Tiina Myllymäki, Wilfried Jacobs. Kuva Sakari Viika / Suomen Kansallisbaletti. |
Nyt se on nähty. Kansallisbaletin uusi ja huikea spektaakkeli Lumikuningatar, taiteellisen johtajan Kenneth Greven tanssillinen tulkinta H.C. Andersenin klassikkosadusta. Greve kertoi että hän oli aina nähnyt mielessään Lumikuningatteren sijoittuvan juuri tänne Pohjolan perukoille, Lapin lumisiin maisemiin. Baletti onkin kunnianosoitus Suomelle, sen jenkalle, saunalle ja omille myyttisille tarinoille. Vai tiedättekö toista balettia jossa saunovat maahiset tanssivat lavalle? Tuo kohtaus on muuten yksi baletin vahvimpia ja saikin ansaitusti yksi illan parhaita aplodeja. Miestanssijat käyttävät siinä omaa vartaloaan lyömäsoittimena, tapa jolla on vahvat perinteet kansantanssissa. Mahtavaa. Jos et ole vielä nähnyt baletin traileria, niin se löytyy Oopperakanavalla. Mutta palataan alkuun, eli 1800-1900 luvun Helsinkiin...
Kain ja Kertun tarina alkaa Kertun syntymäpäiväjuhlista. Kai on tehnyt parhaalle ystävälleen ihmeellisen lasipallon, joka alkaa loistaa kun Kerttu ottaa lahjan vastaan. Lasipallo symbolisoi kauniisti sitä hetkeä jolloin lapsuuden ystävyys alkaa muuttua orastavaksi rakkaudeksi. Saammekin kuulla että pallo loistaa niin kauan kun tuo nuori rakkaus elää ja yhdistää... Nyt joku saattaa ihmetellä: miten niin saamme kuulla? Balettihan ei ole puheteatteria, vaan tarinat tavataan kertoa liikekielellä. Mutta Kenneth Greve onkin lähtenyt hakemaan toisenlaista ratkaisua. Tässä baletissa ei tukeuduta pelkästään koreografiseen kerrontaan, vaan tarinan kertojaan - ikään kuin lasten satuhetkessä. Kertun isöäiti on se joka johdattaa katsojat sadun maailmaan. Jos ymmärsin oikein, Greve on halunut varmistaa ettei kukaan (lapsi-)katsojista putoa kärryiltä, sen verran mutkikkaasta tarinasta on kyse. Paikoin se toimiikin oikein hyvin, mutta joissain kohdin kerronta on mielestäni liian alleviivaavaa. Koreografi olisi voinut luottaa enemmänkin tanssin ilmaisuvoimaan ja lasten kykyyn tulkita liikekieltä! Ensi-illassa nuori ja kaunis näyttelijä Krista Kosonen eläytyi vanhemman naisen rooliin, ja isoäidistä tuli ehkä himpun verran liian nuorekas (harmaasta peruukista huolimatta). Olisi ollut mielenkiintoista nähdä Minna Tervamäki samassa roolissa, ainakin kenraalista kantautui vain hyviä arvioita. Eikä siksi että hän on Kososta vanhempi, vaan siksi että hän on tanssijana tanssjoitten joukossa.
Mutta takaisin tarinaan. Kain ja Kertun onni katkeaa Lumikuningattaren taikapeiliin, joka on päätynyt mutkien kautta isoäidin omistukseen. Kuningatar saa peilin olinpaikan selville ja lähettää maahisensa ja noitansa noutamaan peilin takaisin. Taikapeili kuitenkin rikkoutuu ja yksi sirpaleista lentää Kain silmään. Sen seurauksena Lumikuningattaren kylmyys tarttuu Kaihin, ja muuttaa tämän tapaa nähdä ja kokea maailmaa. Kai näyttää menettäneen kykynsä rakastaa ja hylkää hätääntyneen Kertun. Lumikuningatar saa tietää että Kai on taitava lasinpuhaltaja ja päättää kaapata tämän mukaan valtakuntaansa korjaamaan peilin entiseen loistoon.
