssiryhmään).. Mutta hän vain kehoitti tekemään ja "liiottelemaan", ja että hän kyllä korjaisi jos mentäisiin ihan metsään! Löysinkin itsestäni ihan uusia ulottuvuuksia! Ilmaisun lisäksi keskityimme ihan yhtä paljon puhtaaseen tekniikkaan, nopeaan jalkatyöhön ja liikkeen venyvyyteen. Mitään ei tehdä sinne päin, tai "in-between" niin kuin M-P:llä on tapana sanoa.

Samalla kun kaikki nautimme tunneista, harmittelimme jo kovasti sitä että ilo päättyisi pian kevään loppuun. Vaikka mulla oli myös ikävää sitä omaa opettajaa, ja odotin jo innolla hänenkin tuntejaan. Sitten tulikin tieto että M-P olisi halukas jatkamaan syksyllä! Riemua! :)  Mutta: hän loukkasi selkänsä uudestaan toukokuun alussa, ja pahasti, emmekä tienneet milloin tulee ja tuleeko ollenkaan. Kesällä meillä olisi joka tapauksessa ollut muita opettajia, mutta oltiin me aika huolissamme..  Ja kun paluu viivästyi elokuussa vielä entisestään..

Eilen oli kuitenkin M-P:n comeback! Olin päättänyt mennä, vaikka nilkka ei ole vielä ihan 100% kunnossa. No way jättäisin väliin! Ja kannatti - tein varoen - eikä sattunut. Madame huomasi nilkkatuen ennen kuin ehdin sanoa mitään, mutta annoin ymmärtää että se on enää lievä ongelma. Pystyin lopulta jo tekemään hyppyjäkin! Ja onneksi. Kokeilin nimittäin ennen ekaa petit allegroa äkkiä sivussa, että miten sujuu, ja sitten M-P pyysikin jo näyttämään. Sen takia että hänen pitää todella varoa selkäänsä eikä siksi voi tehdä kaikkea. Olis ollut vähän noloa sanoa siinä kohtaa etten pysty hyppäämään (enkä olisi asiasta kertonut etukäteen).

Tunti oli muutenkin aivan ihana. Korjauksia tuli niin paljon että ihmettelin jo minne kaikki mun vanhat säädöt ovat kadonneet. Etenkin kun hän yhdessä kohtaa sanoi mulle "Do you remember? - We talked about this." Jep, eihän siitä ole kuin neljä kuukautta.

So happy to have you back! :)

15 comments:

  1. Vaikuttaa kyllä siltä että todellakin sun puheet M-P:stä pitää paikkansa. Olin todella vaikuttunut niistä uskomattoman kauniista liikkeistä kaikkein yksinkertaisimmissakin käden hengähdyksissä - ihan kaikessa. Ja tunnilla saa todella tehdä töitä ja korjauksia satelee :)

    ReplyDelete
  2. Mä täällä elättelen toiveita, että joku kerta pääsisin M-P:n tunnille :) Ja/tai G:n! :) Mutta haaveitahan on hyvä olla, eikös?

    ReplyDelete
  3. Hei Kirsi!

    Jep. Mulla ei ole tapana liioitella. ;)
    Mun yksi tanssi-kamuni totesikin että maksaisi rahaa jo siitä että näkisi M-P:n tanssivan vain käsillään!

    Upean esimerkin lisäksi hän on vain kertakaikkisen nero opettaja. Olen saanut niin paljon irti hänen opetuksistaan ja monista hienosäädöistä. Joskus se on vain senteistä kiinni onko joku liike/asento ihan ok vai oikeasti hyvä! Vaatii todella tarkkaa silmää ja kykyä (sekä vilpitöntä halua)välittää se tieto/taito eteenpäin oppilaalle.

    M-P vaatii paljon, myös moitteetonta käytöstä ja 100% keskittymistä. Mutta ei tarvitse olla täydellinen. Jos sarjat menevät sekaisin, pitää vain jatkaa ja yrittää (aina) parhaansa. Jos tekee virheitä siihen ei kaadu koko tunti. Hän korjaa, ja kannustaa, mutta ei arvostele.

    Ja kaiken tämän lisäksi hän on todella herttainen.

    Jep. Mä fanitan. :) ;)

    ReplyDelete
  4. Iepukka, moi :)

    Haaveita pitää olla! Toivon että säkin pääsisit joskus, vaikka sille vikalle pointe-tunnille. Viime tiistai olis ollut varmaan just sopiva kun aloitettiin vähän hitaammin pitkän tauon jälkeen.

    Mites tän sais järjestettyä? :)

    ReplyDelete
  5. Haha! mäkin voisin melkein maksaa siitä!

