Pyöri Johanna, pyöri!

Mitä tekemistä piruetilla on pesukoneen linkousohjelman kanssa? Odottakaas kun selitän. Mun vanhasta pesukoneesta hajosi taannoin joku linkoa käynnistävä osa, ja siitä lähtien olen puristanut vedet vaatteista vanhanaikaisesti käsivoimin. Arvatkaa vaan onko kivaa. No, viime viikolla keksin heilauttaa raskasta konetta kesken pesuohjelman, jos rumpu vaikka kieppuis ympäri ja sais siitä uutta vauhtia. Ja hittolainen - sehän toimi! Vastaavan potkun persauksiin sain torstain jatko-1 balettitunnilla.

Teimme pitkästä aikaa diagonaali-sarjassa piqué piruetteja en dehors (toiset puhuu askelpirueteista). Kyseinen pirtsa ei ole koskaan kuullut mun bravuureihin, jostain syystä se vain tuntuu kauhean työläältä. Pääsen toki ympäri sen yhden kierroksen, mutta toteutus on harvemmin tyylipuhdas. Joskus ope on teettänyt edistyneen tason sarjoissa tupliakin, mutta mulla ne ovat aina tyssäänneet siihen yhteen. Jossain välissä päätinkin että parempi tehdä yksi suht hallittu kuin kieppua puolitoista nurin ja sotkea koko sarja. Siksi olin melkoisen hämmästynyt kun opettaja ilmoitti ykskantaan, että nyt Johanna pyörit tuplia!

Eipä mulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää. Oliskin ollut tyhmää kieltäytyä tai luovuttaa, etenkin kun ope ehtii harvemmin antaa yksilöllistä koutsausta! Ei se kyllä ollut yhtään sen helpompaa kuin muistin. Mun piti tehdä diagonaalissa ensin kaksi tavallista ykköstä ja sitten lopettaa tuplalla. En millään päässyt kahta kierrosta ympäri. Tässä kohtaa oltaisiin edistyneellä tasolla jo jatkettu toisen sarjan kanssa, mutta nyt ope ei luovuttanut. Piti tehdä syvempi plié ja ottaa vastakäsi reippaammin mukaan, ja varoa ettei sivulle ojentava jalka lähde kääntymään sisäänpäin. Kokeilin kymmeniä kertoja, ja sitten yksi onnistui puolivahingossa! Jatkoin musiikin kanssa, ja sain parit tuplat - tosin vain välihypyllä (eikä sitä oikeasti voi laskea). Mutta ope kannusti eteenpäin. Harvoin olen saanut säheltää noin vapaasti!

Lopultakin.. Diagonaalit oli tehty jotenkuten, ja tsemppasin vielä kerran. Korjasin asentoa, ja sieltä se vihdoin tuli: yksi puhdas ja hallittu piqué en dehors tuplana! Enpä olisi uskonut. Mutta se ei tullut itsestään: piti yrittää, tehdä pieleen, yrittää taas, ja vielä uudestaan ja aina vain lisää, luovuttamatta. Eikä se jäänyt siihen. Samalla tunnilla sain harjoitella myös jeté-hyppyjä battun kera, hitaammalla tempolla. Hyppy on mulle nimittäin vielä uusi, ja edistyneellä tunnilla en ole koskaan ehtinyt kunnolla mukaan. Olen vielä sillä asteella että pitää miettiä kumpi jalka on iskun jälkeen takana ja miten sinne pääsee. Siksi se on käytännössä jäänyt kokonaan tekemättä. Mutta nyt alan päästä jyvälle!

Asennetta! Tanssija on Whitney Jensen, baletti Don Quijote ja ryhmä
Boston Ballet. BB tulee muuten syyskuussa vierailulle Suomeen!
Kuva: Gene Schiavone.

Tunti oli mahtava, eikä vain piruettien ja battuiden takia. Jo adagiossa opettaja kehoitti olemaan rohkeampi, ja uskomaan siihen että olemus on kaunis - muuten ei sitä usko yleisökään. Mulle kun on aina tehnyt vähän vaikeaa tehdä asennot tosi näyttävästi (ikään kuin olisi lavalla), olen silleen ujonsorttinen.. Yksin tai kavereiden kanssa sitä ongelmaa ei ole, mutta tunnilla open (yleisön) edessä tilanne on toinen. Tavallaan on turvallisempaa tehdä asennot vain siististi ja "kohteliaasti", sen sijan että olemus viestittää "katso minua!" Se on mulle haastavaa, mutta aion vielä rohkaistua ja onnistua! Ja se että opettajani vieläkin uskoo minuun, kannustaa ja puskee eteenpäin, antaa kuitenkin toivoa. :)