Baletin harrastaja ei yleensä ole mikään penkkiurheilija, sillä mikään ei korvaa sitä oikeata treenausta - ja toisin kuin jääkiekko/futis/hiihto/luistelu/tennis/golf/whatever, balettia ei juuri telkussa näy. Tietenkin on lisäksi youtube ruokkimassa meidän loputonta tanssin nälkää, mutta pätkät ovat vaan niin lyhkäisiä! Siksi ollaankin elätty harvinaisen ylellisiä aikoja kun teattereissa pyörii Bolshoin live-esitykset, Black Swanit ja telkustakin on saatu nähdä että "Baletti on kivaa"! Useampi bloggaaja on vinkannut myös Ylen Areenalla näkyvästä "Tanssiakatemiasta" (klikkaa tänne), mutta en ole vielä ehtinyt katsastaa kuin 2 min sarjan alusta. Viikonloppuprojekti! :) Ja vaikka kuvitteelliset balettitarinat voivat olla aika jännittäviäkin, siis teiniangstia ja romantiikkaa ja kauhua ja tehosteita ja vaikka mitä, niin kaipaan kyllä sitä realityä ennen kaikkea!
Nyt mulla onkin työn alla Pariisin Oopperan baletista kertova Frederick Wisemanin ohjaama dokkari, "La Danse". Se on tosi pitkä, ja soveltuu siksi hyvin pätkittäiseen katsomiseen. Dokumentissa ei ole juontoa eikä selittelyä, kamera vain seuraa ikäänkuin kärpäsenä katossa tai ylimääräisenä, näkymättömänä tanssijana. Sitä pääsee paikkoihin mihin muuten ei olisi ikinä asiaa: lavalle, harjoituksiin, aamutunnille, puvustamoon, ruokalaan, baletin taiteellisen johtajan kokouksiin, vanhan Oopperatalon katolle (jossa sielläkin piilee yllätys).. Tanssijoita ei erikseen esitellä, ellei normaalissa keskustelussa tule nimi sanottua, mutta tunnistan monia aikaisimmista dokumenteista. Dokumentti kuvaa monen eri baletin harjoituksia ja näytöksiä, ja painotus on kyllä nykybaletissa. Wayne McGregorin Genus -teos (kuva yllä, tanssijana Marie-Agnes Gillot) oli musta erityisen vaikuttava, ja liikekieli täysin odottamatonta. Klassista nähdään kuitenkin myös. Mielenkiintoisinta on ollut seurata harjoituksia, se miten kovaa työtä ammattilaiset tekevät ja miten heitä koutsataan ja korjataan.
Baletin penkkiurheilua harrastavan kohokohta on tietenkin aina live esitys, paikan päällä. Harmi vaan ettei mulla ole enää opiskelijakorttia, näytökset kun eivät ole kovin edullisia. Ja pitää kuitenkin jakaa tanssibudjetti tuntien, tossujen ja muun tilpehöörin kanssa. Yritän kuiteskin päästä vielä keväällä katsomaan Manonia. Ihan pakollinen on sitten Romeo ja Julia, pitää vaan pihistää rahat jostain muusta.
Toinen reality-sarja kiireiselle harrastajalle on Dance Media 212:n Summer Intensives. Olen siitä ennenkin kirjoittanut, mutta jaksoja tulee koko ajan lisää ja ovat ne sen verran hyviä että kannattaa katsastaa kaikkia! Sarjahan siis seuraa viiden eri nuoren tanssijan treenejä ja kokemuksia erilaisilla baletin kesätiiviskursseilla. Olenpa napsinut jonkun korjauksen sieltä itsellenikin :) Linkit löytyvät täältä:
Jos tykkäät katsoa podcastina: itunes.apple.com/us/podcast/dance-212/
Ja Dance Median 212:n omilla sivuilla: www.dance212.com
 |
Tiedät varmaan mihin footundeezeja käytetään?
ReplyDeleteJep. Jos tanssit paljain jaloin esim nykytanssia ja jazzia, footundeezit tai "tassut" antavat pinnan millä pyöriä. Ne myös suojaavat jalkapohjaa kiinnitarttumiselta ja sitä kautta polvi -tai nilkkaväännöiltä. Kaikki eivät näitä käytä tai tarvi, se on pitkälti henk.kohtainen mieltymys. Näissä on vielä se hyvä puoli että jalka näyttää paljaalta, kun sukkien kanssa ei yleensä esiinnytä! Vaikka näitä nykyään myös kuviollisia ja värillisiäkin, mutta ne ovat treenaamiseen tarkoitettuja.
ReplyDeleteBaletissa ei tietenkään näitä käytetä (paitsi jos koreografia ja asut ja tanssijan tarve sen vaatisivat). Jos tykkää silti melko paljaasta jalasta kannattaa kokeilla Blochin Elastosplit tossuja, katso täältä:
Elastosplit