Balettijunassa - On Board the Balletrain

Kansallisbaletin balettijuna lähtee kohti Oulua tasan klo 8.35. Tavallisesti istuisin paikallani, mutta tässä junassa olo on kuin lapsena - pitää lähteä heti kierrokselle! Suuntaan ensimmäiseksi veturin viereiseen näyttelyvaunuun, eli balettistudioon. Vaunusta on poistettu penkit, ja tilaa on yllättävän paljon: tankoharjoitusten lisäksi balettivaunussa mahtuisi tekemään muutaman vähemmin liikkuvan keskilattiasarjan. Paitsi että junakin on liikkeessä, ja heiluu miten sattuu. Vähän niin kuin minä huonona treenipäivänä. Mutta koska olen sen hetken yksin, en malta olla kokeilematta: lasken toisen käden tangontapaiselle ja maisemien vilahtaessa ohi teen muutaman plién ja tendun. Naurattaa. Oman pikku balettisessioni jälkeen hipsin takaisin muitten ilmoille.

The Balletrain leaves for Oulu at 8:35 in the morning. Usually I would remain in my seat, read a book or take a nap... But on this train, I feel like a kid again. There are railroad cars to explore, and dancers to meet! My first stop is the mobile dance studio, which feels surprisingly spacious. There are a few barres along the walls, and there's enough floor space for some tombé pas de bourrés and pirouettes. Except, you would be kind of crazy to attempt those on a moving train! But I cannot resist the lure of barre, I have to do some pliés and tendus while the landscape rushes by. So much fun! After my private ballet session, I head back to where the dancers are.

Salonkivaunussa on jo täysi tohina päällä, Grevellä ja muilla (hallinto/tuotanto/viestintä) läppikset auki, ja joku median ihminen päivittää jo kuvia toimitukseensa. Mielenkiintoista, mutta minua kiinnostavat enemmän seuraavien vaunujen tanssijat. Sinne siis. Kuljen ravintolavaunun läpi ensimmäiseen varsinaiseen istumavaunuun, ja yks kaks rupeaa ujostuttamaan. Näen paljon tuttuja kasvoja, ja jotkut katsovat uteliaina ja ystävällisesti takaisin - mutta kuinka moni osaa yhdistää naamani blogiin, saatikaan että olisi lukenut sitä? Ehkä pitävät minua toimittajana... Hetken aikaa on hämmentyneen epävarma olo, mutta sitten muistan että meitä junassa olijoita yhdistää rakkaus tanssiin. Siitä on hyvä lähteä liikkeelle! Tervehdin kaikkia ja vaihdan kuulumisia muutaman ennestään tutun kanssa. Tiina Myllymäki on aina yhtä mukava. Ihailen hänen musikaalista ja ilmaisullista tapaansa tanssia, hänessä on sekä herkkyyttä että voimaa. Oulussa Tiina tanssii Lumikuningattaren ja Niiskuneidin, muttei lähde tänä kesänä kiertueelle. Kenneth Greven uuden Merenneito-baletin kanssa hänellä on joka tapauksessa työntäyteinen syksy edessä.

The saloon coach is already buzzing. Artistic Director Kenneth Greve and his staff all have their laptops and smart phones open, and are busy working, organizing and social media sharing. The other media reps are also busy editing first photos from the flashmob, but my wi-fi doesn't work, so I can focus on more interesting things. I walk through the restaurant car into the first seating car, which is packed with trained dancers (pun intended). This train is exclusively ballet, and I feel like a fish in the sea, except... Suddenly I'm overcome with shyness. I see a lot of friendly faces, but how many know about my ballet blog? Maybe they think I'm a real reporter? But it's just me, an adult ballet student who happens to blog about her classes and experiences. For a moment, I don't feel quite legit... Then I remember that we all share a passion for dance. We do the same pliés and tendus at the beginning of class, and while we dance with different abilities, it's still ballet (more or less).

I take a step forward, and smile. There's principal dancer Tiina Myllymäki, she's always very nice and friendly. Tiina is dancing the role of Snow Queen in FNB's Ballet All Stars show, as well as Snork Maiden from the Moomin ballet. Two parts which could not be further removed from each other! One is a femme fatale with freezing superpowers, the other is sweet and lovable - and dressed in a hippo-like costume. I admire Tiina's versatility, musicality, and her expressive way of dancing. She is both sensitive, sensual and strong. After the summer break, she will continue working with Kenneth Greve on the new Little Mermaid -ballet. I haven't heard anything, but I expect her to be promoted to étoile before the end of this year.

Toisesta osastosta bongaan ensitanssija Michal Krčmářin. Michalin kanssa ollaan tuoreita facebook-tuttuja, mutta emme ole koskaan vielä keskustelleet kasvotusten. Oikeana herrasmiehenä hän ehtii esittäytyä ensin, ja juttelemme hetken kesän tanssikuvioista. Michal ei myöskään lähde kiertueelle, mutta tanssii seuraavaksi jo 6. kesäkuuta Olympiastadionilla Uuden Lastensairaalan Live Aid -konsertissa. Sen lisäksi hän esiintyy kesän mittaan vielä parissa gaalassa yhdessä Eun-Ji Ha:n kanssa. Kysyn Michalilta miten hän pitää itsensä loman aikana kunnossa, ja miten valmistautuu näytöksiin. No, vapaapäivinään hän ottaa rennosti. Näytöksen lähestyessä hän treenaa paikallisen balettiryhmän aamutunneilla. Kuulostaa helpolta, mutta olen nähnyt Michalin lavalla. Moisiin suorituksiin ei pysty ilman itsekuria ja kovaa työtä. Mutta Michal on vaatimaton, ei tee itsestään numeroa. Todella symppis nuori mies, ja upea tanssija!

Michal Krčmář demonstrating grand plié in seconde. Turn-out! Mikä aukikierto...

In the next department, I spot the young and very handsome principal dancer Michal Krčmář. Because of my blogging, we are recent facebook friends, but have never talked in person. Michal sees me, and being a true gentleman, introduces himself first. We chat about his summer dance plans. Michal is not going on FNB's summer tour (which starts a few days after Oulu's All Stars show), but he is performing in several galas. I ask him how he stays in shape during the break and between shows. Well, when he's not working, he's relaxing. No dancing. Before shows, he takes class with local companies. It sounds simple, but I've seen Michal Krčmář on stage. You cannot dance at such an awesome level without a lot of disciplined and hard work. But he looks like he's having a good time, and enjoying his career. He's modest about it, and very nice to talk to. Really a great dancer, and a great guy!