    Odotukset on kyllä todella korkeella tuleville tunneille :) Kunhan muistais että siellä ollaan oppimassa eikä vaan ihastelemassa... ;)

    ReplyDelete
  6. Aaah M-P on ihana!!!! Mä kävin tiistaina sen tunnila, näin Johanna sutkin vilaukselta mutten kehdannut moikata, sulla oli varmaan ollu Marie-Pierree toooosiiii ikävä. Ja sul oli se haalari, tosi nätti sun päällä.
    Mun mä oikeestaan tulin kysyy sulta tätä: M-P laitto meille tendu sarjan mutta mun mielestä puhui degage-liikkestä (en osaa kirjottaa oikein :P)
    Että onko se sama asia?

    Ja joo, korjauksia satelee, kuulen turhan usein jotain tyyliin: "down with your
    shoulders" :D

    Mut M-P on vaan kaikin tavoin ihana!!! Se on kaunis, kiltti, lempeä, ei turhautunu kun en vaan osannut tehdä attitudea millään (enkä sitäkään osaa kirjottaa)
    Se vaan on uskomaton!!!!

    T: kynttilä

    ReplyDelete
  7. Sillä "turhan usein" tarkoitan että en muista pitää olkapäitä alhaalla :D

    ReplyDelete
  8. Hei Kynttilä!

    Juu, on tosi ihanaa kun M-P on taas opettamassa - mulla oli todella ollut jo ikävä häntä :)

    Mutta tule moikkaan joku kerta, on hauska tavata lukijoita ja muita balettiin hurahtaneita!

    Kiitos muuten, haalari on päällä tosi lämmin ja mukava. Ei raskis riisua lainkaan - mutta sitten ope ei näe polvia kunnolla (haalari on niin löysä).

    Korjauksia satelee, eikä kaikkea voi mitenkään sisäistää kerralla. Mieti niitä hartioita muulloinkin kuin tunneilla.. Monilla (ellei kaikilla) on tapana jännittää ja nostaa olkapäitä ylös, vaiks ois vain puolen sentin verran. Rentouta hartiat ja hengitä. :)

    AI niin, sun kysymys! Se on vähän baletin koulukunnasta ja opettajien tottumuksista kiinni miten tiettyjä liikkeitä kutsutaan. M-P opettaaa ranskalaisen koulukunnan mukaan (vanhin kaikista).

    Degagé tarkoittaa itse asiassa irrottautumista, eli yksi jalka eroaa toisesta (ilman painonvaihtoa).

    Tendu tarkoittaa venyttämistä, ja koska degagéssa jalkaa myös venytetään pitkäksi, puhutaan toisissa koulukunnissa myös tendu degagésta (tai battement tendu). Ja siitä se onkin lyhentynyt tenduksi. Mikä Ranskassa tarkoittais: Venytä!

    Eli arvasit ihan oikein että kyseessä on sama asia.

    Kirjoitin tästä asiasta ihan oman postauksen, käypä lukemassa:

    Tossujen tuunausta ja balettiranskaa

    P.S. Attitude on kirjoitettu oikein :)

    ReplyDelete
  9. Kiva, että sinua opettaa opettajat joista pidät! :)
    Kysyisin viisaamman neuvoa kärkitossuista kun pari asiaa askarruttaa mieltä kovasti. Toivottavasti se sopii? Ensinnäkin kannattaako kärkitossuja vaihdella eri jalkoihin vai pitää sama tossu aina samassa jalassa? Ja jos kannattaisi niin miksi? Olen ainakin huomannu, että ne alkavat muotoutumaan jalan mukaan. Ja toisekseen mietin, kuinka samanlaisia käsin tehtyjen kärkitossujen voin olettaa olevan? Toinen tossu on hieman reilumpi kuin toinen. Onko se ihan normaalia vai mahdollinen valmistusvirhe?

    Kiitos paljon sinulle, jos jaksat vastata kysymyksiini. Hauskoja tanssitunteja ja toivottavasti jalkasi paranee pian kokonaan.

    t. Ekat kärkitossut

    ReplyDelete
  10. Edellinen anonyymi täällä vielä hei! Sitä vielä mietin, kuinka kauan yhdet kärkitossut suunnilleen kestävät? Tietenkin se riippuu tanssin määrästä, mutta jos vasta aloittelen ja teen 30min viikossa kärjillä. Voinko olettaa kärkitossujeni elävän kuinka pitkään? Entä mistä tiedän milloin tossut täytyy vaihtaa uusiin?
    Kiitos vielä kertaalleen!

    ReplyDelete
  11. Hei kärkitossu-anonyymi :)

    Tosssuissa voi olla hyvin pieniä eroja, muttei yleensä merkittäviä. Ennen kuin lähdet ajamaan tossuja sisään, on kuiteskin hyvä mallata kumpaakin tossua kumpaankin jalkaan. Mun nykyisissä tossuissa katsotiin että toinen sopi paremmin vasempaan jalkaan kuin toinen. Ero on kyllä niin että sitä hädin tuskin huomaa.

