Vivienne Wong. Photography Paul Empson
Olen kahden balettitreenin jälkeen niin poikki että mulla voisi pyyhkiä lattiaa! Olin yliväsy jo ennen tuntia, mutta en voinut jättää Marie-Pierren balettia väliin. Ja oli se taas sen arvoista! Vaikka välillä haukoin happea ja puhkuin ja jalkapohjatkin kramppasi jo pointe-tangon alussa. Ihanaa itsekidutusta.. Mutta en ole mikään masokisti! Baletissa piristyn aina, etenkin jos tunti on niin energinen, haastava ja palkitseva kuten just M-P:n tunnit ovat.
Tänään tuli korjauksia taas roppakaupalla, silloinkin kun en niitä odottanut. Mulla on nimittäin ollut tapana hakea liikkeisiin ja asentoihin tuntumaa aina kun siihen on ollut tilaisuus. Jos ope esim sarjan jälkeen antaa yleistä palautetta (toisin sanoen putsaa meidän sotkuja, jonkan jälkeen tehdään uudestaan), niin kokeilen samalla ja tsekkaan peilin kautta linjausta. Mun pitää tuntea se korjaus ennen kun jatkan musiikin kanssa. Yleensä opet ei siitä mitään kommentoi, paitsi joskus keskellä, kun käskevät kaikkien harjoitella jos yksikin oppilas joutuu taikka saa toistaa liikettä paremmaksi. Mutta: Marie-Pierre näkee kaiken. Hän siis katsoo myös kun teekee jotain vaan ihan itsekseen. Ja huomauttaa heti jos menee päin metsää, ja pistää tekeen uusiksi! Tänään meinasin jo nolostua kun mun tarkoitus ei todellakaan ollut vetää niin usein huomio itseeni.. Muut opet ei vaan tässä kohtaa reagoi, taikka eivät välitä mitä sitä tekee sarjojen välissä. Ellei sitten heittäydy lattialle ja tekee jotain rambo-punneruksia, kuten yksi herra kerran näytti..
Sain siis korjauksia ja säätöä melkein enemmän kun pystyin sulattamaan. Mutta oivalsin myös jalkaterän asennon yhdessä tankoharjoituksessa: eka asento, työnnä varpailla jalka lattialta (polvi ei ojennu). Olin kyllä aina käyttänyt varpaita, mutta työnsin ylös - ja tässä kuuluu käyttää varpaita kuin flikissä. Taikka toinen mielikuva olisi nuolaisu kissantassulla - varpaat menevät demi-pointen kautta ja ojentuvat tukijalkaa kohti. Tässä mulla on ollut jatkuva ongelma lievän banaanin kanssa, jalkaterä tahtoo siis pikkasen vääntyä. Tänään kuitenkin näin, tajusin ja tunsin - ja open mielestä ero oli kuin "night and day". Vika ei siis ole mun jalassa, vaan olen aina työstännyt sitä vähän vajaasti. Hitaasti pystyn kyllä tekemään ihan hyvin, nopeissa liikkeissä sen sijaan menee pieleen. Ei paljon, mutta kuitenkin. Ja laatua pitää olla!
Muuten kun tehtiin tangossa arabeski-tasapainoja (arabesque équilibre), saatiin ohje venyttää käsi paljon pidemmälle kun mitä olen koskaan oppinut. Ja kun luulin jo olevani siellä, M-P tuli venyttämään lisää: "Further away. Further!" Olin jo puolessa välissä Manskua kun ope oli vihdoin tyytyväinen. Ja tietenkin kävi taas käsky tehdä kaikki isommin ja puhtaammin ja tarkasti aksentoiden (tendussa nopea "sisään", sen sijan että tasatempoinen ulos - sisään). Välillä meinasin kyllä tippua kärryiltä kun piti keskittyä jalkoihin ja samalla tehdä haastavaa, tanssillista ja taiteellista port de bras:ta yhdistettynä yhtä vaativaan epaulementiin. Onneksi M-P antaa luvan tehdä virheitä.. "Don´t worry if you f*** up, we will just do it again!"
Kun tehtiin sitten keskellä adagio, mokasinkin ihan kunnolla. :) Yhdessä kohtaa sarjaa piti kääntyä profiiliin ja tehdä developpee sivulle - niin mä tein ihan tyynesti väärälle puolelle. En edes tajunut koska mun edessä ei ollut ketään muita. Vasta kun M-P hihkaisi asiasta.. ja meinasin kyllä revetä siihen paikkaan! Eikä auttanut että myös ope sai hyvät naurut siitä.. Tunnista (ja pointesta) riittäisi nyt kirjoittamista vielä kahden postauksen verran, mutta lopetan tähän. Tässä vuodatuksessa onkin jo melkoisesti pituutta - kiva jos olet jaksanut lukea näin pitkälle! Ai niin, se on vielä pakko mainita että onnistuin siinä adagiossa tekemään 3 1/2 piruetin - ja se puolikas oli tarkoituksella koska meidän piti lopettaa piruetti toiselle puolelle. Välillä siis oikeasti onnistaa :)
Tämä vielä kaikille jakoon: löysin nimittäin ihan mahtavan baletti-ranskan kielen oppaan tanssijoille! Linkistä löytyy koko opas pdf-tiedostona, ja ainakin mun macbookiin se latautui saman tien:
Liian pitkä sittenkin? No, itsepähän laitoin tuon OK-reaktion kommenttiboksiin :D. Huomaan kyllä nyt että kirjoitin tämän liian myöhään yöllä, editointi olis tehnyt terää. Hyvässä lykyssä blogia lukee kuitenkin joku muukin kuin minä!
ReplyDeleteVälillä tunneilla tulee niin paljon säätöä yhdellä kerralla, että sulattelemiseen menee aikaa. Joskus olen kesken tunnin miettinyt, että hitsi kun sais tuon korjauksen/kommentin/huomion/tunteen nyt heti kirjoitettua talteen.. Ei riitä että olen ihan baletti-friikki, nyt olen kaiken lisäksi vielä bloggaaja-nörttikin! :D
Niin että rastit ovat kivoja pika-arvioita, mutta kaipasin toisinaan lisää palautetta tänne. Ei vaan mun omasta teksistä, joka ei nyt todellakaan ole mitään pro-kirjoittajan tasoa, vaan myös teidän kokemuksista!
t. Johanna :)