Tiina Myllymäki, Samuli Poutanen, Wilfried Jacobs, Salla Eerola (sängyssä). Kuva Sakari Viika / Suomen Kansallisbaletti. |
Kerttu jää yksin, muttei toimeettomaksi. Vaikka hän ei tiedä minne Kai on viety, päättää hän lähteä maailman ääreen löytäkseen rakkaansa. Matkallaan Kerttu kohtaa erilaisia kulttuureja, maahisia myöten, ja oppii samalla olemaan pelkäämättä erilaisuutta. Lopussa Kerttu pelastaa Kain kylmän Kuningattaren jäisestä otteesta sekä maahisten että kaiken voittavan rakkautensa avulla. Tässä tarina tiivistetysti. Jos joku tuntee alkuperäisen sadun erittäin hyvin, kannattaa muistaa että baletti on Greven oma tulkinta. Taitelijan vapaus ja silleen...
Parasta Lumikuningattaressa on kokonaisuus, se on enemmän kuin hienojen osiensa summa. Paljosta on kiittäminen huippuammattilaisten muodostamaa työryhmää: Erika Turusen loistokas puvustus (ja osittain myös lavastus), Mikki Kuntun huikaiseva lavastus ja valaistus, ja Pekka Helysen mainio naamiointi. Lumikuningattaren palatsista tuli mieleen Hollywoodin varhaiset musikaalit suurine portaineen. Oli todella hyvä keksintö tehdä baletin lavasta monikerroksinen, se tuo jotain uutta muuten niin tuttuun lattiatilaan... Tuomas Kantelisen musiikki on ihan oma lukunsa. Kantelinen on säveltänyt paljon elokuvamusiikkia, ja se kuuluu. Tosin nauhalta, mikä oli monille pienoinen pettymys - vaikka musiikki onkin äänitetty talon omalla orkesterilla. Nauhoite perusteltiin sillä että orkesterimonttu haluttiin peittoon ja koko tila lavan käyttöön. Tanssijat tulevatkin lähemmäs kuin koskaan ennen baletissa! Mutta musiikki on upeata, ja tukee vahvasti tarinaa. En ole muusikko, joten en osaa kuvailla sitä sen paremmin. Kylmiä väreitä tuli kuitenkin. Mahtavaa.
Koreografi Greve on yhdistänyt nykytanssia klassiseen balettiin, ja lopputulos on raikas - ja erittäin toiminnallinen! Välillä lavalla tapahtuu jopa niin paljon että pelkäsin katsovani jonkun hienon kohtauksen vierestä. Ensimmäinen suuri tanssikohtaus Helsingin kauppatorilla alkoi mainiosti lasten vetämällä jenkalla - ja päättyy lennokkaasti aikuisten tanssijoitten vapaamuotoiseen baletti-iloitteluun. Kaikki lapsiesiintyjät suoriutuivat ensi-illasta erittäin hienosti, etupäässä Rasmus Ahlgren pikku-Kaina ja Rosa Säilynoja pikku-Kerttuna. Heidän yhteinen pas de deux oli herkkä ja teknisesti hallittu. Kauppatorilla tanssitussa jenkassa oli myös yksi mainio omenavaras, nuori tyttö joka olisi kyllä ansainnut saada nimensä ohjelmalehtiseen!
Tiina Myllymäen Lumikuningatar. Kuva Sakari Viika / Suomen Kansallisbaletti. |
Illan suurin tähti oli kuitenkin Tiina Myllymäen tanssima Lumikuningatar. Olen jo pidempään ihaillut Myllymäen puhdasta tekniikkaa ja kauniita linjoja, mutta viime aikoina hän on huimasti kypsynyt taiteilijana. Tanssissa on uusia sävyjä ja ulottuvuuksia, ja olemus on yhtä aikaa sekä herkkä että vahva. Tiina Myllymäen kuningatar oli elegantti, uljas ja jäätävän puoleensavetävä - oli helppo nähdä miksi hän sai kaikki pauloihinsa. Kuka tahansa ei saa näyttämään segwayllä (kyllä!) ajelun noin coolilta. Olisin toivonnut että häntä olisi nähty vielä enemmän lavalla, välillä Tiina jäi melkein kuoron alle. Baletin kuorolla olikin hurjasti tanssittavaa, suuria grand jetéitä kaanonissa liikuvien rivien välistä - kuviot vaihtuivat kirjaimellisesti lennossa. Yksi pieni mutta näkyvä liike mistä pidin erityisesti oli Lumikuningattaren ja hänen Lumihiutaleitten käsien asento. Siinä on viitettä suomalaisten rakastamaan heavy metalliin! Ehkä tahattomasti, en mene sanomaan. Kuvissa se korostuu enemmän, ei niinkään käsien ollessa liikkeessä.