I head back to the mobile dance studio, which is no longer empty. I ask a few dancers if they'd be willing to pose for my camera, and they're immediately game. Claire Voss and Alfio Drago slide into a side-by-side split, and are clearly having fun with it. It's all about location, location, location! After splits, a showing of attitudes, and my camera is not the only one capturing their trained pas de deux. I'm eager to get more shots, so I ask Claire to extend into arabesque. We take quite a few pictures, and I'm impressed by her beautiful lines and fun personality. Oh, and about Alfio... Apparently quite a few FNB ballet school students are enamoured with him, and it's easy to see why. He's cute and charming - and he can dance!

Alfio Drago and Claire Voss.

Claire Voss.

Suuntaan takaisin "tanssistudioon". Nyt vaunun ovat löytäneet muutkin, ja yllytän pari tanssijaa poseerauksiin lattialle ja tangon ääreen. Alfio Drago (Italia) ja Claire Voss (Ranska) ovat heti menossa mukana: ensin venyvät spagaatit vieri vieressä, sitten attitudet. Pyydän Clairelta vielä arabeskia, ja vaikutun hänen upeista linjoistaan.

Kansallisbaletti on kansainvälinen ryhmä, ja englannilla pärjää parhaiten, mutta seuraavaksi jututan Sara Saviolaa ja Emmi Pennasta ihan suomeksi. Koska pidän itsekin pitkää kesätaukoa baletista, minua kiinnostaa miten he pysyvät kunnossa kesä- ja heinäkuun ajan. Emmi toteaa heti alkuun että vaikka baletti on heidänkin intohimonsa, niin se on myös työ - ja työstä on välillä hyvä pitää lomaa! Mutta kukaan tanssijoista ei laiskottele koko kesää! Sara kertoo että kahteen-kolmeen viikkoon hän ei aio tehdä mitään (ja syödä mitä haluaa), mutta sen jälkeen on jo huolehdittava kunnosta. Talon fysioterapeutit ovat suunnitelleet tanssijoille oman lenkkeily- ja salitreenin joka nostaa kuntoa ja vahvistaa myös baletissa vähemmälle huomiolle jääviä lihaksia ja liikeratoja. Kesällä on kiva kokeilla myös jotain ihan muuta, esimerkiksi erilaisia tanssin workshoppeja. Sellaista mihin normaalisti ei ole aikaa tai tilaisuutta. Workshopit avartavat ja rikastuttavat omaa liikekieltä, ja tukevat tanssijan työtä ja kehitystä. Moni lähtee kesäisin ulkomaille syventämään osaamistaan, ja kursseihin on myös mahdollista hakea apurahoja. Sekä Emmi että Sara pitävät tärkeimpänä sitä että kesä tuo vaihtelua päälle ja kropalle. Elokuun alussa alkavat sitten taas omat balettitunnit, hyvissä ajoin ennen ensimmäisiä esityksiä.

Kysyn myös miten he harjoittelevat kiertueen aikana, onko heillä joku yhteinen aamutunti tai lämmittelytanko ennen esitystä... Emmi kertoo että Oulun "Baletti All Stars" -näytöksessä heillä on yhteinen treenitunti oman säestäjän kera, jo pelkästään ohjelmiston vaatimustason vuoksi. Olin seuraamassa samaista treeniä Helsingin Jäähallissa, ja Pointe Til You Dropin facebook-sivulla löytyykin lyhyt videoklippi tangon adagio-osuudesta (warm-up barre). Emmi: "Varsinainen kesäkiertue toimii kuitenkin eri puittein ja siellä lämmittely on omalla vastuulla, koska mahdollisuutta yhteiselle tunnille ei ole." Ryhmän aamutreenit ovat kuitenkin välttämättömiä pitkällä aikavälillä: "Jokainen treenitunti vie parempaan suuntaan ja on tärkeä. Ilman tätä yksittäisten treenituntien kokonaisuutta ei voi yltää näytöksien vaatimalle tasolle. Mutta jos juuri ennen näytöstä treenitunti jää puitteiden takia välistä, sillä ei enää ole vaikutusta kyseisen näytöksen tasoon."

Talking to Sara Saviola (on the left) and Emmi Pennanen (seated). Did not notice being in the picture..

The Finnish National Ballet is an international company, and besides the language of dance, it's easiest to communicate in English. But my next chat is in Finnish, as I talk to Sara Saviola and Emmi Pennanen. Since I'll be soon taking a very long ballet break, I want to know how they stay in shape during the 2-month summer break. Emmi is first to say that while ballet is their passion, it's also work. And once in a while, you need a vacation - even from dance! Which doesn't mean that any of the dancers will be lazy all summer. Sara tells me that after 2-3 weeks of doing nothing (and eating anything), it's time to get back into shape. The in-house physiotherapists have designed a fitness routine that allows dancers to build strength and endurance gradually, while also working other muscle groups and movement patterns. Ballet class is pretty repetitive on the body, and not an all-inclusive work-out. It's good to have change and variety, also for the mind. Some like to travel abroad for courses and workshops, to push comfort zones and discover new ways to move and to dance. At the beginning of August, it's back to work and company class.

I'm also curious about training on tour. FNB's Summer Tour (not the entire company) is performing in a different city every day for a week, except for the weekend. Do they have class, or a warm-up barre before the show? Emmi tells me that before the big "Ballet All Stars" -shows they have company warm-up class, accompanied by FNB's own pianist. The programm is so demanding that it is absolutely neccessary. But the summer tours are held on outdoor stages, and the conditions mean that dancers have to adapt. Everyone is responsible for their own warm-up, and every dancer is pro enough to make sure they're ready for the show. Of course, every single company class is crucial for maintenance of technique and long-term progress... But if conditions dictate that class cannot be held right before a (summer tour) show, it does not effect the quality of the performance.

Kansallisbaletin flashmob-crew. Muita nopeampi kaveri: Florian Sollfrank. When the boss says ecarté, you obey!

There's so much to ask, but not enough time. I wish I could take the train all the way to Oulu! Hell, I would love to blog their entire tour! After 25 years of ballet, I'm still fascinated... And I've never been this close to the professional world of ballet. It's new and very exciting! Later, I have a facebook chat with Kailey Kaba, one of the touring dancers. I want to know about her pointe shoes. Kailey: "I brought four pairs of pointe shoes: two normal color, one skin color and one for the "Angustura" moomin costumes. Some of the pointe shoes are softer or harder and they may have to be changed out half way through the tour. They're from Freed of London. The maker is anchor." That's one of the many things which set pros apart from students and recreational dancers: pointe shoes are both custom and supplied by the company. I've been to FNB's shoe room, it's nothing like your local dance store...


