31.12.11

Eka kerta

Olin koukussa heti ekasta kerrasta. Minulla ei ollut ennakko-odotuksia balettitunnista, olin vain innoissani ja hieman jännittynyt. Vähän aikaisemmin en edes tiennyt että aikuisenakin voisi vielä aloittaa ja harrastaa balettia, ja nyt istuin tanssisalin lattialla ojentamassa nilkkojani. Heel - ball - toe! Ohje tuli englanniksi, vaikka newyorkilainen opettajamme puhui muuten sujuvaa suomea. Kantapää - päkiä - varpaat! Selkä suorana, jalat ojennettuna eteen. Teimme yksinkertaisen mutta niin tärkeän harjoituksen klassisen musiikin tahtiin, ja tiesin sen jo silloin. Baletista tulisi mun juttuni.

Olin päätynyt balettitunnille mutkan kautta, mutta voisin vannoa että kyse oli enemmän johdatuksesta kuin sattumasta! Tosin kesti aikansa ennen kuin ensi-ihastus balettiin muuttui oikeaksi suhteeksi. Näin ensimmäisen balettini noin 11-12 vuotiaana vanhassa Oopperassa. Ukki vei katsomaan, ja sain ostaa tilaisuutta varten uuden mekonkin. Baletti oli Giselle, ja viimeistään sillä hetkellä kun hunnutetut wilit astuivat näyttämölle, olin myyty. Miten kaunista! En kuitenkaan tiennyt että olisin itsekin voinut harrastaa balettia, eikä sitä kukaan mulle ehdottanutkaan. Paras ystäväni oli käynyt balettikoulua, mutta muistaakseni hän oli silloin jo lopettanut. Kuvittelin että baletti on vain harvojen ja valittujen tanssia.



Noin kymmenen vuotta myöhemmin työkaveri halusi aloittaa jazz-tunnit ja houkutteli minua mukaan. En epäröinyt hetkeäkään! Gisellen jälkeen olin harrastanut vähän sitä sun tätä; uintia noin seitsemän vuotta, naisvoimistelua puolisen vuotta, ja opiskelijavaihdossa jopa hetken aikaa sirkusta. Liikunnasta olin aina tykännyt, jopa koulussa, mutta tanssia ihailin vain kaukaa.  Kun sitten lopulta päädyin kaverin imussa jazz-tunneille, treeni oli hikistä ja hauskaa. Mutta en kokenut vielä mitään suurta ahaa-elämystä. Sitten kiva opettajamme kertoi että voisimme kokeilla myös klassista balettia, ja että uusi aikuisten alkeistunti alkaisi vuoden alusta..

Olin täydellisen hämmästynyt. Balettia aikuisille?! Minäkö voisin harrastaa balettia?? En ollutkaan liian vanha tai "vääränlainen"! Menin samantien ostamaan ensimmäiset pehmeät tossuni Balleriina-shopista, joka silloin sijaitsi vielä Fredalla. Ne olivat Freedin ja valkoista nahkaa. Minulla on myös hämärä muistikuva valkoisesta treenipuvusta, mutta muistaakseni en käyttänyt sukkiksia vaan jotain muuta treenihousun tapaista. Hei, siitä on jo aikaa kun olin 21 vuotias! :)

Ensimmäisen balettitunnin suhteen mulla oli melkoinen tuuri. Tunti alkoi aivan alusta, ja salissa oli mukavan sekalainen seurakunta. Oli arviolta saman-ikäisiä, teinejä ja minua reippaasti vanhempia. Joku oli harrastanut jo muita tanssiljajeja tai voimistelua, ja joku aloitti liikunnan ihan nollasta. Oli helppo ystävystyä tämän porukan kanssa! Opettajan kanssa onnisti myös. Hyvä opettaja on nimittäin baletin opiskelussa ratkaisevassa asemassa, ja jos löytää sellaisen josta vielä pitää niin sitten lähtökohdat ovat jo parhaat mahdolliset! Meidän opella oli karismaa ja sellaista tyyntä arvovaltaa joka kertoi pitkästä kokemuksesta ja tietotaidosta. Hän oli jämpti ja ystävällinen ja kiinnitti tarkkaa huomiota liikeratojen turvalliseen suorittamiseen. Jill oli myös tavattoman musikaalinen, tyylikäs ja varma tanssija. Hänestä tuli nopeasti ensimmäinen roolimallini baletissa. Kaipaan häntä vieläkin.

Baletin lisäksi jatkoin jazz-tanssin parissa ja aloitin myös nykytanssin tunnit. Näillä tunneilla vauhti oli ihan erilainen, tehtiin mutkikasta koreografiaa ja vaativia askel-yhdistelmiä. Se oli todella hauskaa, mutta baletin paljon hitaampi ja perusteellisempi työskentelytapa ei haitannut yhtään, päinvastoin! Pidin jo silloin tuntien keskittyneestä ja kurinalaisesta tunnelmasta sekä selkeistä raameista. Baletissa kun on etenevä ja tavoitteellinen opetusmetodi, joka voi tuottaa hienoja tuloksia kunhan on sekä ahkera että innokas. Ja malttaa työstää asiat rauhassa. Tämä on silleen mahtava laji, että vaikka oppimiseen tarvitaan tuhansia toistoja, sitä ei ehdi kyllästyä. Tunneilla on omat rutiininsa, ja silti yksikään päivä ei ole samanlainen!

Sillä ensimmäisella balettitunnilla saatiin opetella ekaa ja tokaa asentoa, plié tuli tutuksi ja harjoiteltiin tenduta ja keskellä yksinkertaista port de bras:ta. Paljon on sen jälkeen ehtinyt tapahtua. En ole pitänyt tarkkaa lukua, mutta tunteja on kertynyt useita tuhansia. Parhaimmillaan treenasin kuutena päivänä viikossa, usein kaksi tuntia putkeen (joskus oli taukoakin välissä). Ja tässä sitä mennään, vieläkin! Onneksi baletissa ei tule koskaan valmista.

Tämä postaus oli osittain toisen bloggaajan Marian inspiroima - ja kiitos hänelle siitä! Oli mukavaa muistella menneitä. Mites teidän ekat kertanne? Milloin te tiesitte että baletti on se oma juttu?

4 comments:

  1. Hei vaan!

    Kiitos paljon tästä postauksesta. Se on todella mielenkiintoista luettavaa!

    Mun ihan eka balettitunti taisi olla satubalettia ja nyt myöhemmin aloitin uudelleen aloitin aikuisten alkeistunnilla. Hauskaa, miten sinnekin jännitti mennä, vaikka suunnilleen tiesinkin, mitä tulossa oli. Ensimmäisen tunnin (tai oikeastaan jo ennen sitäkin) olin ihan täysin varma, että tämä on se juttu, jota haluan tehdä enemmänkin. Ja sitä mieltä olen edelleen :)!

    ReplyDelete
  2. Hei Maria!

    Mietin että se alkujännitys johtui varmaan just siitä - tiesit jo että että olet tekemässä paluuta oman lajisi pariin! Ja eiks ole ihanaa että tajusit sen silloin, eikä vasta 10 vuoden päästä? Vaikka koskaan ei ole liian myöhäistä (no, ehkä 70 vuotiaana voi olla jo aika vaikeata ;)

    Tanssintäyteistä vuotta sulle!

    ReplyDelete
  3. Hei,olen uusi lukijasi.Kiva lukea näitä sinun kirjoituksia!

    ReplyDelete
  4. Hei uusi lukija!

    Kiva kun tykkäät, kerro toki enemmän itsestäsi :)

    ReplyDelete