Illan toinen tähti oli tietenkin Salla Eerola. En tiedä ketään toista joka voisi sopia niin hyvin Kertun rooliin. Sallassa on lämpöä, ja hän on täysin uskottava viattomana Kerttuna joka kokee rakkauden eheyttävän voiman. Sallan ja manion Samuli Poutasen tanssima pas de deux oli yksi baletin kohokohtia. Muista tanssijoista on vielä mainittava karismaattinen Wilfried Jacobs Lapin Velhona ja hienostunut Elena Ilyina Lapin Seitana.
Salla Eerola ja Samuli Poutanen. Kuva Sakari Viika / Suomen Kansallisbaletti. |
Kaikkea en tohdi tässä paljastaa, saatikaan analysoida puhki... Baletissa oli muutama kohta joka olisi kaivannut syvällisempää työstöä, etenkin Kertun kohtaamiset vieraitten kultturien kanssa. Olin odottanut enemmän, koska tarinan keskeinen opetus on juuri tuo suvaitsevaisuus ja erilaisuuden ymmärtäminen. Sen sijan saamme nähdä Pähkinäsärkijämäisen kavalkadin etnisiä ja eksottisia kansantanssiryhmiä. Vieraat kulttturit on baletissa helppoa esittää kansantanssin keinoin, mutta miksi persialainen tanssi näytti siltä kuin se olisi tipahtanut Las Vegaksen show-lavoilta? Ja mitä Kerttu teki ylipäätään Japanissa asti? Kun ottaa huomioon että satu on sijoitettu 1800-1900 luvun Suomeen, Ruotsi ja Venäjä olisivat olleet jo tarpeeksi kaukaisia matkakohteita nuorelle Kertulle. Vieraitten kulttuurien kohtaaminen typistyi nätiksi välinumeroksi josta tosin puuttui muuten niin upea lavastus. Mutta onneksi Kerttu löytää tiensä takaisin Suomeen, Lappiin, maahisten ja Lapin Seidan valtakuntaan ja lopulta Lumikuningattaren palatsiin. Siinä kohtaa baletti heräsi jälleen huimaan eloon, ja pystyin jättämään sisäisen kriitikkoni sivuun. Loppuhuipennus ei pettänyt odotuksia, ja voin sanoa varmuudella että Kansallisbaletilla on käsissään hitti myös tuleville kausille! Ja näin lopuksi, paljastamatta onnellista loppua: Kaikki ei ole aina sitä miltä se näyttää...
Edessä Tiina Myllymäki. Kuva Sakari Viika / Suomen Kansallisbaletti. |
P.S. Kaikki kuvat Suomen Kansallisbaletin luvalla ellei toisin mainittu. Kuvien käyttöoikeus rajoittuu tähän blogiin, joten ethän kopioi eteenpäin. Kiitos!
Hei Johanna,
ReplyDeleteHaluaisin kysyä että mitä lähteitä käytät postauksissasi tekstin tukena? Mistä hankit lähteet, esim. kirjasto, netti?
-Jonna
Hei Jonna,
Deleteoliko sulla joku erityinen postaus mielessä vai noin yleensä ottaen? Pitkälti ammennan ihan omasta kokemuksesta, siitä mitä olen tunneilla kokenut ja oppinut. Olen lukenut vinon pinon tanssikirjallisuutta ja suorittanut myös tanssihistorian perusopinnot (vaiks siitä on kyllä jo aikaa). Niin että jotain on ihan omassa muistissakin :) Jos haluan tarkistaa jotain anatomiaan liittyvää, googletan netistä tai tsekkaan omasta kirjahyllystä. Baletin termistön hallitsen melkon hyvin ilmankin googlea, mutta mulla on lisäksi Grantin kirja tukena. Kotoa löytyy myös Vaganovan opas. Luen netissä paljon tanssiin liittyviä artikkeleita, esim Dance Magazine ja Pointe Magazine ovat hyviä. Dance Magazine tuli mulle kotiin kannettuna jo 20 vuotta sitten. Jos referoin suoraan jonkun toisesta kirjoituksesta, mainitsen tietenkin myös lähdeviitteen.