Balettijunassa aika rientää, Tampereelle on alle kahden tunnin reissu. Kysyn Greveltä josko olisi mahdollista pitää vielä yksi isompi kuvaussessio tanssistudiovaunussa, ja hän ilmoittaakin flashmob-ryhmälle että menevät lämmittelemään ennen Tampereen Rautatieasemalle saapumista. Lämmittely tarkoittaa näyttäviä jalan nostoja, ja räpsin kuvia minkä kerkiän. Kaikilla on hauskaa. Tampereella ehdin todistaa vielä yhden flashmob-baletin ja sitten onkin aika jättää Balettijunalle haikeat hyvästit. Mikä kyyti! Mikä ihana energia ja tanssin ilo, koko vaunun täydeltä!

Time flies on the Balletrain. We are soon arriving in Tampere, and I'm still missing photos. I ask Kenneth Greve if we could some more pictures at the barre, with big poses, developpés and such. It's an unique occasion and opportunity, and I'll be damned if it's missed! Greve agrees, and notifies the flashmob dancers that warm-up is in the ballet-car, photo-op included. I get my fun shots, and it's a good time all around. In Tampere, I get to watch another surprise ballet flashmob, but my ride stops here. I feel a little sad to leave the Balletrain behind, it was such a cool ride. All that positive energy and joy of dance! But I'm happy to see some of the dancers soon again, at the Kuopio Dance Festival. The FNB Summer Tour will have their last show on the first day of the festival (June 10th), and I'll be there!


Missed the first part of the Balletrain? Read here: Boarding the Balletrain!

Legs up!

Balettijunaan! Boarding the BalleTrain!

Kansallisbaletin flashmob Rautatieasemalla. Finnish National Ballet flashmob at Helsinki Central Railway Station.
Photography by principal dancer Tiina Myllymäki.

Herätys aamukuudelta (kaiken varalta kaksi kelloa soimassa), pikainen suihku, kahvia, asunvaihto kahdesti, valmiiksi pakattu reppu selkään ja Rautatieasemalla kello kahdeksan. Kansallisbaletin kesäkiertue starttaa tänään Helsingistä ja pääsen balettijunan kyydissä Tampereelle asti. Suuntaan laiturille seitsemän, mutta olisin löytänyt perille myös seuraamalla joka paikassa viliseviä balettitanssijoita - heistä kun ei voi erehtyä! Kun olen ilmoittautunut, käyn ostamassa päivän toisen kahvin. En ole ainoa, tanssijoita on kahvilakioskin edessä jonoksi asti. Osalla heistä on työntäyteinen aamu: kun muut voivat jo astua junaan, flashmob-ryhmällä on yllätysesitys suuressa asemahallissa klo 8.20.

Wake-up call at 6 A.M with two alarms set - no way I can be late today! I take a quick shower, have coffee, change clothes twice, grab my pre-packed rucksac, and make my way to the Helsinki Central Railway Station. The Finnish National Ballet's summer tour starts today, and I get to ride the exclusive ballet-train from Helsinki to Tampere! We're meeting on platform 7, at eight o'clock, well in time before the train leaves at 8:35. Inside the station, I spot dancers everywhere, many in line at the coffee-shop. While most of the company gets to board the train, some twenty dancer are preparing for the ballet flashmob. Can you imagine performing that early in the morning, without a a proper warm-up, in front of an unsuspecting audience of commuters?

Ennen baletillista flashmobbausta ehdin jutella Linda Haakanan kanssa kesäkiertueen iloista ja haasteista. Muistelin viime kesän onnetonta säätä, ja kuinka Helsingissä melkein puolet ohjelmasta jouduttiin peruumaan kaatosateessa vaarallisen liukkaaksi muodostuneen lavan takia. Tein sinä kesänä poikkeusreitin Lahteen jotta olisin nähnyt koko ohjelman: Lahdessa kun on hieno Sibeliustalo, ja tanssijoille paljon suotuisammat tilat esiintyä. Mutta Linda yllättää. Hän kertoo että nimenomaan ulkolavalla esiintyminen on heille erikoisen hienoa, koska joka kiertuepäivä on erilainen ja yleisö on todella lähellä! Pieni sade ei haittaa, joskus osa esityksestä on tanssittu taempana lavalla jonne puolikas katos on antanut suojaa. Ja vaihtuvista olosuhteista selvitään erilaisilla varotoimenpiteillä: epätasaisen lavan kuoppia merkataan teipillä jotta ballerina ei astuisi kärjellä nurin. Itse asiassa kesäkiertue on niin suosittu että kaikki halukkaat eivät päässeet mukaan: konkareita karsittiin jotta uudetkin tanssijat saisivat kokea kiertuen iloja! Samalla kun jutellaan, Linda verryttelee kevyesti, sillä kohta on shown vuoro... Näin aikaisin aamusta ei ole yhteistä treenituntia, jokainen huolehtii itse siitä että on valmis esiintymään. Päästän Lindan valmistautumaan ja hipsin halliin etsimään sopivaa paikkaa.

Before the flashmob takes over, I have a chat with principal dancer Linda Haakana about the fun and challenges of summer touring. I'm reminded of last year's abysmal weather conditions, when heavy rain flooded Helsinki's open air stage, rendering the floor dangerously slippery. Half of the programm had to be cancelled at the last minute, because the conditions were impossible for pointe shoes. That summer I made a detour to the city of Lahti so that I could see the entire programm. In Lahti, the company got to perform inside the new Sibelius concert hall, with pretty much ideal conditions. However, Linda surprises me: She says that for the dancers it's precisely the open air stages what makes summer touring so much fun! Even though Finnish summer is very unpredictable, and every show comes with a "weather reservation." But, the dancers like the change, and they love to dance close to their audience! And when conditions are not ideal, the crew and dancers have learned to adapt. For instance, dancing further back on the stage, under half of a tented roof for dry shelter. Or marking uneven floor spots with tape, so that the ballerina knows to avoid piqué-ing into a hole. In fact, the 1-week summer tour has become so popular among the dancers that not enough spots were open this year! The company members with the most summer tours had to make way for new dancers to enjoy the experience. While we are talking, Linda is limbering up a bit and getting ready to flashmob. I wish her fun, and go find a good spot in the station...