    Eroja on enemmän parista toiseen. Eli jos ostat aina samaa mallia (ja kokoa), voi olla silti eroavaisuuksia. Siksi on suositeltavaa sovittaa aina se tuttukin malli.

    Todennäköisempää on että jalkasi ovat (hieman) eri paria. Ei taida olla kenenkään jalat aivan 100% samanlaiset. Mulla esim oikea jalkapöytä on leveämpi ja vasen jalka muutaman millin pidempi. Mikä tuntuu tietenkin tossuissa.

    Kun ajat tossusi sisään, laita toiseen joku merkki sisään niin tiedät kumpi on vasen ja kumpi oikea. ELI: tossuja ei kannata vaihtaa jalasta toiseen. On vain hyvä että ne muotoutuvat jalan mukaan.

    Tossujen kesto riippuu tosiaan siitä miten paljon käytät, ja siitä millainen tossu on. Toiset ovat nopeammin sopivia, mutta kestävät käytössä lyhyemmän ajan.

    En voi suoralta kädeltä arvioida kauan saat tanssia nykyisten tossujesi kanssa. 30 min kerran viikossa - käyttöikä voi olla 3 kuukautta tai yhtä hyvin puoli vuotta.

    MUISTA AINA: tunnin jälkeen kuljeta tossuja ilmavasti, esim. verkkopussissa, ja kun tulet kotiin laita tossusi kuivumaan vähintään 36 tunniksi. Ota tossusta kaikki mahdolliset pehmusteet pois, avaa nauhat ja nojauta vaikka seinää vasten. Näin käyttöikä pitenee taatusti.

    Toiset käyttävät myös oksalakkaa tai nestemäisiä pikaliimoja tossujen sisällä, boksin etuosassa. Nämä kovettavat tossuja ja tiivistät hikoilua vastaan. Kysy opettajaltasi ennen kuin kokeilet mitään.

    Kun tossut ovat mennyttä, huomaat sen kyllä. Tossusta lähtee tuki, jalkasi valuu sisään, et pysty yhtäkkiä enää tekemään samoja asioita. Yleensä tämä tapahtuu just silloin kun tossu on parhaimillaan.. Tossu voi myös natista ja ritistä kun sisällä oleva materiaali ei enää pysy kasassa. Kannattaa ajoissa varata uudet tossut tilalle.

    Ja kysy myös omalta opeltasi neuvoa, jos tossut tuntuvat oudolta, etkä pysty tanssimaan kunnolla.

    ReplyDelete
  12. Hei kaikki!

    Toivottavasti Johanna sun jalka paranee nyt nopeasti! Mäkin olin M-P:n tunnilla (perustaso), oli kivaa mutta ehdittiin tosi vähän, tunti kun on vain 60min ja alkuun menee aina aikaa tankosarjojen perinpohjaisempaan läpikäyntiin. Kyllä se siitä nopeutuu ja ilolla odotan seuraavia tunteja!

    Mulla oli muuten tiistaina juhlapäivä, balettiharrastukseni täytti yhden vuoden! Juhlin sitä tunnin jälkeen skumpalla hyvässä seurassa. :)

    Iepukka, mites toi syysloma? Onko teillä koko viikko lomaa? Jos on, niin varaa ma-ti illat Helsingissä oloon!

    ReplyDelete
  13. Paljon Onnea 1-vuotiaalle! :))

    Ja tyylillä juhlit, skumppa kun on jokaisen aikuisen balleriinan itseoikeutettu juoma!

    Kiva että säkin pääsit M-P:n tunnille. Alku uuden luokan kanssa on pakostakin hitaampaa, varsin kun teitä on niin monta. Olet varmaan huomannut, että M-P on varsin perinpohjainen ja vaativa. Hänelle ei kelpaa mikään sinnepäin näennäis-baletti..

    Jollain toisella opella saattaa olla jo alkeissa vaikeampaa matskua kuin M-P:llä on perustasolla, mutta musta ei ole mitään järkeä räpeltää ja säheltää jotain olemattomalla tekniikalla. Mielummin etenee hitaasti ja huolellisesti, ja korjaa sitten kunnon satoa! :)

    Ja ne Marie-Pierren korjaukset ja huomiot ovat todella kullan arvoisia. Siihen päälle vielä Gabriellan bootcamp, niin avot! :)

    ReplyDelete
  14. Kärkitossuista kysellyt anonyymi kiittää ja kumartaa ihanan kattavasta vastauksesta! :)

    ReplyDelete
  15. Anna on mulla koko viikko, näillä näkymin :) Mut ne ma-ti-tunnit on kai aika täys...? Saako silloin tulla ylimääräisiä? Tai mahtuukohan ees... Pe oli myös yks tunti, joka houkuttelis. Mutta täytyypäs vielä katsella :)

    ReplyDelete