Tarkoitin ihan yleensä. Sinulla tuntuu olevan lähteitä mutta et merkitse niitä mihinkään (en puhu nyt referaateista)ja oletan sinun tietävän plagiointirikoksen, sillä jo 3 sanaa, jotka ovat yhdenmukaisia lähteen kanssa sitä kuitenkaan mainitsematta on plagiointia. Sen vuoksi täytyy olla tarkka lähteiden käytössä. Olisi lukijoillekin mukavaa tietää, mihin tekstisi perustuu ja olla näin ollen varma väitteiden paikkansa pitävyydestä.
Delete-Jonna
Jonna,
Deletenyt olen kyllä enemmän kuin hieman hämmentynyt. Syytös plagioinnista on hyvin vakava, ja haluaisin tietää tarkalleen mistä tekstistä olet voinut saada sellaisen käsityksen. En ole koskaan tietoisesti kopioinut toisen kirjoituksia, edes muokattuna, antamatta lähdeviitettä. Ja tiedän kyllä mitä on plagiarismi, sen verran on yliopisto-opintoja takana.
Muutama viikko takaperin sain yhden amerikkalaisen bloggaajaan ns rysän päältä kiinni. Tämä oli julkaissut erittäin mielenkiintoisen jutun baletista ja itsetunnosta, mutta "unohtanut" mainita että kirjoitus ei ole hänen omansa. Sattumalta olin lukenut samaisen artikkelin muutama vuosi takaperin, ja alkuperäinen löytyi helposti googlettamalla. Se on muten tämä tässä, kannattaa lukea:
http://www.selfgrowth.com/articles/Cohn1.html
ja tässä blogi:
http://reflectionsinverse.blogspot.fi/2012/11/your-self-esteem-separating-dancer-from.html
Tässä kyse on jo hyvin räikeästä tapauksesta. Bloggaaja olisi ihan hyvin voinut kertoa että löysi hyvän artikkelin ja käykää lukemassa, ja sitten lisätä siihen omat huomionsa.
Mitä tulee minuun kirjoituksiini... Tekstini perustuvat vahvasti omaan kokemukseen. Olen harrastanut balettia vuodesta 1991, ja siitä lähtien syventänyt tietojani lukemalla alan kirjallisuutta ja katsomalla mahdollisemman paljon esityksiä. Vuosien aikana on kertynyt melkoinen määrä baletin yleistietoa! Olen lisäksi vaihtanut ajatuksia sekä opettajieni että muitten harrastajien kanssa. Olen päässyt kulissien taakse seuraamaan ammattilaisten työskentelyä ja haastattelemaan heitä. Esimerkkinä kärkitossupostaus Salla Eerolan kanssa:
http://balettia.blogspot.fi/2012/04/kansallisbaletti-karjilla-salla-eerola.html
Baletti on siitäkin mielenkiintoinen aihepiiri, että kokemukset ovat yhteisiä ympäri maailman. Kovin monella tapaa ei voi sanoa että "baletti on vaikeaa, mutta silti ihanaa!" Ei ole tavatonta että kaksi eri bloggaajaa kirjoittaa piruettiongelmista, koska niitä on aika ajoin kaikilla. Sekään ei ole tavatonta että oppilaat saavat samoja korjauksia eri tunneilla, tai että sinä ja minä teemme baletista saman huomion... Väistämättä aiheet sivuavat toisensa. Silti minun kokemukseni ovat omani.
Olisin siis todella kiitollinen jos saisin konkreettista esimerkkiä siitä mitkä "väitteeni" ovat sinun mielestä kyseenalaisia tai tarvitsevat lähteitä "paikkansapitävyyden" todistamiseksi. Suhtaudun tähän asiaan hyvin vakavasti.
t. Johanna
Hyvä Johanna,
DeleteTietääkseni en syyttänyt sinua plagioinnista, esitin pelkästään yleishuomautuksen. Luen ja seuraan todella paljon blogeja, tekstejä ja kirjoittajia, niiden tyylejä ja työnkuvaani kuuluu tarvittaessa kysäistä blogin ylläpitäjältä, jos minulla on jotain kysyttävää.