Move it! You can ballet anywhere! Photography (c) Johanna / Pointe Til You Drop.

It's not yet rush-hour, so there's plenty of space for the dancers. They are standing here and there, in small groups, browsing through a newsstand, acting more or less normal. Then, the loudspeaker announces that something special is about to happen, music starts to play, and the flashmob ballet crew conquers the floor! If the dancers were sleepy before, you can't tell now. So much energy and joy of dance! There are a few news crews recording the show with their big pro equipment, but I also manage to get a nice clip with my camera. It's a bit blurry in parts, because it really was very early in the morning... You can view the video on Pointe Til You Drop's facebook page: Ballet Flashmob Helsinki Railway Station.

Vielä ei ole kiireisin aamuruuhka, joten hallissa on tilaa. Tanssijat ovat soluttautuneet sinne sun tänne kunnes VR kuuluttaa tapahtumasta, musiikki soi ja baletti valtaa suuren asemahallin. Mikä meno! Maikkari oli paikalla kuvaamassa pätkää kymmenen uutisiin, mutta nauhoitin minäkin osan showsta videolle. Sen voi käydä katsomassa Pointe Til You Drop:in facebook-sivulla: Ballet Flashmob Helsinki Railway Station. Flashmobin jälkeen ei jää paljon aikaa ihmetellä, juna lähtee laiturilta tasan klo 8.35. Baletin johtaja Kenneth Greve ja tuottaja Timo Sokura leväyttävät jättikokoisen banderollin auki ("Baletti kiertää kesällä Suomea") ja seuraavat tanssijoita junaan. Minä perässä.

Kansallisbaletin ja VR:n erikoisjunassa on veturin lisäksi kuusi vaunua: näyttelyvaunuksi kutsuttu tanssistudio josta on purettu penkit, salonkivaunu joka toimii hallinnon ja median päämajana, ravintolavaunu ja kaksi istumavaunua. Ulkoa juna on tavallisen näköinen, mutta sisällä mikään ei ole tavanomaista. Olen matkustanut pienestä pitäen Euroopan junissa, mutta tämä on eittämättä coolein juna ikinä. Eikä tässä junassa kysytä matkalippuja! Vien reppuni salonkivaunuun, ja lähden kierrokselle.  Jatkuu...

After the flashmob, not much time remains to stand around. The dancers board the BalleTrain (my wording), followed by the media and myself. The train looks normal from the outside, consisting of one locomotive and six railroad cars. But, having travelled Europe by train since before I could walk, I can tell you there's nothing normal about this ride... I'm told to drop off my stuff in the fancy saloon car (HQ of Artistic Director, staff and media), and for the next hour and 40 minutes, it's the coolest train ride ever!

To be continued...

All dancers, please board the train!

Ensimmäinen ja luultavasti ainoa kerta salonkivaunussa! First time in saloon coach.

But first, coffee. Michal Krčmář, principal dancer, is enjoying a well-earned java after the flashmob.
Ilman kahvia ei lähde päivä käyntiin. Michal Krčmář on tosin tässä kohtaa jo tanssinut flashmob-ryhmässä.
Michal on muuten tosi symppis, rento ja ystävällinen nuori mies. Ja tietenkin upea tanssija!

Ballet studio on the tracks. But where are all the trained dancers? Stay tuned...
Balettistudio raiteilla. Mutta missä tanssijat? Se selviää ensi jaksossa...

Baletti All Stars: Tanssia tähtien kanssa

Lämmittelytanko. Kuva (c) Johanna Aurava.

Seison pimeässä jäähallissa, tuntia ennen ovien avaamista. Tekniikka testaa valoja, värejä, heijastuksia, on ja off. Näen hahmoja kaukana lavalla, tankojen vieressä ja välissä. Taipuvia vartaloita, venyviä, ojentuvia jalkoja, käsiä jotka piirtävät pitkiä kaaria... Kansallisbaletin tanssijat ovat valmistautumassa illan esitykseen puolen tunnin lämmittelytangolla: tutut pliét, tendut, degagét, fonduet, rondit, frappéet, developpéet, tasapainot, omat venytykset, grand battementit. Pianisti Dmitry Pavlov säsestää, balettimestari Jarmo Rastas kulkee hyräillen tankojen välissä. Tunnelma on keskittynyt, lähestulkoon harras - vielä ei ole yleisöä kenelle esiintyä. Vielä on hetki omaa aikaa, ennen kuin tanssijat antavat kaikkensa katsojille.

Passé retiré, tasapaino. Kuva (c) Johanna Aurava.

Saan ottaa kuvia, mutta vaihtuvat valot tekevät kuvaamisesta vähintään haastavan. Missaan useita unelmaotoksia, upeita arabeskeja ja korkeita jalan nostoja. Tangon jälkeen muutama tanssija testailee piruettejaan, varoituksetta tietenkin. Taisi olla amerikkalainen Rebecca King joka pyöräytti yks kaks kutospiruetin (tai seiskan, laskut menivät sekaisin)! Sen kun olisi saanut videolle... Tangon jälkeen ei seuraa balettitunneilta tuttua keskilattiaharjoitusta, vaan tanssijat vetäytyvät lavan taakse ja yleisö alkaa valua sisään. Väkeä on vähemmän kuin Hartwall-areenassa kaksi vuotta sitten, mutta silloin tapahtuma oli ilmainen. Tällä kertaa show maksoi leffalipun verran, kokonaiset 10 euroa! Minusta on mahtavaa että Ooppera vie Kansallisbalettia kaikkien ulottuville ja nähtäville, kiertueille ja ulkolavoille, kouluihin, kauppakeskuksiin ja toreille. Baletti ei ole elitismiä vaan koko kansan kulttuuria!


Lauantai-illassa kolmituhatpäinen kansa lämpenee tosin hieman hitaasti. Aplodit kuulostivat alkuun yllättävän vaimealta, vai sanoisko kohteliaalta. Syy ei kuitenkaan ollut esityksessä, vaan paikassa. Jäähalli on suuri tila, näkyvyys ei ole samaa luokkaa kuin oopperatalolla. Lava on permantoon nähden liian matala, moni näkee tanssijoitten jalkojen sijan toisten katsojien päitä. Konsertissa sillä ei olisi väliä, mutta tanssia pitää voida nähdä päästä varpaisiin asti! Itselläni kävi kuitenkin tuuri: istuin permannon ekalla rivillä. En siis voi valittaa, vaikka harmittaakin muitten puolesta. Illan juontaja Marko Keränen lämmitteli yleisöä tosissaan, ja lopulta tanssijat valloittivat yleisönsä!

