24.1.12

Perästä tullaan!


Onko tuttua? Luulet ehtiväsi junaan, mutta just kun pääset laiturille.. pahuksen juna lähteekin liikkelle! Ja miten tämä liittyy balettiin? No, tältä musta joskus tuntuu kun liian haastava sarja karkaa käsistä (ja jaloista)! Muut tanssijat ovat junassa kohti uusia seikkailuja ja meikä jäi laiturille vilkuttamaan. Heippa hei..

Me kaikki tiedämme ettei liikkuvaa junaa voi juosta kiinni, mutta baletti-haasteen edessä ei pitäisi luovuttaa. Etenkin kun uusien asioitten oppiminen on juuri niitä tanssi-harrastuksen kulmakiviä! Välillä se on vaan niin pirun turhauttavaa. Silmät näkee sarjan, aivot tajuaa mistä on kyse mutta yhteys jalkoihin ei vaan pelaa riittävän nopeasti. Viime perjantaina meillä oli keskilattialla yksi aika näppärä petit allegro, jonka askelkuvio sekoitti mut joka kerta:

Glissade - assemblé - entrechat quatre - glissade - assemblé - entrechat quatre - jeté - jeté - oikea jalka takana coupé, siitä hyppy siten että vasen jalka iskee oikean taakse ja takaisin eteen, päättyy oikea jalka taakse coupé - oikea jalka astuu piqué taakse, samalla vasen jalka tulee läpi arabeskiin - siitä taas vasemmalla failli eteen ja loppuun kaksi perättäistä brisétä. Tempo: nopea.

Se battu-hyppy siinä keskellä oli mulle uusi variaatio, ja vain jos se tehdään erikseen ja hitaasti mulla on jotain mahiksia selvitä siitä. Mutta ei kesken nopean hyppysarjan! Se vaatii vielä paljon enemmän toistoa ennen kuin on lihas- ja liikemuistissa.  Allegro meni siis odotetusti täysin säheltämiseksi. Mutta varsinainen virheeni ei ollut se etten vielä osanut hyppyä, vaan se että luovutin kesken kaiken! Ajattelin vaan että prkle, mä en osaa ja oon vain muitten tiellä.. Toiselle kierrokselle en lähtenyt lainkaan mukaan. Ja se vasta onkin hölmöä, eikä hyödytä mitään eikä ketään. 

Olisin ihan hyvin voinut vaikka markeerata sen hankalan kohdan, tehdä jotain, ja sitten jatkaa! Kaikkea kun ei tarvi eikä voi osata heti, ei vaikka koko muu luokka näyttäisi tanssivan karkuun. Joskus riittää kun yrittää ja tekee sinnepäin, kunhan ei oikeasti ole kenenkään tiellä, ja jatkaa liikkumista silloinkin kun tulee katkoksia (yhteentörmäyksen vaara). Ehkä se vaatii kymmenen kertaa enemmän toistoa kuin muilta, mutta so what? Balettitunti ei ole kilpailu.

Tunnin jälkeen tunnustin opettajalleni että mun itseluottamus vaan lopahti kesken. Hän neuvoi (käski) muuttamaan asennettani ja suhtautumaan vaikeuksiin/mokiin kuin täyspitkään esitykseen: jos entré tai mikä tahansa muu kohta menee pieleen, ei voi lähteä lavalta kesken pois. Aina pitää tsempata eteenpäin, ja ottaa jokainen haaste vastaan uutena mahdollisuutena! Niinhän se on. Joskus järki tulee vasta jälkijunassa..

P.S. Eilen en luovuttanut kertaakaan! En vaikka piruetit meni överiks poikki-lattian sarjassa, ja menin adagiossa vasemmalle kun muut menivät oikealle (mun suunta oli väärä). Enkä silloinkaan kun tehtiin perustaso 2 -tunnilla en dedans piruetteja ja mulla oli kärkitossut jalassa. Se oli nimittäin eka kerta kun tein niitä en pointe!


Valokuva täältä: www.telegraph.co.uk/culture/

6 comments:

  1. Moikka Johanna!
    Tää oli tosi hyvä postauksen aihe. Musta ittestäni nimittäin tuntuu usein niiiiiin samalta. Meijän opettaja aina sanoo, et jokainen tunti on niinkuin balettiesitys. Tää on ihan hyvä tapa saada sarja loppuun, keinolla millä hyvänsä! :)
    Sitten vielä yksi kysymys. Kun baletissa tehdään jalannostoja ja heittoja, niin miten niitä lihaksia joita niissä liikkeissä käytetään voisi vahvistaa? Kiitos jos vastaat, koska tämä on mietityttänyt jo aika pitkään, ja unohdan kysyä aina omalta opettajalta! :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei!

      Mä olen joskus jäänyt kiinni "ilmeilystä" kesken sarjan.. Kasvoilla kun ei sais näkyä epäonnistuminen, oli se sitten otsa-rypyssä-ilme taikka hassu virnistys ;D
      Ja vaikka kaatuis tai askeleet menee sekaisin, pitää jatkaa - ja tyylillä! :)

      Mitä tule jalan nostoihin ja heittoihin.. Vahvista sun syviä vatsalihaksia, sieltä tulee yllättävän paljon voimaa! Muuten riittävä lihasvoima tulee oikealla tekniikalla ja sopivalla tuntimäärällä (sanoisin että kolme balettituntia viikossa tuottaa jo jotain hyviä tuloksia).

      Kun teet developpén, muista nostaa ensin polvi mahdollisiman korkealle ja lähelle vartaloa - siis ennen kuin lähdet ojentamaan jalkaa.

      Kun teet grand battementin, heitä jalka lattian kautta ylös - pyyhkäise lattiaan oikein kunnolla!

      Ja muista treenata niitä syviä vatsalihaksia :)

      Delete
  2. Oot taas niin asian ytimessä! Toi on niin tuttua että... Välillä harmittaa todella paljon kun ei pääse mukaan sarjaan, siis vaikka kaikki askeleet on tuttuja, mutta nopeasti yhteen tehtynä... joskus ei vain natsaa. Mutta sitten kun natsaa nii se on hieno fiilis.

    Mulla on ton ilmeilyn kanssa myös ongelmia. Usein huomaan että pokka ei pidä, kun mokaa, on vaikea sarja, tai joutuu pinnistelemään voimiensa kanssa jossain developpéssa, kääk! Ja puren vielä huuliakin, mistä aika usein huomautetaan. Miten sitä oppisikin pitämään kasvot rentona?

    anni

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä kysymys.. Ainakin silloin kun osaa jo sarjan voi yrittää tietoisesti rentouttaa myös kasvot, hymyilläkin vaikka :) Tai ehkä se auttaa jo silloin kun vasta opettelee askeleita? Kun ajattelee positiivisesti se heijastuu myös kasvoihin!

      Tiistaina tunnilla meidän ope pyysi saada nähdä meidän silmiä, ettei tanssittais silleen sisäänpäin kääntyneesti.. "Show me who you are!" Jotenkin ihanan vapauttava ohje :)

      Delete
  3. Kiitos vastauksesta Johanna!♥
    Syviä vatsalihaksia olenkin jo pitemmän aikaa treenaillut. Ja sitten varmaan ihan noita jalanheittoja, ja nostoja tekemällä kanssa kehtittyy! (:

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä homma! Kyllä ne tulokset näkyvät pikku hiljaa. Jalan korkeuden nostaminen on senttipeliä, siinä voi mennä kauan.. Onneksi on muutakin tekemistä ja parannettavaa :)

      Delete