Kokemusten pohjalta kirjoittaminen on ok, jokainen yksilönä kokee asiat erilailla. Kun kirjoitetaan tieteellistä tekstiä tai tekstiä, jolla voi olla vaikutusta esim yksilön tai yhteisön terveyteen, talouteen yms (tiedät varmasti), lähdemerkintä on pakollista. Tästä esimerkkinä löysin hyvin nopealla pikaselauksella ao:
"Noin muuten, jos haluaa välttyä turhilta vammoilta: Jos ope esim. ohjeistaa markeeraamaan sarjaa ennen kuin se tehdään kunnolla, niin ei pidä lähteä tekeen mitään sinnepäin. Jos lähtee hyppäämään "melkein", lihakset eivät tee kunnolla töitä, linjaus on pielessä ja silloin sattuu helposti. Ei pidä myöskään treenata liikaa, eikä nostaa tuntimäärää liian äkillisesti. Kroppa tarvitsee aikaa sekä sopeutua että palautua. Tietenkään ei pidä myöskään pakottaa mitään. Väkisin väännetyt aukikierrot ovat pahasta, kuten kaikki jo tiedämme. Huolellinen tekniikkaa joka huomioi oman vartalon valmiuksia suojaa loukkaantumisilta parhaiten. Niin ja jos tuntuu kipua jossain: se on aina merkki jostain. Etenkin jos se pitkittyy. Tulipa vaan mieleen etten ole kirjoittanut vielä tästä vammojen ehkäisysta.."
"Hamstring-lihaksiksi kutsutaan reiden takaosan suuria lihaksia jotka lähtevät istuinkyhmystä ja kiinnittyvät eri kohtiin sääri- ja pohjeluuta. Näitä lihaksia tarvitaan polven koukistamiseen, sisä- ja aukikiertoon ja lonkan ojentamiseen. Lihakset taas kiinnittyvät luuhun jänteen avulla, eli hamstring-jänne on sidekudoksinen hamstring-lihaksen jatke."
Yo. tekstin jälkeisessä kappaleessa kerroit lääkäri-tuttavastasi, ja ainakin minulle jäi epäselväksi kertoiko tuttavasi myös tämän esimerkkipätkän.
Tuo on pilkunviilausta, mutta esimerkkiä kaipasit.
Tämä ei kuitenkaan ole henkilökohtaista, vaan halusin vain kysäistä asiasta koska kirjoitat paljon suht. ei-amatööristä tekstiä. Ymmärrät kyllä, mitä tarkoitan.
Terveisin,
Jonna Huitula
^ En ole Johanna, enkä voi hänen puolestaan mitään sanoa, mutta satuin bongaamaan tämän keskusteluosion ja kommentoin tästä sivusta tieteellisen kirjoittamisen keskeltä, että nuo lainaamasi pätkät ovat kyllä minusta yleistietoa sellaiselle, joka on pitkään tanssia harrastanut ja tutkinut kehon toimintaa. Jälkimmäinen erityisesti sellaiselle, joka on perehtynyt fysiologiaan omaksi huvikseen ja/tai jolla on sen alan pohjakoulutus (esim. fyssari).
DeleteEnsimmäinen on kirjoitettu todennäköisesti Johannan omasta kokemuksesta, mutta sisällöllisesti ihan maalaisjärjellistä, vaikka kyse on hänen omista mielipiteistään. Itse en toki noita ohjeistuksia noudata, mutta se näkyykin sitten vammoina. ;)
Jälkimmäinen on mielestäni myös sellaista ihmisen rakenteeseen liittyvää yleistietoa, johon ei tarvitse laittaa viitteitä, kun kyseessä on anatominen fakta, jonka voi tarkistaa vaikka wikipediasta tai jostain perusopuksesta.
Ok, siihen olisi ehkä voinut laittaa jonkun "tästä ja tästä lähteestä voit katsoa lisätietoa" tai "kuvallinen selitys esim. tässä"-tyyppisen viitteen tai lisätiedon, mutta sellaisenaan tuokaan osio ei minusta vaadi mitään lähteitä tai viitteitä, tai peräti siteerausta, vaikka Johanna olisi ystävänsä kanssa asiasta puhunutkin.
Sanamuodoista en tiedä, enkä jaksa lähteä googlaamaan, löytyykö joku lause sellaisenaan jostain muualta, mutta asiasisällöllisesti tuo on minusta ihan ok blogitekstissä tuollaisenaankin. :)
Jonna,
Deleteoh, hoh, onko tieteellinen maailmaa vienyt mukanansa liikaa?