Ensimmäinen baletti on katkelma Anandah Konosen koreografiasta Muumipeikko ja pyrstötähti. Se on illan teoksista ainoa mitä en ole aikaisemmin nähnyt. Puvustus on ihana, hahmot ovat mainioita ja Panu Aaltion musiikki kantaa tarinaa. Ja voi miten sulokkaasti Niiskuneiti (Tiina Myllymäki) tanssii valtaisasta muumiasustaan huolimatta!

Toisessa teoksessa lähdetään täysin eri raiteille. Jacopo Godanin Spazio-Tempo on nykybalettia, ja jos en olisi tiennyt paremmin, olisin luullut sitä Forsythen koreografiaksi! Vaikutteista viis, biisi on magneettinen. Alussa ryhmä liikkuu aaltomaisesti kuin yhtenä organismina, ja mieleen tulee kuva vedenalaisesta korallista... Sitten liike on terävämpää, iskevää, jopa agressiivista. Yhden naistanssijan soolo on huikea, mutta en tiedä hänen nimeään. Ohjelmalehtiseen (Helsinki & Oulu samassa) on kirjoitettu vain teosten nimet ja koreografit, mikä on järkevää muutosten varalta - mutta ehkä tiedot tanssijoista voisi löytyä jostain muualta? Toinen ratkaisu olisi ollut heijastaa teosten päätteeksi nimet takaseinälle, ikään kuin televisiossa. Juontaja ei hänkään maininut kuin muutaman tanssijan, Tiina Myllymäen lisäksi Eun-Ji Han ja Michal Krčmářin (heistä lisää alempana).

Nykybaletin jälkeen vaihdamme taas klassiseen: iki-ihana Pähkinäsärkijä ja hiirikuningas. Kiinalaisessa tanssissa nähdään Linda Haakanan taituruutta, ja venäläisessä koristeellista pukuloistoa. Kohokohta on tietenkin suuri pas de deux, jonka tanssivat meille Petia Ilieva ja Sergey Popov. Petia on aina yhtä tyylikäs ja varma, ja Sergey huomaavainen ja salskea partneri. Tšaikovskin musiikki tulee nauhalta, mutta tenhoaa.

Muumipeikko ja pyrstötähti, koreografia Anandah Kononen. Kuvassa Tiina Myllymäki (Niiskuneiti) ja lihansyöjäkasvit. Kuva Mirka Kleemola / Suomen Kansallisbaletti.

Pähkiksen jälkeen Don Quijoten viimeinen näytös ja odotettu pari: Eun-Ji Ha ja Michal Krčmář jälleen yhdessä! Tarina on jo kuuluisa: Eun-Ji oli vapaa-iltanaan katsomassa balettia kun pääroolia tanssinut ballerina loukkasi itsensä aivan esityksen alussa. Eun-Ji oli jo bongattu yleisön joukosta, ja baletin johtaja Kenneth Greve kutsui tätä pelastamaan illan! Eun-Ji kiirehti lavan taakse, hänet puettiin ja meikattiin lennossa, jonka jälkeen pikainen lämmittely ja harjoittelu Michalin kanssa. Se oli ensimmäinen kerta kun tanssivat yhdessä! Itse en ollut paikan päällä, mutta tutut ovat kehuneet esitystä taivaisiin. All Stars yhdistää heidät jälleen, yleisön suureksi iloksi. Michal Krčmář on huimassa vedossa, piruetit ja hypyt saavat haukkomaan henkeä. Eun-Ji Ha on suloinen ja loistokas, vaikka yksi piruetti ei ihan nappiin menekään. Don Quijoten suuri pas de deux on teknisesti huikean vaikea, mutta viime kädessä esiintyjien lavasäteily on se mikä innostaa eniten - ja näillä kahdella sitä on runsain mitoin. Toivottavasti tanssivat jatkossakin yhdessä!

Väliajan skumppailun jälkeen seuraa katkelma Kansallisbaletin viimeisimmästä ensi-illasta: Jorma Elon Kesäyön unelma, ja kohtaus suuresta hääjuhlasta. Mendelssohnin häämarssi ja Elon raikas koreografia antavat tanssijoille siivet, ja tunnelma on katossa.

Häämarssin jälkeen jotain ihan muuta: Tom Waitsin musiikkia, ja iso keltainen sohva näyttämöllä. Itzik Galilin koreografia The Sofa leikittelee sukupuolirooleilla ja parinmuodostamisella, ja tulos on herkullisen hauska, kekseliäs ja pikkutuhma. Linda Haakana, Samuli Poutanen ja Frans Valkama ovat sisäistäneet hahmonsa täydellisesti, ei voi muuta kuin nauttia ja nauraa!

Sohvan jälkeen Valkonen laittaa meidät katsojat liikkumaan yhdessä Muuv-tiimin kanssa. Opettelemme pari yksinkertaista "muuvia", ja koko yleisö on liikkeellä! Jos et ole kuullut Muuvista aiemmin, niin kyseessä on Kenneth Greven alulle panema kaikki liikkeelle - liike, jossa tarkoitus on liikuttaa tanssin avulla älypuhelimissa ja tableteissa kiinni roikkuvia nuoria (ja miksei myös vanhempia). Muuvilla on kattava liikepankki, josta löytyy hip hopin lisäksi myös balettisanastoa.

Muuvsien jälkeen Lumikuningattaren mahtava peikkojen sauna! Olen nähnyt tuon kohtauksen varmaan jo kymmenisen kertaa, mutta aina se toimii. Ja kun jäähiutaleet liikkuvat keskikäytävällä yhtenä aaltona, saan edelleen kylmiä väreitä... Michal Krčmář oli jälleen vauhdissa Lapin velhona. Tiina Myllymäki on kaikista lumikuningattarista vaikuttavin: yhtä aikaa viettelevä ja jäätävä.

Jacopo Godani: Spazio-Tempo. Kuvassa Kansallisbaletin tanssijoita, kuva Sakari Viika / SKB.