Ensinnäkin tämä ei ole tutkielma. Bloggaajan ei tarvitse todistaa kenellekään väitteiden paikkansapitävyyttä. Lukijan pitää muistaa, että hän on lukemassa blogia, eikä tieteellistä artikkelia. Joten sitä luetaan maalaisjärjellä. Jokaisen kappaleen edessä (esim. myös referoimaasi pätkän edessä) on niin kuin Johanna olisi kirjoittanut ”mielestäni”…. esim. ”mielestäni [...] ei pidä lähteä tekeen mitään sinnepäin", jne… Mutta ei kai sitä sanaa tarvitse laittaa joka paikkaan, kun kyseessä on kuitenkin oma blogi. Maalaisjärki ja kriittisyys on kuitenkin hyvä olla AINA. Myös silloin kun luetaan tutkimustietoa. Lähteiden käyttö ei tee kirjoituksesta maailman ”oikeinta” tietoa. Tutkijat myös esittävät ristiriitaisia väitteitä samasta asiasta vaikkakin lähteitä esitellen.
Toisessa referoimaassasi esimerkissä tavallaan määritellään asiaa. Kyllä, tieteellisessä kirjoituksessa määritelmään on hyvä laittaa lähde. Mutta, mutta…. tämä ei ole tieteellinen kirjoitus. Ja hamstring-lihas on kuitenkin käsite, joka on yleisesti tiedossa. Etenkin nyt kun puhutaan tanssijan maailmasta. Kun asia kuuluu yleistietoon, ei yleensä tarvitse todistaa paikkansapitävyyttä lähteillä (ei edes tutkielmissa, saatikka omassa päiväkirjassa). Siis sinun ei tarvitse mainita lähdettä, jos kirjoitat, että keuhkot kuuluvat hengityselimistöön. Niin Johannan ei tarvitse kertoa, onko lääkäri kertonut, mikä on hamstring-lihas vai ei. Hän on yksinkertaisesti oppinut joskus (elämänsä aikana), että hamstring-lihas on reiden takaosan lihas, jne… Mikä ei ole ihmeellistä, jos hän on harrastanut balettia pitkään. Lukijan tehtävä on etsiä asiasta lisätietoa, jos hän haluaa varmistaa, pitääkö tämä paikkansa.
Lähteitä ei tarvita jokaiseen paikkaan. Ei edes päivälehdissä, aikakauslehdissä, erilaisissa julkaisuissa ole lähteitä joka paikassa erityisesti jos kyseessä on ilmiselvästi arvostelu, mielipide, neuvo, tms. Eikö näillä lehdillä ole myös vaikutusta yksilöihin erilaisiin perhe-elämään, harrastuksiin tai vaikkapa laihdutuskuureihin liittyvillä neuvoilla?
Tanssija / Tieteellisen tekstin kirjoittaja
Yleisfakta on, että lähteet mainitaan AINA kun niitä käytetään. Käytetiinpä niitä joko referoimiseen tai pelkästään tarkastaakseen ja/tai tukemaan omaa väitettään, lähteet täytyy löytyä ihan jo tekijänoikeudellisista syistä (Suomen lakikirjat, jos ei muuten tietoa ole).
DeleteMutta edelleen, en kirjoita tätä henkilökohtaisista syistä, joten kyllä pitäisi myös teidänkin Johannan lisäksi ymmärtää asia.
"oh, hoh, onko tieteellinen maailmaa vienyt mukanansa liikaa?" hyvä Tanssija, ei ole vienyt.
Jos en perustelisi väitteitäni, puututtaisiin tekstini väitteisiin, että esitän omia väitteitäni enkä perustele niitä mitenkään enkä mihinkään vedoten. Ja vielä, ilmoitat että jokainen tanssija tietää mitä ymmärretään sillä ja tällä ja tuolla, mutta onko oletettavissa, että jokainen joka tällä sivustolla vierailee, tietää mitä jokaisella sanalla tarkoitetaan? Toki jokaisen blogin kohderyhmä on hyvin differoitu, mutta ei keneltäkään kielletty. Joten myös tämä on tärkeää ottaa huomioon. Kerroit myös, että lukijan tehtävä on ottaa selvää, jos ei jotain tiedä. Eikö kirjoittajalla ole velvollisuutta selvittää asiaa, etenkin asiaa, joka ei välttämättä ole esimerkiksi aloittelevalle harrastajalle niin itsestään selvää?
Hirvittävän sodan saitte aikaiseksi yhdestä asian tarkastuksesta. Hyvä Tanssija, sinähän nimenomaan sanoit, että lukijan tehtävä on etsiä lisätietoa asiasta [viitattu 27.11.].
Terveisin,
Jonna Huitula
Lähteet:
Johannan Balettikassi. 27.11.2012. Lumikuningattaren pauloissa. [blogitekstin keskusteluryhmän viesti].[Viitattu 27.11.]. Saatavana:
http://balettia.blogspot.fi/2012/11/lumikuningatttaren-pauloissa.html#comment-form
Eihän täällä mitään sotaa ole julistettu, puhumattakaan 'hirvittävää'. Ihmettelen minäkin syvästi, mitä ihmeen viitteitä kaipaat yksityishenkilön harrastusblogiin? Tämä ei ole tieteellistä tekstiä, eikä siten tarvitse noudattaa minkäänlaista tieteellisen tekstin kaavaa. Tämä viitteiden vaatimus/peräänkuulutus harrastusblogin kirjoittajalta on vähän sama kuin ampuisi hyttystä singolla..sanalla sanoen hupaisaa. Voihan sitä vaatia viitetietoja myös baletinopettajan neuvoista tunneilla - mutta kukin voi miettiä onko se mitenkään järkevää tai hedelmällistä.
DeleteBlogi on mulle ainakin julkinen päiväkirja. Ei mikään lehti tai virallinen sivusto.
DeleteOn, kyllä, tieteeellinen kirjoittaminen mennyt päähän. Tietääkseni
Deletebloggaja ei ole velvollinen mihinkään, hän saa kirjoittaa mistä ja miten hän haluaa.
Lähde:
Omaperäistä ajattelua
Kiitos sekä JV että Tanssija, osasitte molemmat jo selittää erinomaisen hyvin samat asiat mitä itse halusin tähän vielä tarkentaa. Siispä: Blogini ei ole tieteelistä tekstiä. Se ei ole myöskään virallinen baletin käyttöopas.
DeleteEnsimmmäinen esimerkki minkä löysit "hyvin nopealla pikaselauksella" perustuu omiin kokemuksiini. Asiasta on käyty myös keskustelua muitten harrastajien ja opettajien kanssa. En ole kirjoittanut mitään uutta, vaan kyseessä on todellakin yleistietoa - ja vieläpä "maalaisjärjellä" varustettua (kuten JV tuossa aiemmin totesi).
Blogissa kirjoitus on vapaamuotoista, henkilökohtaista ja subjektiivista. En ole myöskään väittänyt olevani baletin ylin asiantuntija. Kirjoitan niin kuin asiat näen, koen ja tiedän. Jos en ole jostain asiasta varma, tarkistan faktat. Vastaan kysymyksiin parhaani mukaan, mutta viime kädessä vastuu on myös lukijalla.
Jonna Huitula, kiitän nöyrästi kaikista kommenteista, ja toivon että vastaukseni on sinulle riittävän tyhjentävä. Muista myös että lukijana voit aina tehdä sen valinnan olla lukematta. Vaikka toivon tietenkin että käyt täällä jatkossakin. :)
Jokaisella oikeus omaan kirjoitukseen, kunhan ei loukkaa tekijänoikeuksia.
DeleteTuskin tulen tätä blogia lukemaan, koska ei-tanssijana en ymmärrä kaikkea hienouksia ja joutuisin itse selvittämään niin paljon asioita.
Terveisin
Jonna Huitula
Mielenkiintoista... En vieläkään ymmärrä miksi sinun pitäisi selvittää "niin paljon asioita." Jos haluat lukea tanssialan kirjallisutta kaikkine lähdeviitteineen, suosittelen kirjastossa käyntiä. Netissä sinun ei varmaan kannata hakea tietoa, eikä ainakaan suhtautua nettipäiväkirjoihin ja harrastusblogeihin tieteellisenä taikka yleishyödyllisenä tekstinä. Mutta päätetään tämä viestiketju tähän. Jää sitten tilaa tanssillekin.
DeleteYstävällisin terveisin,
Johanna
Kiitos kattavasta raportista! Vähän varovasti kurkistellen luin etten vaan tietäisi liikaa ennen kuin menen tyttärieni kanssa katsomaan Lumikuningattaren joulukuun 13. näytöksen! Malttamattomana oli pakko kuitenkin tulla lukemaan ja kuulostaa varsin spektaakkelimaiselta showlta! Ja historian ensimmäinen ja ainoa baletti, jossa Suomi on näin keskeisesti esillä! Mielenkiintoista nähdä näin elokuvallinen toteutus baletista. Kivaa, että uskalletaan tehdä uudenlaisia kokeiluja klassisten balettituotantojen ohella!