Illan päätteeksi kestosuosikki: Ohad Naharinin koreografia Minus 7. Sama teos (katkelma) päätti illan myös Hartwall-areenalla kaksi vuotta sitten, ja onpa se nähty useassa gaala-illassa. Teos on tavallaan aina uusi: kun tanssijat hakevat yleisön joukosta pareja itselleen, ei koskaan tiedä mitä tapahtuu. Tälläkin kertaa nähtiin yllättäviä parkettien partaveitsiä, karismaattisia ja omaleimaisia tanssijoita. Yleisö kannusti ja hurrasi mukana: All Stars on todellakin "all stars" - tähtiä voimme olla kaikki!

Kesäkiertue

Helsingissä Kansallisbaletti esiintyy seuraavan kerran vasta elokuussa, mutta muu Suomi pääsee nauttimaan vielä ensi viikolla alkavasta kesäkiertueesta. Baletti lähtee liikkeelle torstaina 28.5. ikiomalla balettijunalla (meikä kyydissä Tampereelle asti), ja All Stars nähdään Ouluhallissa 29.5. klo 18. Liput All Stars:iin maksavat 10 euroa, mutta varsinaiseen kesäkiertueseen pääsy on ilmainen (säävarauksella koska ulkolavat).

Kesäkiertuepäivät:

Ke 3.6. klo 18 Vaasa, Kauppatori
To 4.6. klo 18 Turku, Varvintori
Pe 5.6. klo 18 Tampere, Keskustori
Ma 8.6. klo 18 Lahti, satama
Ti 9.6. klo 18 Jyväskylä, Lounaispuiston lava
Ke 10.6. klo 20, Kuopio, Matkustajasataman lava

Lumikuningattaren pauloissa

Tiina Myllymäki, Wilfried Jacobs. Kuva Sakari Viika / Suomen Kansallisbaletti.

Nyt se on nähty. Kansallisbaletin uusi ja huikea spektaakkeli Lumikuningatar, taiteellisen johtajan Kenneth Greven tanssillinen tulkinta H.C. Andersenin klassikkosadusta. Greve kertoi että hän oli aina nähnyt mielessään Lumikuningatteren sijoittuvan juuri tänne Pohjolan perukoille, Lapin lumisiin maisemiin. Baletti onkin kunnianosoitus Suomelle, sen jenkalle, saunalle ja omille myyttisille tarinoille. Vai tiedättekö toista balettia jossa saunovat maahiset tanssivat lavalle? Tuo kohtaus on muuten yksi baletin vahvimpia ja saikin ansaitusti yksi illan parhaita aplodeja. Miestanssijat käyttävät siinä omaa vartaloaan lyömäsoittimena, tapa jolla on vahvat perinteet kansantanssissa. Mahtavaa. Jos et ole vielä nähnyt baletin traileria, niin se löytyy Oopperakanavalla. Mutta palataan alkuun, eli 1800-1900 luvun Helsinkiin...

Kain ja Kertun tarina alkaa Kertun syntymäpäiväjuhlista. Kai on tehnyt parhaalle ystävälleen ihmeellisen lasipallon, joka alkaa loistaa kun Kerttu ottaa lahjan vastaan. Lasipallo symbolisoi kauniisti sitä hetkeä jolloin lapsuuden ystävyys alkaa muuttua orastavaksi rakkaudeksi. Saammekin kuulla että pallo loistaa niin kauan kun tuo nuori rakkaus elää ja yhdistää... Nyt joku saattaa ihmetellä: miten niin saamme kuulla? Balettihan ei ole puheteatteria, vaan tarinat tavataan kertoa liikekielellä. Mutta Kenneth Greve onkin lähtenyt hakemaan toisenlaista ratkaisua. Tässä baletissa ei tukeuduta pelkästään koreografiseen kerrontaan, vaan tarinan kertojaan - ikään kuin lasten satuhetkessä. Kertun isöäiti on se joka johdattaa katsojat sadun maailmaan. Jos ymmärsin oikein, Greve on  halunut varmistaa ettei kukaan (lapsi-)katsojista putoa kärryiltä, sen verran mutkikkaasta tarinasta on kyse. Paikoin se toimiikin oikein hyvin, mutta joissain kohdin kerronta on mielestäni liian alleviivaavaa. Koreografi olisi voinut luottaa enemmänkin tanssin ilmaisuvoimaan ja lasten kykyyn tulkita liikekieltä! Ensi-illassa nuori ja kaunis näyttelijä Krista Kosonen eläytyi vanhemman naisen rooliin, ja isoäidistä tuli ehkä himpun verran liian nuorekas (harmaasta peruukista huolimatta). Olisi ollut mielenkiintoista nähdä Minna Tervamäki samassa roolissa, ainakin kenraalista kantautui vain hyviä arvioita. Eikä siksi että hän on Kososta vanhempi, vaan siksi että hän on tanssijana tanssjoitten joukossa.

Mutta takaisin tarinaan. Kain ja Kertun onni katkeaa Lumikuningattaren taikapeiliin, joka on päätynyt mutkien kautta isoäidin omistukseen. Kuningatar saa peilin olinpaikan selville ja lähettää maahisensa ja noitansa noutamaan peilin takaisin. Taikapeili kuitenkin rikkoutuu ja yksi sirpaleista lentää Kain silmään. Sen seurauksena Lumikuningattaren kylmyys tarttuu Kaihin, ja muuttaa tämän tapaa nähdä ja kokea maailmaa. Kai näyttää menettäneen kykynsä rakastaa ja hylkää hätääntyneen Kertun. Lumikuningatar saa tietää että Kai on taitava lasinpuhaltaja ja päättää kaapata tämän mukaan valtakuntaansa korjaamaan peilin entiseen loistoon.

Tiina Myllymäki, Samuli Poutanen, Wilfried Jacobs, Salla Eerola (sängyssä). Kuva Sakari Viika / Suomen Kansallisbaletti.

Kerttu jää yksin, muttei toimeettomaksi. Vaikka hän ei tiedä minne Kai on viety, päättää hän lähteä maailman ääreen löytäkseen rakkaansa. Matkallaan Kerttu kohtaa erilaisia kulttuureja, maahisia myöten, ja oppii samalla olemaan pelkäämättä erilaisuutta. Lopussa Kerttu pelastaa Kain kylmän Kuningattaren jäisestä otteesta sekä maahisten että kaiken voittavan rakkautensa avulla. Tässä tarina tiivistetysti. Jos joku tuntee alkuperäisen sadun erittäin hyvin, kannattaa muistaa että baletti on Greven oma tulkinta. Taitelijan vapaus ja silleen...