ReplyDeleteOlin tosi ilahtunut Greven uutishaastattelusta, miten suuressa mittakaavassa hän koki tärkeäksi ottaa lapsiyleisö huomioon ja tarjota heille mahdollisimman hieno elämys - ja saada baletti tutuksi taidemuodoksi heille myöskin tulevaisuutta ajatellen. Olisi mahtavaa, jos Kansallisbaletti tekisi jonkinlaista pedagogista työtä enemmänkin, esim. erilaisia workshopeja koululaisille ja päiväkotilaisille (ja heh, mieluusti myös meille aikuisille!) museoiden tapaan. Se tietenkin vaatisi resursseja, valtion rahoitusleikkausten myötä valitettavasti tällaista ei kaiketi ole mahdollista toteuttaa.
Mutta - odotamme tyttöjen kanssa kovasti Lumikuningatarta! Viime vuoden Pähkinänsärkijä oli heidän elämänsä ensimmäinen näkemänsä ihka oikea baletti ja he olivat täysin ällistyneitä miten upea se oli - uskon, että Lumikuningatar tulee olemaan vähintäänkin yhtä lumoava heille!
Kansallisbaletissa on itse asiassa säännöllisesti lapsille ja nuorille ohjelmaa, erilaisia tutustumisjuttuja ja teoksiakin. :) Esim. viimeksi avoimien ovien aikaan Oopperalla pääsi kokeilemaan asuja ja jopa testaamaan balettituntia! Koululaisille järjestetään omia näytöksiä ja workshopeja.
ReplyDeleteTässä joitain esimerkkejä:
http://www.ooppera.fi/ohjelmisto/lasten_taidetuokio/1036
http://www.ooppera.fi/ohjelmisto/fotosoppa/1810
En tiedä missä ja kenelle he noita mainostavat, joten itse seurailen Oopperan omia sivuja, mutta tapahtumia kyllä on kivasti tarjolla! :) Sama muuten koskee myös oopperaa, esim tässä: http://www.ooppera.fi/ohjelmisto/kadoskissa/1147
Kiitos linkeistä! Olin huomannut Kansallisbaletin avoimet ovet-tapahtumat, mutta huonolla tuurilla oma aikataulu ei ole toistaiseksi sallinut osallistumista lasteni kanssa! Tutustunpa noihin linkkeihin tarkemmin. Toivottavasti pääsemme ensi kerran avoimiin oviin, tapahtumasisältö kuulosti viimeksi ihan mahtavalta! :)
ReplyDeleteOh dear good mitä ihmeen hösellystä täällä ollut. Miksi kenenkään blogia pitävän tulisi perusteellisesti kertoa kaikki ko asiasta mitä sattuu tietämään viitteineen, jotta asiasta mitään tietämätön juntti ei hämmenny?
ReplyDeleteMutta, siis kysymykseni on että ketä kaikkia balettiopeja suosittelet jos menen käymään teidän tanssikoululla balettitunnilla. M-P ja G, entä S? Entä oletko G:n balettituntiesittelyvideolla? Sun pitäis joskus laittaa jotain omaa tanssahtelua tänne!
Hei Supsu,
Deletesuosittelen että kokeilet ihan kaikkia - myös niitä opettajia joilla itse käyn harvemmin. Jokaisella kun on oma tyylinsä, tapansa ja erilaiset painotuksensa. Ja joskus se on kiinni myös siitä miten kemiat natsaa opettajan kanssa! Sen verran voin kertoa että kaikki M-P:n tunnit ovat täpösen täynnä, joten sinne ei edes mahdu kokeilemaan. G on jämpti ja reipasotteinen ope, tiukkakin - mutta useimmiten iloisen kannustava. Korjaa paljon myös henk.kohtaisesti (manuaalisesti) ja antaa hyviä neuvoja. Tunneilla ehditään tehdä paljon, ja hän myös katsoo että sarjat ovat sopivan haastavia. On meinaan aika tarkka siitä että tekniikasta tulee mahdollisimman puhdasta. S:n vahvuus on musikaalisuudessa, ja ilmaisussa. Mutta hän korjaa vähemmän yksilöllisesti. Mutta kuten jo kirjoitin, kokeile ihmeessä muitakin opettajia. :)
Jeps, olen mukana sillä G:n tuntiesittelyvideolla. Se tuli kyllä ihan yllärinä...
omenavaras oli pikku-myy eli Sanni eloranta
ReplyDelete