Parasta Lumikuningattaressa on kokonaisuus, se on enemmän kuin hienojen osiensa summa. Paljosta on kiittäminen huippuammattilaisten muodostamaa työryhmää: Erika Turusen loistokas puvustus (ja osittain myös lavastus), Mikki Kuntun huikaiseva lavastus ja valaistus, ja Pekka Helysen mainio naamiointi. Lumikuningattaren palatsista tuli mieleen Hollywoodin varhaiset musikaalit suurine portaineen. Oli todella hyvä keksintö tehdä baletin lavasta monikerroksinen, se tuo jotain uutta muuten niin tuttuun lattiatilaan... Tuomas Kantelisen musiikki on ihan oma lukunsa. Kantelinen on säveltänyt paljon elokuvamusiikkia, ja se kuuluu. Tosin nauhalta, mikä oli monille pienoinen pettymys - vaikka musiikki onkin äänitetty talon omalla orkesterilla. Nauhoite perusteltiin sillä että orkesterimonttu haluttiin peittoon ja koko tila lavan käyttöön. Tanssijat tulevatkin lähemmäs kuin koskaan ennen baletissa! Mutta musiikki on upeata, ja tukee vahvasti tarinaa. En ole muusikko, joten en osaa kuvailla sitä sen paremmin. Kylmiä väreitä tuli kuitenkin. Mahtavaa.

Erika Turusen suunnittelemia ja oopperan ompelimossa valmistettuja upeita pukuja. Vasemmalla japanilaishenkinen asu ja oikealla "venäläinen" puku. Puvut eivät ole tarkkoja kopioita mistään alkuperäisistä asuista, vaan Turunen kertoi että hän sunnitteli puvut omien mieltymysten mukaan. Viitteet Japaniin ja Venäjälle ovat kuitenkin katsojallekin selvät. Kuva: Johannan Balettikassi.

Koreografi Greve on yhdistänyt nykytanssia klassiseen balettiin, ja lopputulos on raikas - ja erittäin toiminnallinen! Välillä lavalla tapahtuu jopa niin paljon että pelkäsin katsovani jonkun hienon kohtauksen vierestä. Ensimmäinen suuri tanssikohtaus Helsingin kauppatorilla alkoi mainiosti lasten vetämällä jenkalla - ja päättyy lennokkaasti aikuisten tanssijoitten vapaamuotoiseen baletti-iloitteluun. Kaikki lapsiesiintyjät suoriutuivat ensi-illasta erittäin hienosti, etupäässä Rasmus Ahlgren pikku-Kaina ja Rosa Säilynoja pikku-Kerttuna. Heidän yhteinen pas de deux oli herkkä ja teknisesti hallittu. Kauppatorilla tanssitussa jenkassa oli myös yksi mainio omenavaras, nuori tyttö joka olisi kyllä ansainnut saada nimensä ohjelmalehtiseen!

Tiina Myllymäen Lumikuningatar. Kuva Sakari Viika / Suomen Kansallisbaletti.

Illan suurin tähti oli kuitenkin Tiina Myllymäen tanssima Lumikuningatar. Olen jo pidempään ihaillut Myllymäen puhdasta tekniikkaa ja kauniita linjoja, mutta viime aikoina hän on huimasti kypsynyt taiteilijana. Tanssissa on uusia sävyjä ja ulottuvuuksia, ja olemus on yhtä aikaa sekä herkkä että vahva. Tiina Myllymäen kuningatar oli elegantti, uljas ja jäätävän puoleensavetävä - oli helppo nähdä miksi hän sai kaikki pauloihinsa. Kuka tahansa ei saa näyttämään segwayllä (kyllä!) ajelun noin coolilta. Olisin toivonnut että häntä olisi nähty vielä enemmän lavalla, välillä Tiina jäi melkein kuoron alle. Baletin kuorolla olikin hurjasti tanssittavaa, suuria grand jetéitä kaanonissa liikuvien rivien välistä - kuviot vaihtuivat kirjaimellisesti lennossa. Yksi pieni mutta näkyvä liike mistä pidin erityisesti oli Lumikuningattaren ja hänen Lumihiutaleitten käsien asento. Siinä on viitettä suomalaisten rakastamaan heavy metalliin! Ehkä tahattomasti, en mene sanomaan. Kuvissa se korostuu enemmän, ei niinkään käsien ollessa liikkeessä.

Illan toinen tähti oli tietenkin Salla Eerola. En tiedä ketään toista joka voisi sopia niin hyvin Kertun rooliin. Sallassa on lämpöä, ja hän on täysin uskottava viattomana Kerttuna joka kokee rakkauden eheyttävän voiman. Sallan ja manion Samuli Poutasen tanssima pas de deux oli yksi baletin kohokohtia. Muista tanssijoista on vielä mainittava karismaattinen Wilfried Jacobs Lapin Velhona ja hienostunut Elena Ilyina Lapin Seitana.

Salla Eerola ja Samuli Poutanen. Kuva Sakari Viika / Suomen Kansallisbaletti.

Kaikkea en tohdi tässä paljastaa, saatikaan analysoida puhki... Baletissa oli muutama kohta joka olisi kaivannut syvällisempää työstöä, etenkin Kertun kohtaamiset vieraitten kultturien kanssa. Olin odottanut enemmän, koska tarinan keskeinen opetus on juuri tuo suvaitsevaisuus ja erilaisuuden ymmärtäminen. Sen sijan saamme nähdä Pähkinäsärkijämäisen kavalkadin etnisiä ja eksottisia kansantanssiryhmiä. Vieraat kulttturit on baletissa helppoa esittää kansantanssin keinoin, mutta miksi persialainen tanssi näytti siltä kuin se olisi tipahtanut Las Vegaksen show-lavoilta? Ja mitä Kerttu teki ylipäätään Japanissa asti? Kun ottaa huomioon että satu on sijoitettu 1800-1900 luvun Suomeen, Ruotsi ja Venäjä olisivat olleet jo tarpeeksi kaukaisia matkakohteita nuorelle Kertulle. Vieraitten kulttuurien kohtaaminen typistyi nätiksi välinumeroksi josta tosin puuttui muuten niin upea lavastus. Mutta onneksi Kerttu löytää tiensä takaisin Suomeen, Lappiin, maahisten ja Lapin Seidan valtakuntaan ja lopulta Lumikuningattaren palatsiin. Siinä kohtaa baletti heräsi jälleen huimaan eloon, ja pystyin jättämään sisäisen kriitikkoni sivuun. Loppuhuipennus ei pettänyt odotuksia, ja voin sanoa varmuudella että Kansallisbaletilla on käsissään hitti myös tuleville kausille! Ja näin lopuksi, paljastamatta onnellista loppua: Kaikki ei ole aina sitä miltä se näyttää...

Edessä Tiina Myllymäki. Kuva Sakari Viika / Suomen Kansallisbaletti.

P.S. Kaikki kuvat Suomen Kansallisbaletin luvalla ellei toisin mainittu. Kuvien käyttöoikeus rajoittuu tähän blogiin, joten ethän kopioi eteenpäin. Kiitos!

Bajadeeri: Minna Tervamäen jäähyväiset

Olin 31.3. katsomassa Kansallisbaletin Bajadeeria, joka oli samalla tähtitanssija Minna "Minttu" Tervamäen jäähyväisnäytös. Osasin odottaa jotain hienoa ja samalla haikeata, mutta tunnelma lavalla ja erityisesti katsomon puolella yllätti silti. Sillä hetkellä kun Nikiya/Minttu astui pyhän temppelin verhon takaa ensimmäistä kertaa lavalle, yleisö puhkesi suosionosoituksiin - ja mulle nousi kyynelet silmiin. Kaikkihan me tiesimme että tämä on juhlitun balleriinan viimeinen suuri klassinen rooli, eikä toista samanlaista tilaisuutta tulisi enää koskaan toistumaan. Oli tullut aika sanoa hyvästit, molemmin puolin.

Minna Tervamäki ja Michal Krcmár. Kuva: Sakari Viika.

Mintun jäähyväiset tekivät esityksestä tavallista tunteellisemman, mutta eipä baletin tarinastakaan puutu suuria tunteita. Solorin, Nikiyan ja Gamzattin kolmiodraama, rakkauden kaipuu, petos, ja kuoleman ylittävä rakkaus - niistä aineksista on Bajadeeri tehty. Minttu oli erityisen koskettava rakkaudessa kärsivänä, ja kun hän tanssi Gamzattin ja Solorin juhlassa suru ja kaipuu tuntui todella aidolta. Baletti ei voi olla pelkkää tekniikkaa, korkeita jalkoja ja huimia piruetteja - teknisen osaamisen lisäksi täytyy olla myös ilmaisua, tanssillisuutta ja tunnetta! Balettitanssijan ehkä suurin ristiriita onkin se että kun taiteellinen kypsyys on vuosien kokemuksen myötä huipussaan, fyysinen suoritus alkaa vääjämätöntä laskuaan. Minna Tervamäki lopetti balettitanssijan uransa huipulla, hän tanssi viimeiseen iltaansa asti niin kuin tähdeltä sopii odottaakin. Suurella taidolla ja tunteella.

Tervamäen partneri, nuori ensitanssija Michal Krčmář (ei ihan helpoin nimi kirjoittaa), yllätti minut muuten ihan täysin. Se oli ensimmäinen kerta kun näin hänet tanssimassa, ja täytyy myöntää etten tiennyt hänestä mitään entuudestaan. Sanonpa vaan että vau! Miehellä on sitä ballonia ja nostetta, hypyt olivat uskomattoman korkeat - ja kuulin kaksois-cabriolen iskut parven ekalle riville asti! Piruetit olivat samaa luokkaa, siis sitä luokkaa että minulla meni laskut sekaisin. Michal sopii myös ulkomuotonsa ja olemuksensa perusteella täydellisesti Solorin rooliin, hän on juuri oikealla tavalla raamikas ja sankarillinen. Pitää muistaa että Solorin takia Gamzatti surmautti Nikiyan, ja Nikiya antoi kuolemalle periksi kun ei voinut saada Soloria itselleen. Sellainen rooli vaatii aikamoista uskottavuutta!

Gamzattina tanssi vieraileva Barbora Kohoutková, jota mulla oli ilo ja kunnia seurata tässä taannoin baletin aamutunnilla. Oli kieltämättä erikoista nähdä vielä päärooleja tanssivaa balleriina opettamassa - mutta se selitti sen miksi hän silloin tunnilla teki tangon mukana, ja näytti keskilattian pointe-sarjat itsekin kärjillä! Ja hyvin näyttikin, tekniikka oli ihan viimeisen päälle puhdasta. Gamzattina Barbora oli sopivan ylhäinen ja oman arvonsa tunteva prinsessa, mutta silti naisellinen rakkauden kaipuussaan.

Kansallisbaletin kuoro loisti jälleen, etenkin Varjojen valtakunnassa. Keskiviikon kenraali meni sekin jo hyvin (pienenpieniä horjahduksia lukuunottamatta), mutta nyt meni kaikki ihan nappiin! Jos jotain pitää vielä mainita, niin se on Anna Kontekin upea puvustus. Kauniita värejä, kultaa ja kimmellystä. Parasta baletti-blingiä! Ja nyt minunkin tekee kummasti mieli pukeutua johonkin kimmeltävään.. ;)

Esityksen päätteeksi yleisö antoi Minna Tervamäelle seisovat aplodit, ja tietenkin osoitti suosiotaan myös muille illan tanssijoille. Mutta Minttu oli illan juhlittu sankaritar, ja verho sai nousta ja laskea hyvin monta kertaa - eikä taputuksille tullut loppua siltikään. Se hetki jolloin hän seisoi yksin lavalla, pää kumarassa.. mitä hän mahtoikaan ajatella ja tuntea? Se oli muuten ensimmäinen kerta kun näin balleriinan jäähyväisnäytöksen Kansallisbaletissa, ja ihmettelin miksei lavalle tuotu kukkia. Suomalainen tapakulttuuri? Vasta kun verhoja nostettiin viimeisiä kertoja tuli baletin johtaja Kenneth Greve valtavan ruusukimpun kanssa - ja onneksi tulikin, kyllä yleisökin ansaitsi nähdä Mintun ruusut sylissään! Kun esiriippu laskeutui viimeisen kerran, kuului verhon takaa vielä iloista naurua ja lisää aplodeja - ilmeisesti muut tanssijat odottivat jo vuoroaan päästä halaamaan tuoretta "eläkeläistä"!

Kiitos Minttu, kaikista näistä vuosista mitkä olet tanssille ja yleisöllesi antanut - ja onnea uudelle taipaleelle!